Joelin blogisuosikit

Minä luen paljon blogeja. Joelkin lukee paljon blogeja. Sittenhän meillä on varmasti paljon yhteistä!

Jepjep. Niinhän sitä saattaisi luulla.

Joelin Google readerin paristakymmenestä aktiivisesti seuratusta blogista TOP-kymppiin pääsevät kuulemma nämä:

The Archdruid Report – öljyn loppuminen ja nykyisen maailmanjärjestyksen hidas tuho (sekä asiaa koskeva aatehistoria)
Evo and Proud – biologista antropologiaa koskien etenkin seksuaalivalintaa ihmisen kehityksessä
Evolving Economics kehityshistoriallisia näkökulmia taloustieteeseen
John Hawks Weblog – paleoantropologiaa (neandertalinihmisiä!)
Neuroskeptic – neurotiedettä sekä murinaa kömpelöstä ja ylihehkutetusta alan tutkimuksesta
Replicated Typo – kielitiedettä ja memetiikkaa
Sam Harris – neurotieteilijä kirjoittaa uskonnoista, mystisistä kokemuksista ja jujutsusta
Spherical Harmonics – hauskaa johdatusta kevyisiin aiheisiin, kuten tiedon perimmäiseen luonteeseen ja mustiin aukkoihin
West Hunter – antropologin ja fyysikon blogi ihmisen evoluutiosta ja historiasta (äreään sävyyn)

…sekä tietysti:
Puutalobaby – antropologista havainnointia uksoriaalisesta ja dyadisesta sosiodynamiikasta

Kröhöm mä olen siis tässä ihan arvoisessani seurassa.

*******

Toimituksen palstalla pari päivää sitten kysyttiin, onko musiikkimaulla väliä. Mun mielestä ei.

Eikä myöskään blogimaulla.

Minun mielestäni on hienoa, jos kumppanella voi olla ihan erilaiset mielenkiinnon kohteet. Tästä puhuttiin Joelin kanssa paljon joskus suhteen alkuaikoina: minä elän elämysteni ja tuntemusteni kautta, Joel taas on läpikotaisin faktahakuinen.

Siinä, missä minä haluan kiivetä korkeimmalle kohdalle ja ihailla maisemaa, Joel haluaa uppoutua tiiliskivikirjaan tai tiedeblogiin.

kuuma.jpg

Matkalla Joel saattaisi näyttää tältä…

joel_lukee_kollaasi.jpg

…jos ei saisi tiiliskivikirjaa käteensä.

 

”Sehän on vain hyvä juttu. Toisen ihmisen kautta voi tutustua sellaisiinkin asioihin, joihin muuten ei tulisi tutustuttua – ja sitten saattaakin vaikka innostua jostain uudesta”, minä silloin alkuaikoina perustelin.

Myöhemmin, kun olin alkanut puolivahingossa esimerkiksi oppia vapaaottelijoiden nimiä ja otteluhistoriaa ja kuuntelin kiinnostuneena Joelin selostusta möhköpainijoiden liikkeistä ja lukoista, Joel totesi:
”Silloin se kuulosti ehkä vähän sanahelinältä, mutta sähän taisit todellakin tarkoittaa sitä, mitä sä sanoit.”

No totta kai.

Erilaisuus on rikkautta. Minä uskon, että parisuhteessa tärkeintä on antaa toisen olla juuri sellainen kuin on. Ja arvostaa toisen mielenkiinnon kohteita ihan sellaisinaan – vaikka ne itsestä tuntuisivat hassuilta tai vaikka pelkältä ajanhaaskaamiselta. Täytyy antaa toiselle mahdollisuus toteuttaa itseään; ei saa tukahduttaa, arvostella tai edes pyöritellä väheksyvästi silmiään.

Eli jos Joel tykkäisi Suomi-popista, minä hemmetti vie vain opettelisin sietämään sitä.
(okei helppohan mun on sanoa, kun ei se oikeasti tykkää)

Uskon, että vain sillä tavalla parisuhde voi kestää hyvänä sinne keinutuoli-rollaattori-ikään asti.

…että sellaista tuli mieleen tuota Joelin blogisuosikkilistaa kirjoittaessani.

”Mitä teillä sitten on yhteistä?”, joku saattaisi kysyä.
”No koko elämä!”

Kommentit (36)
  1. 🙁 jaa että nuoretko ei voi olla varmoja suhteistaan? höh aika ilkeästi sanottu 🙁

    Me ollan oltu mieheni kanssa kohta 10 vuotta yhdessä, nyt 27 ja 28, ja meillä on kolme lasta jotka on jo 7, 5 ja 3 ja me rakastetaan toisiamme rajattomasti, rakkautta on nyt enemmän kun alkuvuosina että näin.

    t. maajussin vaimokas <3

  2. Arabian osasto
    27.6.2013, 12:05

    Vai että viisi vuotta olisi liian lyhyt aika parisuhteessa minkään tietämiseen? Höpsistä.

    Viisi vuotta on fiksulle, aikuiselle ihmiselle – kun nyt puhe ei ole teineistä – jo vallan hyvä ajan testi sille, mikä kantaa. Yhdistettynä lapseen tuo testitulos on vielä luotettavampi. 😀

    Mikään elämässä ei tietenkään ole ikiaikaisesti varmaa, ja oikeasti suhteen kesto on mahdollista määritellä vasta sitten, kun suhde päättyy. Jotakin on silti mahdollista sanoa jo suhteen alkuvuosina – ainakin siitä, löytyykö suhteesta riittävästi rakennusaineita ja halua rakastaa.

    Itse aiheeseen kommentoiden näkisin, että suhteessa oleellisinta on samanlainen orientaatio maailmaan. Tartkoitan tällä sitä, että vaikka kiinnostuksen kohteet, temperamentit ja elämänkokemukset vaihtelisivat, perustavaa laatua olevat uskomukset, arvot ja tietynlainen älyllisen virittyneisyyden tapa on riittävän samanlainen. Jaetusta orientaatiosta syntyy kokemus siitä, että toisen kanssa voi aidosti jakaa asioita ja muistaa yhteistä elämää taaksepäin – eli kokemus siitä, että elää samassa maailmassa. Se on siis ainakin minulle tärkeintä, vaikka toki suhteen voi varmasti perustaa ihan kestävästi muullekin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *