Kuittailua

Kröhöm meidän naperon huumorintaju on selvästikin löytänyt uuden ulottuvuuden – tää tirppana on nimittäin on alkanut viime aikoina ihan selvästi kuittailla vanhemmilleen. Tyyliin näin:
(valitettavasti kuittailussa käytetty tietty äänensävy ei kirjoitettuun tallennu…)

Tirppa haluaa kuunnella musiikkia ja pikavastauksena laitan vaan tietokoneella auki olevan sivun eli tämän postauksen musiikkivideon (tuon vitsi-tequila-laulun) soimaan. Tirppa kuuntelee hetken ja toteaa:
”Tämähän on aivan kamalaa. Isin musiikki on paljon parempaa.”

*******

Tulen päiväunilta ja Joel kertoo, että sillä aikaa Silva on kaatunut (kiivettyään nuken päälle) ja lyönyt päänsä.
”Voi kulta, haluatko että äiti lohduttaa – tuletko käymään sylissä?”, kysyn.
”No ei sinun nyt enää kannata lohduttaa. Ei minuun enää satu”, Silva puuskahtaa.
”Sä voit lohduttaa sitten seuraavalla kerralla”, napero lisää.

*******

Olen jättänyt (kröhöm) tirpan ihan hetkeksi aikaa yksin iltapalapöytään ja livistänyt (mukamas) salaa kirjastoon kurkistamaan some-kuulumiset.
”Aikamoista!”, kuuluu keittiöstä. Kohta kovempaa:
”AIKAMOISTA!”
Menen katsomaan: ”Ai mitä, kulta?”
”Sitä vaan, että AIKAMOISTA HOMMAA jättää lapsi ihan yksin tänne iltapalalle.”

*******

Olemme matkalla kohti autoa valtavien (lue: lapsiperhenormaalien) kantamusten kanssa.
”Aika hyvin sä jaksat kantaa”, tirppa kommentoi.
”Joo, mä oon äiti – äidit on vahvoja”, vastaan.
”Meidän isi on kyllä aika paljon vahvempi”, Silva toteaa.

*******

Lauleskelen tirpan kanssa aamutoimissa jotain Ti-Ti-nallen laulua.
”Aika huonolta tuo kuulostaa”, Silva sanoo.
”Ai kun en muista sanoja?”, kysyn.
”Ei kun vaan tosi huonon kuuloinen tuo sinun ääni”.

*******

Hmmm. Murrosikää odotellessa.