Kolinaa kaapilla

Keitiön kaapilta kuului kolinaa.

Silva oli leikkinyt koko aamun sellaisella muovisella pastaläviköllä ja salaattiottimilla. Ja sitten – juuri hetkeä ennen päikkäriaikaa, kun huomioni oli suuntautunut (kröhöm) jonnekin muualle: keitiöstä kuului pahaenteinen KLONK KLONK KLONK.

Säntäsin katsomaan. Veitsiä? Lasiastioita? Jotain terävää, vaarallista tai rikkoontuvaa?

Ehei. Tirppa se siellä oli kiltisti laittanut pastalävikön takaisin omalle paikalleen leikin päätteeksi.

Voi kultapieni.

*******

En tiedä, ennustiko joku meille kasvavan hirmuisen hirmuvaltiaan tai kurittoman hurjimuksen, kun viime keväänä kirjoitin, että ”EI EI EI”:t eivät meillä raikaa. Jos ennusti, niin ennusti väärin. Ainakin toistaiseksi. Lempeästi sanottu ”anna olla” ja perään annettu selitys näyttävät tehoavan edelleen aivan erinomaisen hyvin.

Kaikenlaisia ennustajia on ollut lähipiirissäkin. Esimerkiksi toissa kesänä:
”Ensi kesänä ette kyllä varmasti voi pitää ulkona kukkia tuolla tavalla maassa ruukuissa. 1-vuotias kyllä repii alas nuo kaikki.”

Ai?

No, kukat silti laitettiin. Ja kun tirppa niitä kiinnostuneena meni katsomaan, kerrottiin:
”Ne ovat kukkia. Niitä haistellaan. Niihin ei voi koskea, mutta niitä haistellaan. Katso, näin!”
…ja sitten yhdessä nuuhkuteltiin nenällä.

Aina, kun tirppa nykyisin näkee kukkia – vaikkapa kirjan kuvissa – hän niiskuttaa nenällään.
”Kyllä, ne on kukkia, niitä haistellaan”

*******

Tajusimme juuri muutama viikko sitten, että puutalo ei ole ollenkaan napero-proof. Meillä on esimerkiksi kirjaston kaapin alimmalla hyllyllä kaikenmaailman maalit ja poranterät, ja kylpyhuoneen (avoimella!) alahyllyllä pesuaineet rivissä. Jaiks. Mutta niitä ei ole ollut vain mitään tarvetta siirtää muualle.

No, kyllä ne pesuaineet kuitenkin nyt nostettiin alahyllyltä saunan lauteille. Ihan kaiken varalta.

Keittiön kaapit ovat kuitenkin edelleen siinä järjestyksessä kuin ennen lastakin. Tämä lasikulhoja sisältävä alakaappi on Silvan mielestä erityisen kiinnostava:

kaapilla.jpg

Ja minkäs tavaran Silva näistä aina valitsee? Ja sana ”aina” siis ihan oikeasti merkityksessä joka ikinen kerta.

No tämän!

jalusta.jpg

Vautsi, mikä mahtava metallinen salaattikulhonjalusta! Riemu sen bongaamisesta on aina (ja sana ”aina” edelleen merkityksessä joka ikinen kerta) rajaton:

riemu.jpg

Mahtava esine! Sillä voi tehdä vaikka mitä! Sen kanssa voi vaikka… ….no: jumpata!

jumppa.jpg

Tämä jumppaliike on opittu isiltä.
 

Nojoo. Tavallaan tekisi mieli ihan miniminiaavistuksen verran röyhistää rintaa ja ajatella hiljaa (jos ei nyt ihan tähän kirjoittaa), että ehkä näissä ihan ensimmäisissä naperonkasvatusvalinnoissa on sentään tehty jotain oikein. Kai nyt vanhempien toiminnasta tässä (pian) 1,5 vuoden iässä näkyy edes pienenpienenpieni vaikutus. Pienenpienenpienenpieni, edes? Mutta sitten kuitenkin: tuskinpa sentään. Luultavasti tirpalla on alun perinkin sellainen temperamentti, että neuvottelemalla ja keskustelemalla annettu ohjeistus hänen kanssaan vain toimii.

Ehkä jos Silva saa joskus sisaruksia, seuraava mukelo onkin sitten sellainen huimapäinen täystuho, joka pistää tantereen tasaiseksi ja järjestyksen uusiksi. Me oltaisiin varmasti aivan ällistyneitä.

Ja se olisi meille varmasti ihan oikein.

Kommentit (60)
  1. Musta parasta helpointa on ollu kun kaikki ei oo sitä ei saa koskea ei eitä meillä oli keittiön kattilakaappi sai ottaa tavaraa aikamoinen pauke välillä:-D ja muutenki lapsipergeessä helpompi kun ei oo tasoilla särkyvää ite mietin et sit kun lapset isompia sisustan kotia niin et saa olla särkyvää esinettä:-D

  2. Täällä myös yksi ”kateellinen”.

    Olin alunperin ajatellut toimia, kuten te. Pehmeästi ohjaten, ei aina kieltäen, mutta tähän mennessä ohjaukset eivät ole paljon auttaneet.
    Eniten päänvaivaa aiheuttaa koiran vesikuppi. Siinä pitää ehdottomasti uida. Kaikki ohjaukset, että katsellaan vaan, taputellaan ei uiteta käsiä kyynerpäitämyöten, johtavat vain suureen kiukkukohtaukseen. Ja kyllä olemme toistaneet ohjeita joku miljoona kertaa ja tulos on aina ollut sama.

    Pojalla tuntuu olevan sen verran vahva tahto, että jos ei juuri saa tehdä sitä mitä itse haluaa itse haluamallaan tavallaan tulee kiukku.

    Edelleen yritän pitää mielessä tuon ”Ohjataan ei kielletä”, mutta vaikeelta tuntuu 😀

    1. Ehkä ne ohjeistukset jossain vaiheessa vain ”simsalabim”-tyyppisesti menevät perille; tai siis mä jotenkin uskon, että vaikka pikkutyyppi ei tottelekaan, pelkästään se että niitä oikean toiminnan ohjeita kerrotaan, on hyvä asia. (yhdistettynä siis kieltoihin, jos mikään muu ei toimi) Mutta jotenkin mä vaan uskon, että kyllä sieltä ohjeistuksista jotain varmaan kuitenkin mukaan tarttuu, vaikka siltä ei ensinäkemältä vaikuttaisikaan 🙂

      Tai heh, mistäpä minä tietäisin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *