Kiireisen (tai laiskan) arjen pelastus

Raissi lupasi jonkin aika sitten kirjoittaa seuraavan bloggauksensa miehensä roikkuvista kasseista – mutta hei, eipä ole kuulunut! Mä ajattelin olla rohkea ja korkata pelin, tässä:

kassit.jpg

Heko heko heko aijaijaijai, mikä puujalkavitsi. Anteeksi.

 

Mä oon ollut jo usein aikeissa hehkuttaa tätä, ja muutaman kerran sivumennen oon tästä maininnutkin: me siis tilataan silloin tällöin ruokaostokset kotiinkuljetettuina. Ei nyt ehkä joka viikko, mutta ehkä joka toinen. Pari kertaa kuukaudessa siis.

Äsken nyt sitten tultiin Silvan kanssa tanssitunnilta yhtä aikaa Alepan auton kanssa. Säntäsin hakemaan kameraa, mutta en ihan ehtinyt saada kuvaan kauppa-auton kuskia. Joten kuvaan päätyi pelkkä etäpäiväilevä Joel, joka kantoi kassit kotiovelta jääkaappiin.

Aika lyhyt kauppamatka.

kauppakassit.jpg

Isin kassit. Tai siis Alepan.

 

Me siis yritetään käydä kerran viikossa ”isosti” kaupassa, mutta silti tuntuu, että koko viikon tarpeiksi se ei riitä. Ja viikolla kaupassa käyminen on är-syt-tä-vää.

Itse en käy Silvan kanssa päiväsaikaan kaupassa juuri koskaan. Tai sanotaan nyt rehellisesti, että en ihan-ihan koskaan. Joel usein ilmoittautuu vapaaehtoiseksi kauppareissulaiseksi työmatkalta palatessa, mutta se taas tarkoittaisi sitä, että isi tulee kotiin tavallista myöhemmin – eikä se oikein tunnu kivalta sekään. Työpäivän jälkeen vielä kauppakasseja roudaamaan… Joskus käydään kolmistaan illalla kaupassa, mutta se taas tuntuu olevan perheen yhteisestä kotioleiluajasta pois. Silvan ja isin on kuitenkin kiva saada yhteistä laatuaikaa arkisinkin ilman, että siinä samalla hoidetaan jotain kotitaloudellisia velvollisuuksia.

Eka kerran tuota kauppakassia testattiin ehkä… no, onpa vaikea arvioida; ehkä vuosi sitten. Sitten jäätiinkin ”kerrasta koukkuun” ja hommasta on tullut meille jo ihan sellainen arjen normaali rutiini. Jos ei jaksetaehditä kauppaan, niin sitten tilataan Alepasta kiitos.

Tuo toimitusmaksu oli ensin vähän ”kynnyskysymyksenä”, mutta sitten tuli käytännössä todettua, että on se kyllä meille sen arvoista.

kuitti.jpg

Nyt on näköjään maksettu toimituksesta ja keräilystä 6,90e. Joskus niissä on ollut sellaisia tarjouksiakin, mutta yleisimmin on tainnut maksaa tuon verran.

 

Tällä kertaa tilattiin maltilliset kolme kassia, mutta joskus on tullut kyllä aika massiivisiakin ostoksia: kaikki painavat pesuaineet, vaipat sun muut kotiovelle kannettuna, jea. Sinne Kauppakassi-sivulle tallentuu muuten asiakastietoihin myös oma ostoslista, joka on tosi näppärä vaan toistaa; klikkailla pois ne, mitä ei sillä kertaa tarvitse ja lisäillä uudet mieleentulevat.

Vastaavia kotiinkuljetuspalveluita taitaa nykyisin tarjota pari muutakin toimijaa. Niitä me ei ollakaan testattu, pelkästään tätä Alepaa.

Onko muilla kokemuksia niistä? Entä onko tällaisia muualla kuin täällä pääkaupunkiseudulla?

Tavallaanhan tämä on paluuta sellaiseen kauppa-autoaikaan – ja kauppa-autojahan tietysti edelleen tuolla liikkuu! Meidän Könkään-mummolaan muuten tuli kotiinkuljetuksella ruokaa ”Reijon kaupasta” muistaakseni. Tilaus tehtiin puhelimitse. Eli mitään uuttahan tässä ei sinänsä ole. Mutta hyvä idea selvästi kantaa vuosikymmenestä toiseen!

 

 

PS. Tämä ei ole mikään sponsoroitu postaus.

Kommentit (35)
  1. Päinvastainen näkökulma. Itse en osaisi tilata ruokakauppaostoksiani netitse. Tai, no, osaisin, mutta jotenkin ahdistun ajatuksesta, ettei tulisi mentyä kauppaan itse 😀 tosin tilannekin on eri, ei ole lapsia tai ihmeempiä harrastusmenoja. Joten tässä tapauksessa se, että ruokatavarat tilaisi kotiovelle, vähentäisi asunnosta postumisen kertoja. Mielessä kummittelee tarinat superylipainoisista, asuntoihinsa linnoittautuneista ihmisistä Keski-Euroopassa (tämä voi tosin olla vaan mulle totuutena syötetty myytti, ja he ovat oikeasti taruolentoja) jotka tilaavat ruoan ja kaiken kotiin, eivätkä poistu sieltä koskaan mihinkään. Mutta voi olla, että mieli muutuu, jos/kun tulee lapsia 😀 Ai kauhee, ku sekava kommentti, toivottavasti kukaan ei nyt luule, että kritisoin tuota kotiinkuljetusta tapana hankkia ruokaa kaupasta. Se on nimittäin hieno juttu, jos ei ole näin etukäteistraumatisoitunut kuin minä. Kiitos&anteeksi!

  2. Ruoka.net toimittaa tosi laajasti Suomeen Lappia ja saaristoa lukuunottamatta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *