Kuva-arvoitus: kenen kaapilla?
No niin, kuka hoksaa ensimmäisenä: kenen vaatekaapilla sitä ollaan oltu pieneksijääneitä vaatteita lainaan kärkkymässä…?
Viiden pisteen vihje: tämä bloggaajaäiti tunnustautuu avoimesti lastenvaatefriikiksi, ja heidän taaperollaan on nähty blogissa päällä mm. näitä.
Kolmen pisteen vihje: Vaatteiden omistajan tyyli on (minun makuuni) sopivasti unisex; Silvaa ennen nämä vaatteet ovat olleet poikalapsen päällä.
Yhden pisteen vihje: Oi, tämä välikausihaalari! Keväällä bloggaaja esitteli sitä huuto.net-löytönään, ja nyt se on lainassa meillä – kiitos!
Vautsi. Laina se on, mikä kannattaa.
Lainanpalkaksi lupasin ison kassillisen oman pihan omenoita, mutta hmmm. Nyt täytyy joko koukata omenavarkailun kautta tai keksiä jotain ihan muuta 🙂 Fresitaa?
Kommentit (30)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Minäkin olen antilainaaja molempiin suuntiin, eli en ota enkä anna lainaksi lastenvaatteita. Tunnustan kyllä, että on tosi hyvä pointti tuo, että ekologisinta on, jos vaatteet ovat käytössä non-stoppina eivätkä seiso varastossa vuositolkulla välillä. Mutta minäkin olen tarkka vaatteiden käsittelystä, joten harmittaisi vain niin paljon saada omat vaatteet takaisin haalistuneina ja pesunukkaisina (tahroista ja rikkoutumisista puhumattakaan). Samasta syystä hermoilisin itse lainaajana, joten olen rajannut lastenvaatekierrätyksen ostan ja otan vastaan -linjalle.
Mustakin ois vaikeeta tänikäselle (1+) lainata vaatteita kun lapsi kovasti harjoittelee syömistä, kiipeilyä yms Välillä mietin, että pitikö mummolassa just tarjota tänään mustikkapiirakkaa kun on noi ihanat housut jalassa, tai pitääkö sen lapsen nyt just noilla housuilla pyöriä nurtsilla polvet puhki, mutta kyse on vain vaatteista ja tärkeintä on että on hauskaa ja oppii ja on hyvää mustikkapiirakkaa – ei kalliiden vaatteiden likaantuminen/kuluminen, ne kun ovat lasten kohdalla puhtaasti käyttötavaraa. Mutta tämä on varmasti hankalampaa jos vaatteet eivät ole omia.