Joulutylsimys

Monissa blogeissa aletaan jo selvästi virittäytyä joulutunnelmiin. Apua. Onks se joku pakollinen joulunalusblogikonsensus? Ei täällä. Heitetäänköhän mut nyt Lilystä ulos…? Pois täältä häiriköimästä, joulutylsimys.

Viime vuosina en ole erityisemmin välittänyt jouluista. Yhtään. Siis niinku tip-paa-kaan.

joulu_2008.jpg

Jouluaatto 2008 Intiassa.

 

Viime aikojen joulut olen ollut lähes aina reissussa. Tarkoituksella. Kulkuset-kulkuset-kilvan-helkkäileeeeeeeeEEEEIIgh! Ei lahjoja, ei stressiä, ei joulusiivouksia, ei tonttukoristeilla kuorrutettua kotia, ei j*mankauta edes niitä pahanmakuisia pipareita. Joo ei.

Tai no joo, täysin pakoon joulua ei päässyt edes buddhalaisessa kommunistisessa maassa.

joulu.jpg

Jouluaatto 2011 Halong Baylla Vietnamissa.
 

Ai miksi? En tiedä.

Joskus teini-iässä kävin läpi jonkinlaisen joulukriisin, kun se super-super-superhauska vuoden-kohokohta-jee-jee ei tuntuntkaan enää samalta kuin silloin joskus lapsena. Kriisistä selvittyäni suhtautumiseni jouluun on ollut lähinnä… …välinpitämätön?

Sen sijaan joulunajan vapaapäivät ovat kyllä kelvanneet. Itse asiassa edellisessä työssäni vuodenvaihde oli juuri sellaista sopivasti hiljentynyttä aikaa, johon oli hyvä pyytää vähän lisää palkatonta vapaata. Ja käyttää kertyneet ylityötunnit (niitä oli PALJON). Ja laskea päivät ja lennot tosi-tosi tarkkaan ja… …noh, lähteä vaikkapa viiden viikon reissuun.
Joo tota heippa vaan, joulu, ei tuu ikävä!

******

Tämä on ollut muutosten vuosi niin monella eri tavalla. Joten ehkä muutosta on ilmassa myös tällä saralla. Ilman sinua olen lyijyä -palstan joulupostitempaukseen ilmoittauduin heti spontaanilla innolla mukaan. Ja se tuntuu kivalta.

Ja niin: totta kai Silva saa tänä jouluna pari pakettia!

Ehkä lasten myötä voi saada ripauksen siitä omankin lapsuuden joulun hengestä taas takaisin. Tavallaan odotan kovastikin sitä aikaa, kun Silva alkaa ymmärtää joulusta, ja voimme yhdessä puuhailla, askarrella, leipoa vaikka niitä pipareitakin(valmistaikinasta). Pääsemme viettämään joulua meidän oman pienen perheemme tapaan – vähitellen löytää ne omat perinteemme, jotka Silva puolestaan muistaa ”niinä lapsuuden joulumuistoina” vielä aikuisenakin. Hmm, mihinköhän kohtaan meille laitettaisiinkaan joulukuusi…?

Okei mutta yhdestä mielipiteestäni en luovu: jouluruoka on pahaa. Piste.

Kommentit (36)
  1. Buttoneye: Bingo – juuri tästä ideasta keskusteltiin meilläkin viimeksi eilen! Seuraava kysymys meillä sitten tietysti oli, että tekeekö jokainen sitten omat ruokansa. Auts, mä päätyisin sitten varmaan keittämään Mama’s-nuudelit 😀

    Mut joo: toi ois ihan huipputaktiikka!

  2. Meillä joulupöydässä on keitettyjen perunoiden lisäksi perus vihersalaatti ja kinkku (miehelle), lihapullia (lapsille) ja savulohta (mulle). Torttujen päälle laitetaan omenahilloa ja riisipuurolle keitellään glögi-kiisseli. Piparia syödään homejuustolla. Jos joku perheestä kaipaa perinteisiä laatikoita sun muita, saa niitä syödä sukulaisissa ihan tarpeeksi pyhien aikana.

    Kukin tehköön joulupöydästä oman näköisensä. Tunnelma on tärkein <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *