Jotkut ne osaa. Nukkua.

Silva pyörii sängyssä vähän levottomana tänään, on oksennellut illalla. Selvittelen takkutukkasotkujani ja katselen arviolta kolmen sekunnin (joo aika tarkka arvio) ajan muualle. Sillä aikaa vauva on taas tapansa mukaan vetänyt kudotun peiton päänsä yli ja kääntynyt sängyssä lähes poikittain. Joel makaa vieressä täysissä vaatteissa ja pitää vauvaa kädestä.

”Mulla on vielä vähän nälkä, käyn alakerrassa.”
(ei vastausta)
”Hei eihän me näin voida nukkua…”
(ei vastausta)
”Ai sä nukahdit jo…” (hiljaisella äänellä itsekseen)
”MITÄ, MITÄ, en mä nuku, ihan kohta tässä alan vasta nukkumaan.”
”Heh ai no miks sä et sitten vastannut mulle mitään?”
”Ai, puhuitsä, en mä kuullut mitään.”

No et kai kun sä NUKUIT.
 

(kadehdin)

Kommentit (8)
  1. Joo, mäkään en ymmärrä tota – millä ajalla sitä sitten roikkuisi täällä koneella…?

    (Silva juuri nukahti ja minä viihdyin vieressä peiton alla viitisen minuuttia – sitten totesin, että taidanpa kuitenkin juoda lisää kahvia)

  2. Ilmoittaudun myös uni-kadehtijaksi. 🙂 Olen varmaan kymmeniä kertoja äiti-urani aikana kuullut, että muista nukkua myös päivisin silloin kun vauvakin nukkuu. Yeah right!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *