Kissa

Sieltä se tuli!

Se tuli pikemminkin hymyn takaa ujosti kuiskaten, ei mitenkään huutomerkkien kanssa eikä painokkaasti.

Mutta ihan oikein se tuli: ”kissa”.

Heti reissusta palattua oli aika selvää, mikä Silvan ensimmäinen sana tulee olemaan. Äiti on painokkaasti, jopa käskien ”ti!” ja isi on pehmeä ”isss….”, mutta oh – se kissa. Sitä täällä on nyt treenattu.

Ensimmäinen asia heti aamusta on innostunut osoittelu ympäriinsä: missä se on? missä se on?
Sssss!
Khhh!
Sssssa!

kissalle sukka.jpg

Haluaako se kissa tämän minun sukkani?

Niin kuin aiemmin kirjoitin, Silvan ja Tikrun välinen rakkaussuhde on onneksi nykyisin molemminpuolinen: Silva paijaa kissaa yllättävän hellästi ja pehmeästi, ja Tikru nauttii eläkeläiskissan itsetietoiseen tapaansa päästyään taas takaisin talon keskipisteeksi.

kissan pusku.jpg

Kisssanpusku vs. naperonhalaus.
 

Silva on aivan liikuttava, kun se kiikuttaa Tikrulle kirjaa, sukkaa, palloa ja lempilelujaan. Ja yrittää pussata kissaa karvaiselle poskelle.

Tikru puskee, puskee ja kehrää:
”Tuo on kissan tapa halata”, minä yritän selittää.

Kommentit (10)
  1. Devika Rani
    26.5.2013, 01:30

    Oih, voi kuinka suloista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *