Kun kotiäiti Benkun kohtasi

Työnsin tihkusateessa tupla-Vikingejä pitkin Esplanadia. Hammaslääkäriin matkalla, molemmat lapset mukana (kuinkas muuten). Kiirekin oli. Yhtä äkkiä huomasin käveleväni Ben Zyskowiczin vieressä.

Hän vilkaisi meidän sirkuskaravaania ensin kerran. Sitten jatkoi kävelyä. Sitten kääntyi ja avasi keskustelun:

”Onko mukavaa, että on kaksi tällaista pientä?”

Hämmennyin.
”Öööö ääää, onhan tää.”
”Pieni ja vielä pienempi.”
”Öööö niin joo.”

”Mä oon kato niin kiinnostunut noista pienistä.” (kurkisti Seelan vaunuun)
”Ööööö niin.”
”Kun mähän oon pienten asialla.” (heh he he heee, naurua)

Saavuimme liikennevaloihin. Yritin kuumeisesti keksiä jotain tilanteeseen sopivaa mutta neutraalia sanottavaa.

”Pienet ihmiset, isot vaunut”, totesin kömpelösti, kun valojen vaihtumista odottamaan alkoi kertyä pientä ruuhkaa.

”Onpas nuo kyllä näppärän näköiset vaunut! Onko nuo sellaiset, että tuon vauvankopan voi sitten vaihtaa jossain vaiheessa tuollaiseen istuimeen?”
”Ööööö joo on.”
”Vähän niin kuin moduulit, vaihtuu tuolla tavalla, hieno homma. On nämä hienoja kyllä nämä lastenvaunut.”
”Öööö niin joo on.”

”No niin, oikein hyvää päivänjatkoa!”, Benkku iloisesti toivotti ja kääntyi risteyksestä toiseen suuntaan
”Samoin!”

Nyt on ilmeisesti jotkut vaalit tulossa.

Kommentit (27)
  1. Multakin ben kysyi vuosi sitten Pasilan juna-asemalla että ”onko kivaa,kun sulla on lapsi?” Ja hymyili oikein leveästi. Odotin siis junaa lastenvaunujen kans. Välittömän oloinen tyyppi 🙂

  2. hmm. meillä oli 2006 tälläset http://bazarek.babyweb.cz/_data/Pictures/publicity/big_26665_img_1312099496.jpg
    ja voi pojat, ne herätti eri-ikäisten miesten kiinnostusta, ei silloin juuri kolmipyöräisiä rattaita ollut markkinoilla 😀 bussipysäkillä ja kaupungilla, kyseltiin jousituksista, ihmeteltiin käsijarrua, kyseltiin voiko noiden kanssa juosta jne

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *