…ja joka ikinen yö

Eilinen päikkärikeskustelu soljahti kuin itsekseen yökkärikeskusteluksi (okei en nyt siis tarkoita yöpaitaa, mutta en malttanut olla käyttämättä tuota ontuvaa sanaleikkiä) ja mm. Äippä83 kysyi neuvoja siihen, miten vauvan saisi nukkumaan paremmin koko yön.

Tshihi, tämä bloggauksen aloitus kuulostaa ihan niin kuin tässä olisi joku asiantuntijan vastaus tulossa – ei siis tosiaankaan ole 😀 Sori!

Mutta voisin ehkä kertoa, miten yöt meillä nykyisin nukutaan…

*******

Meillä noudatetaan edelleen sitä samaa, tuttua nukkumaanmenorutiinia, josta olen tainnut kirjoittaa aiemminkin – muistaakseni jossain keskustelussa tai Facebookissa.

Eli ”iltakitinöiltä” (nykyään kahdeksan aikoihin) isi menee vauvan kanssa kylppäriin vaipanvaihto- ja yökkärinlaittohommiin, ja sillä aikaa minä sammuttelen yläkerrasta valot ja kömmin jo valmiiksi sänkyyn.

Joel tuo nukkumavalmiin vauvan suu ojossa minulle rinnalle, ja teen ”illan viimeisen imetyksen” siinä sängyllämme. Niin, ja muita syöttöjä en tavallisesti tee makuuhuoneen sängyllä; ainoastaan tämän viimeisen, josta ikään kuin olisi tarkoitus tunnistaa, että nyt nukkumaanmenoaika.

Ihan vastasyntyneenä Silva usein nukahti rinnalle, mutta nykyisin ei enää. Kun nostan sen pystyyn röyhtäisemään, sen usein vielä naureskelee ja pöristelee. Laitan sen kuitenkin pienten iltajutteluiden jälkeen omalle nukkumapaikalleen meidän väliin, tyynyjen kohdalle. Tutti suuhun, tiikeri-unirätti käteen ja neulottu viltti peitoksi. Itse jään myös makaamaan siihen viereen, Joel usein toiselle puolelle. Tätä kylläkin vähän vaihdellaan: joskus minä jään yksin, joskus Joel jää yksin – että Silva ei liikaa tottuisi siihen, että molempien vanhempien pitää olla aina paikalla.

No, vähän aikaa Silva siinä tietysti vielä pöristelee tai esittelee muita oppimiaan taitoja. Viime aikoina makuulla on treenattu sormien koordinaatiota (pihtiote tulossa?) ja tutin ottamista pois suusta ja laittamista takaisin. Mutta me vain maataan siinä hiljaa vierellä ja katsellaan Silvaa, ja vähitellen pöristelyt rauhoittuvat – noin kymmenessä minuutissa tavallisesti, maksimissaan ehkä puolessa tunnissa.

Ennen jäimme itse vauvan viereen nukkumaan saman tien, mutta nykyisin olemme vielä nousseet iltapalalle ja katsomaan yhden jakson Breaking Badia. Itkuhälytin jää yläkertaan Silvan kanssa, mutta tavallisimmin se ei hälytä kertaakaan.

Yöllä syöttöjä on parhaassa tapauksessa vain yksi, noin kahden-kolmen aikoihin. (niin kuin viime yönä, jee!) Pahimmillaan niitä on ehkä kolme tai neljä. Välillä on myös vähän levottomuutta, mutta se tavallisesti rauhoittuu nopeasti, kun vähän silittelemme. Muutamat kerrat olen myös napannut vauvan tiiviimmin omaan kainalooni, jotta se rauhoittuisi.

Ja aamulla isin herätyskello soi kuudelta. Me Silvan kanssa yritetään nukkua vielä noin seitsemään – kahdeksaan.

*******

Joo totta kai olen nykyisin rutkasti väsyneempi kuin ennen vauvaa. Mutta jotenkin tuntuu, että se ei haittaa – eihän mun päivisin tarvitse niin älyn jättiläisenä toimiakaan, ihan sama olla näin vähän sumussa 🙂 Ja viikonloppuisin tosiaan otan vähän univelkoja takaisin nukkumalla korvatulppaunta aamupäivisin.

Ai niin, ja koska se isi nukkuu univelkojaan…? Ööh, en tiedä. Töissä? 😀

Kommentit (31)
  1. Katariinakia
    16.11.2012, 15:24

    Hauskoja nää unikeskustelut, kiva lukea miten erilaisia samanikäisten lasten perheissä yöt on. Meidän juuri 6kk täyttänyt tyttö nukahtaa iltaisin aina melko helposti, kunhan ei vahingossa pistetä häntä liian aikaisin nukkumaan… Silloin pirteä tyttö hermostuu yksinään ja yltyy kiljumaan turhautuneena 🙂

     

    Väsyn tunnistaa onneksi helposti ja se tulee usein 7-9 välillä.. Vaihdan kiukkuiselle tytölle vaipan ja yökkärin ja lämmitän vellin, minkä annan hämärässä makuuhuoneessa. Neitiä ei ole imetetty kolmenkuukauden jälkeen ja korvikkeilla ja kiinteällä ruoalla mennään. Tyttö ei nykyään nukahda enää pulloon, mutta ei vaadi erityistä nukuttamistakaan. Jätän hänet omaan sänkyynsä juttelemaan pehmoleluille ”unilaulua”, ja pianneiti nukahtaakin itsestään. Opittuaan kääntyilemään uniongelmia oli vain muutaman yönä, nyt neiti kääntyy vain sänkyyn laitettaessa kyljelleen tai mahalleen ja nukkuu niin koko yön:) Satunnaisia tutin suuhun laittamisia saattaa yöllä olla muutama, mutta yleensä neiti vaatii ruokaa vasta aamukuuden maissa. Jostain luinkin, ettei yli puolivuotiasta enää tarvitse syöttää yöllä. Herääminen on niin isolle vain lähinnä tapa, kyse ei ole nälästä.

  2. VierailijaHanna
    16.11.2012, 10:17

    VierailijaAnna: tunnistan niin tuon menon. Meillä tuo tuli vasta 8kk kohdalla, mutta juuri tuollaista se oli. Vauva valvoi välillä 2,5 h keskellä yötä putkeen ja konttaili ympäri sänkyä. Tuohon liikkeelle lähtöön asti yöt oli ihan järjellisiä. Itse oli pakko jotenkin herätä öisin, ettei muksu muksahtaisi pää edellä lattialle. Väkisin jos piti makuulla, alkoi järkyttävä kiljunta. Jossain vaiheessa liikkumisen viehätys sitten väheni ja alettiin taas nukkua paremmin. Imetyksen tiukka lopetuskin auttoi tähän. 1-2v iän lapset nukkuivat hyvin omassa sängyssä, sitten alkoivat taas yöheräilyt ja viereen tulemiset. 2-3 v huusivat äitiä hakemaan viereen, sitten alkoivat hiljalleen tulla itse kun asiasta tiukkaan sävyyn päiväsaikaan keskusteltiin, että öisin ei sillä lailla karjuta koko taloutta hereille. Esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssä 5-vuotiaana. 3,5 vuotiaan kuopuksen kohdalla tuota vielä odotetaan. Päiväunien kanssa ei koskaan ole ollut pienintäkään ongelmaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *