Kissaton koti (tyhjä kuin pää)

Ei oo todellista, millainen aamupäivä.

Tämä on nyt varmasti se tyhjän pesän synrdooma: aamuhässäkän jälkeen Silva on ulkona päikkäreillä ja Tiikeri pieneläinklinikalla tiputuksessa.

Onko tämä koti koskaan ollut näin tyhjä? Yhtä tyhjä kuin äidin pää.

tikru_taljalla.jpg

Äsken se oli tässä.

Ja minä olen niin väsynyt, että en tiedä, itkenkö vai vaivunko koomaan. Äsken olin hukannut yhtä aikaa sekä itkuhälyttimen että puhelimen. Molemmat olivat pöydällä ihan edessäni.

 

 

Niin, se tämä aamu.

Joelin herätyskello herättää kuudelta. Joel supattaa, että kissa pitäisi varmaan viedä eläinlääkäriin. Iik. Oonhan mäkin ollut vähän huolissani pari päivää, mutta jos Joel sanoo noin, on varmaan tosi kyseessä.

Tikru on oksennellut nyt kolme yötä ja kaksi päivää. Se kynnys, että jaksanko nousta keskellä yötä katsomaan, meneekö oksennus tatamille tai villamatolle, ylitettiin jo kaksi yötä sitten. Menee kuitenkin. Puutalossa ei tällä hetkellä ole yhtään kissanoksennuksetonta neliömetriä.

Soitto Pieneläinklinikalle. ”Joo, pitää välittömästi tulla tänne.”

Soitto Joelille: ”Apua, mitä mä teen, mulla on kesärenkaatkin. En mä voi mennä kirkuvan kissan ja vaunujen kanssa sporaan”
”Mä soitan, jos mun isä ehtisi tulla kyydittämään.”
Okei ehtii. Ihanaa.

Missä kissankoppa? Perhanan perhana.
Missä kissa? Kyhjöttää sängyn alla apaattisena. Saa kuitenkin yllättävät voimat, kun tajuaa kantokopan läsnäolon.
Huuto, verta, kynsiä, lohduttomasti itkevä kissa.

Vauva haalariin. Ei ehtinyt syödä.
Ulos räntäsateeseen. Missä se ukki? Silvalta unohtui lapaset.
Ukki tulee. ”Ai sullakin on vielä kesärenkaat?”
”Joo, mut ei täällä ole edes liukas”
”Eijeijei, mä tilaan taksin.”
”Ei täällä ole liukas, kyytiin vaan.”

Apua.

Kello on jo 10 minuuttia enemmän kuin pitäisi.
Missä se perhanan Pieneläinkilinikka edes on? Kymmenen vuotta sitten se oli tässä. Nyt on vain kerrostaloalue.
Kysytään ohikulkijalta: ”Täh? En ole nähnyt.”
Kysytään toiselta: ”Eeeeei täällä sellaista. Onko se se, joka muutti Viikkiin?”

Soitto Joelille: katsoisitko netistä?
”Joo, se on Viikissä. Prismasta toinen liikenn…”
Akku loppui.

Okei ajetaan puolisokkona Viikkiin. Kello on jo 20 minuuttia enemmän kuin pitäsi. Kissa kiljuu sirkkelihuutoa. Mistä se yhtä äkkiä sai tuollaiset voimat?

Löytyi. Myöhässä. Silva on nukahtanut turvaistuimeen – meidän uuden rytmin mukaan ensimmäisten päikkäreiden aika: kello yhdeksän, tasan.

Ukki jää vauvan kanssa autoon. Minä juoksen kissan kanssa sisään.
Onpa paljon loskaa. Minulla vuotavat kengät.
Selittelen vastaanotossa: ”Olen myöhässä. Käytiin Hämeentiellä. Mulla on vauva ja ukki autossa. Ja kengät märkänä. Ai ja tämä huutava kissa. Se on Tiikeri.”

Kissa viedään labraan. Minä istun aulaan ja katson kaihoten kahviautomaattiin. Kaivan laukkuani, 70 sentillä saisi aamukahvit.
Jaahas, lompakko kotona. Unohtui keittiön pöydälle, kun olin eilen illalla aikeissa kuvata se tänne.
Ei muuten ole aikuislompakko. On Vietnamista ostettu luottokortin kokoinen ratkennut pussukka. Keltainen.

Selittelen vastaanotossa: ”Kun niin siis miten se maksu? Kun mulla on lompakko kotona. Kun piti eilen kuvata, että ei  ole aikuislompakko. Ja vauva ja ukki autossa. Ja kengät märkänä. Ja kohta tulee itku.”
Maksaa voi kuulemma sitten, kun kaikki tutkimukset on tehty.

Jään ilman kahvia.
En kehtaa mennä enää kysymään, että saisinko edes lasin vettä. Kuivun ja maito loppuu apua.

Röntgenissä näkyy jotain-jotain-jotain. Menee minulta ohi, koska jäin ilman kahvia. Ultrattiin. Näkyi jotain-jotain. Ohi meni sekin.

”Leikataanko?”, kysyy lääkäri. Sitten ainakin selviää, mikä se on.

Apua mitä se maksaa?
No viisi sataa. Tämän tämänhetkisen 200 euron lisäksi.
Ensin konkurssi vai ensin kooma?

Tukos voi lähteä liikkeelle itsestäänkin. Kun ei ole kristallipalloa.
Leikkaus kuulostaa liian rajulta. Voi kissakulta. Se tärisee pelosta ja heikosta olosta.
Jos sittenkin katsotaan huomiseen?

Okei se sopii, sanoo eläinlääkäri.
Tiikeri jää tiputukseen, illalla saa hakea kotiin.

Ajetaan kesärenkailla räntäsateessa takaisin. Ihan hullua. Väsyttää niin, että järki lähtee. Ukki ajaa.

Mahtavaa. Kaikkien huono-äiti-syndrooman oireiden takaa en ollut muistanutkaan tätä huono-emo-synrdoomaa.

tyhja.jpg

Ei kissaa, ei vauvaa.

Voi mun kissakulta. Viime yönä unenpöpperössä tunsin Silvan lämpimän kropan minua vasten rauhallisesti kehr… Hetkinen! Kun havahduin, huomasin että huonovointinen kissa oli ängennyt minun ja vauvan väliin.

Sitä se ei ole tehnyt koskaan ennen. Hääsin sen pois.
Voi mun kultakissakulta.

Kuvittelen koko ajan kuulevani sen pehmeiden tassujen äänet portaissa. Mun vauva nukkuu räntäsateessa.

Kommentit (35)
  1. Toivottavasti on vaan ärhäkkä karvapallo!

    Jos kyseessä olisi koira, tarkistaisin, onko joku lattialla lojuvista tuteista tärvelty – meidän piski yritti pistellä ne kumiosat. Hyvä on, ei meillä enää loju tutteja lattialla, juuri siitä syystä. En tiedä, onko kissoilla moista taipumusta.

    Paranemista pienelle otukselle!

  2. Parantumista Tiikerille ja voimia teille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *