Kääntösohva

Vastakkaisesta todistusaineistosta huolimatta tämä EI ole vauvahysteriapalsta. Niinpä lupasin eilen Puutalobabyn Facebook-sivulla, että seuraavaksi kirjoitan jostain turvallisesta.

Sohvasta. Se ei saa lämpöhalvausta eikä lopeta hengittämistä. Se vain on. Koska se on sohva.

Kaikki taisi alkaa jo 90-luvun puolivälin Kuusamosta. Ystävä (kyllä: sama ystävä, joka piirsi paperin täyteen sydämiä ja opettajan sitä ihastellessa käänsi paperin toisin päin ja totesi: ”ei ne ole sydämiä, ne on perseitä”) määritteli erään vastakkaisen sukupuolen edustajan sanalla sohva. Ihan mukava kyllä. Mukava niin kuin sohva. Siihen voi käpertyä ja vaikka katsoa leffaa. Mutta kukaan ei tervehdi sohvaa tullessaan huoneeseen.

Ihan sohva.

Siksipä minä halusin sohvan, jolle tekee mieli huutaa ”päivää!”. Tai no ainakin heti huoneeseen astuessa huomata, että ”ei j*mankauta mikä sohva”.

Tässä se sitten on:

sohva.jpg

Vanhempieni tummansininen 60-luvun sohva lähti mukaani jo heti ensimmäiseen kotiini. Tikru-kissa repi villeinä nuoruusvuosinaan jo entuudestaankin elämää nähneen sohvan täysin riekaleiksi. Ja jo (*laskee*) viisi muuttoa sitten muuttomiehet olivat valmiita kärräämään tuon romun kaatopaikalle.

alkuperainen.jpg

Tältä se näytti ennen – kultainen verhoilukangas hätäratkaisu nro. 271, itse ommeltu vanhempien 60-luvun verhoista.
 

Mitä!? Ai ROMUN!? (Mikä siinä onkin, että muuttoapulaiset ovat valmiita nimittelemään mun singereitä, rukkeja ja maitotonkkia romuiksi? Ne on AARTEITA! Perintökalleuksia!) Minä teille romut näytän ja teen ihan kostoksi tästä Maailman Hienoimman Sohvan!

syyllinen.jpg

Kappas, syyllinen.

 

Maailman Hienoimmassa olikin sitten sen verran haastetta, että etsin oikeanlaisia verhoilukankaita lähemmäs puoli vuotta. Lopulta kankaat löytyivät Sisustus-Nallen tilaamina Espanjasta ja maksoivat aivan järjettömästi – onneksi en enää edes muista hintaa.

Ja kun en osannut päättää, tuleeko sohvasta kukikas vai raidallinen, päätin tehdä molemmat. Runkoon vielä saman verhoilukangassarjan kolmas kuosi. Ja tuloksena – tadaa – moni-ilmeinen kääntösohva!

kukkasohva.jpg

Saiskos olla kirjava kukkasohva…

sohva_raidallinen.jpg

…vai ryhdikäs raitasohva…

sohva_sekoitus.jpg

…vai oma lempparini täysi sekamelska?

Verhooja uusi kankaiden lisäksi myös sohvatyynyt, mutta jouset ja puurunko olivat edelleen hyvässä kunnossa. Hieman hän nikotteli tätä kääntösohvaratkaisua, mutta teki kuitenkin kiltisti työtä käskettyä. Ja sivutkin menivät lopulta ihan oikein, kun sen rautalangasta väänsi ja paperille piirsi:

sohva_sivut.jpg

Tyynyjen piti toimia molemmin päin eivätkä väärät kuosit saa vilkkua. Siksi tyynyjen lyhyissä sivuissa piti käyttää molempia kuoseja. Pitkien sivujen puolestaan piti olla toisen raidallinen, toisen kukallinen.

Niin. Tietysti samalla hinnalla olisi saanut jo sohvaryhmän. Ehkä jopa kaksi. Mutta veikkaanpa, että kenelläkään muulla ei ole juuri tällaista sohvaa. Päivää.

Kommentit (20)
  1. Siis aivan ihana sohva ja aivan ihana blogi! Olin jo aikaisemmin vähän selaillut tätä blogia mutta nyt viimeisen kahden päivän aikana olen alusta aloittaen lukenut juttujasi, ja tähän asti olen päässyt (elikkä olen vielä täysin pihalla siitä mitä juuri nyt puutalossa tapahtuu). Loistavaa ajanvietettä, jännää miten viihtyisää toisten elämästä lukeminen voi olla. Tykkään rempseästä ja luonnollisesta tyylistäsi, tuot persoonaasi hauskasti esiin kirjoituksissasi :). Olette ihana perhe (ainakin tähän sohvapäivitykseen asti, heh), jatkakaa samaan malliin! 🙂 Itse jatkankin tässä sitten sinnikkäästi lukemista, vielä on paljon jäljellä… ;D

    1. Kiitos ja tervetuloa lukemaan! 🙂 Hih ja lupaan, että ei me tän sohvapäivityksen jälkeenkään olla tämän kamalammaksi muututtu 🙂

  2. PÄIVÄÄ päivää, komia sohva teillä. 🙂 ainakin persoonallinen. jotenkin tuli mieleen oma taannoinen pussilakanasohvaprojekti. joskus joitakin vuosia sitten siis ostin kaverilta edullisesti hiukan elämää nähneen kahdenistuttavan sohvan. eipä aikaakaan kun alkoi tuntua siltä, että jotain pitäisi tehdä tuolle sohvalle. pähkäilin aikani ja sain äitini innostumaan verhoiluprojektista. äidilläni kun on ompelukoneenkäyttö- ja muitakin käsityölahjoja _ihan hiukan_ enemmän kuin minulla (miksi ne eivät periydy???). sitten alkoi kankaiden etsintä. lähes OLEMATTOMALLA budjetilla. kun olin vasta miettimässä, mistä moisia osaisin edes hakea, satuin muissa asioissa silloisen kotipaikkakunnan Jysk:n. ja pussilakana-alennusmyyntiin. löysin IHANAN siniraidallisen (printti muistutti ehkä vakosamettia) setin. niitä tarttui mukaan sitten muutamat paketit (kolme vai neljäkö niitä oli) ja viikko (vai kaksi, ei muista) myöhemmin mulla oli maailman-ihanin-siniraidallinen sohva. tai ainakin uniikki. eikä siihen lopulta mennyt kuin kahden setin kankaat. loput materiaalit löysi sitten tiensä ihan siihen käyttöön kuin ne oli alunperin suunniteltu -siis sängyn päälle. 😀 ja nyt mietin, miksi, voi miksi mulla ei ole kuvia niistä. sohvasta eikä sängystä. sohva kun hajosi sitten myöhemmin ja lakanatkin on kadonneet… no, jäihän mulle sentään muistot. ja idea mahdollista myöhempää tarvetta varten.

    joten, niin kuin mulla on tapana sanoa:

    LUOVUUS JA VARSINKIN LUOVA HULLUUS KUNNIAAN! 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *