Laiha leffasato?

Syksyyni on kuulunut vuodesta 1997 alkaen joka ikinen vuosi yksi keskeinen tapahtuma: Rakkautta & Anarkiaa -leffafestivaali. No, viime vuosi oli poikkeus: ainoa vuosi, jolloin en ostanut 11 leffalippua (ja katalogin) sisältävää sarjakorttia. Silloin käytiin katsomassa vain yksi: sunnuntai-iltapäivän perinteinen Bollywood-spektaakkelielokuva.

Ehkäpä juuri tuon viime vuoden hiljaiselon jälkeen ollaan odotettu tämän vuoden festaria kuin kuuta nousevaa. Nyt kyllä mennään! Nyt todellakin mennään! Viime sunnuntaina järkättiin Joelin kanssa ihan leffafestarinsuunnittelutreffit: jätettiin Silva mummolaan hoitoon ja lähdettiin kaupungille leffakatalogia ostamaan ja lukemaan.

katalogi.jpg

Niin joo, onhan tietty myös netti. Miksi ihmeessä selata esihistoriallista käyttöliittymää nimeltään leffakatalogi, kun kaikki tiedot löytyisivät myös muutamalla klikkauksella kotikoneelta.

No siksi! Siinä on fiilistä!

bekas.jpg

Meille on hioutunut vuosien varrella täsmällinen leffanpäättämistekniikka: katalogia selataan yhdessä, ja elokuvien yhteyteen tehdään kolmenlaisia merkintöjä. Joelilla käytössään merkit A, B ja C, ja minulla 1, 2 ja 3.

A/1 = tahtoo! tahtoo! tahtoo! eli poikkeuksellinen fiksaatio must-elokuvasta, mitä ilman on vaikea enää elää
B/2 = joo, tän mä haluaisin nähdä
C/3 = nojoo, tää vois olla ihan kiva, mutta ei mikään välttämättömyys

Tarkoitus olisi, että suurin osa merkinnöistä olisi tuota keskitasoa. Ykköstasoa voi käyttää erikoistapauksissa, ja silloin on toivottavaa, että myös toinen osapuoli suhtautuu toisen intoiluun suht myötämielisesti…

the act of killing.jpg

Merkintöjen jälkeen sato käydään läpi. Jos on esimerkiksi kakkoset molemmilla, on aika selvää, että mennään. Rajatapauksia katsotaan, pyöritellään ja neuvotellaan – tavoitteena se, että päätösten jälkeen molempien fiilis on ”JEE!”. …ja toki joitain leffoja saatetaan käydä katsomassa myös omien kavereiden kanssa; suurimmaksi osaksi istutaan kuitenkin leffoissa ihan vieri vieressä kaksistaan.

suicide shop.jpg

Nooh, katalogi kädessä suuntasimme sitten Bravuriaan, valtasimme ikkunapöydän, haimme pasta-annokset ja aloimme hommiin! Jee!

Taidettiin olla jossain sivulla sata, kun todettiin vielä yhteen ääneen intoa puhkuen, että ”no hei tässä alussa on vaan nämä, jotka meitä ei niin kiinnosta”. Kohta alkaa ne tosi kovat sarjat.

”Asian cuts” -sarjassa alkoi lopulta karu totuus iskeä silmille: ei hemmetti, eikö me vaan löydetä täältä mitään? Viimeistään Bollywood-elokuvien (jee, viisi vaihtoehtoa!) kohdalla tuli syvä pettymys: voi paska, ei vaan iske. Ei yhtään ”ooooooooo tää on pakko nähdä” -kiljahdusta. Ei edes yhtään Shahrukh Khania. MITÄIHMETTÄ?

Pahnanpohjatkin kaivettuamme katsottiin saldoa. Ei yhtään ykköstä eikä aata. Pari laimeaa kakkosta/beetä. Rutkasti kolmosta/ceetä – eli sitä ”no jaa”:ta. Eiiiih! Ei me haluta sanoa ”no jaa”, me halutaan sanoa JEEEE!

En tajua.

Onko vika nyt meissä? Vai onko tänä vuonna jotenkin poikkeuksellinen laiha R&A -sato?

Voihan se tietysti olla, että tässä elämänvaiheessa elokuvilla ei vain ole niin suurta vetovoimaa kuin ennen. Ainakin kaikki ”tässä huoneessa raiskataan” -alkuiset ja muuten liian ahdistavalta tuntuvat rajattiin nopeasti pois – ennen kun taas pidin ahdistavatunnelmaisuutta elokuvalle pelkkänä plussana.

Toisaalta katalogia alettiin kyllä selata hurjalla innolla – että ainakaan meidän ennakkoasenteessamme ei ollut mitään vikaa.

Hmm.

wadjda.jpg

Nooh, osa valinnoista on jo tehty. Lipunmyynti alkaa tänään, mutta koska mikään elokuva ei nyt ollut must, en aio olla siellä hysteerisenä heti klikkailemassa niin kuin ennen – suhtaudun näihin nyt ”no katsotaan jos saadaan lippu” -periaatteella. Mutta ainakin nämä tuntuisivat nyt (keskiverrosti) kiinnostavan, lisäksi varalla on paljon ”C3”-luokan nojaa-leffoja.

The Grandmaster (Joelin B, minun 3): akrobaattista taistelua Kiinassa

The act of Killing – Director’s cut (minun 2, Joelin C): vatsaa vääntävä surrealistinen cocktail Indonesian verilöylystä

Bekas (minun 2, Joelilla ei merkintää): pikkupoikien seikkailu Irakin köyhyydessä

Celestial Wiwes of the Meadow Mari (Joelin B, minun 3): absurdeja kohtauksia eri tavoin omituista seksiä harrastavista naisista (kröhöm)

The Priest’s Children (minun 2, Joelin C): kroatialainen komedia syrjäiselle saarelle muuttavasta papista, joka huolestuu saaren alhaisesta syntyvyydestä ja alkaa pistellä reikiä kondomeihin yhteistyössä kioskinpitäjän kanssa

When I Saw You (minun 3, Joelin C): pieni palestiinalaispoika pakkaa reppunsa ja lähtee pakolaisleiriltä koti kotiaan, läpi sissien sotakentän

Wadjda (minun 2, Joelin C): ensimmäinen kokonaan Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva, ja samalla ensimmäinen saudiarabialaisen naiselokuvantekijän elokuva, jossa Wadjda-niminen teini-ikäinen tyttö kapinoi haluamalla jotain pöyristyttävää: polkupyörän

Horror Stories (minun 3, Joelin C): korealaista kauhua

The Rocket (minun 3, Joelin C): laosilaisen perheen elämä järkkyy, kun yllättäen syntyy kaksoset, joista vain toinen selviää – ja toisesta on povattu perimätiedon mukaan pahanilmanlintua, mutta perhe ei tiedä, kummasta…

Dragon Girls (minun 3, Joelin C): dokumentti massiivisesta kung-fu-kasvatuslaitoksessa kasvavista kiinalaistytöistä

The Suicide Shop 3D (minun 2, Joelilla ei merkintää): animaatio niin ankeasta kaupungista, jossa pulutkin tekevät itsemurhia

Wolf Children (minun 2, Joelin C): anime tytöstä, joka synnyttää kaksi puolisusilasta

Samsara (minun C, Joelin 3): 25 maassa kuvattu visuaalin viettelys ilman dialogia

…ja lisäksi Bollywoodeista valitaan ainakin se, joka esitetään sunnuntai-iltapäivänä

*******
Nojoo, tulihan noita nyt kuitenkin… neljätoista. Ehkä näillä sit kuitenkin pärjätään 😀

wolf children.jpg
PS. Vanhoja hyviä aikoja (silloin kun hiihdettiin ilman suksia kouluun kesät talvet) kaihoten: muistaako kukaan sitä aikaa, kun RA-liput piti jonottaa livenä Bio Rexin edessä? Oh, aika ennen nettilipunmyyntiä, siinä oli jotenkin fiilistä; piti pinnata luennoilta ja mennä heti ensimmäisen lipunmyyntipäivän aamuna sinne jonoon seisomaan ja jännittämään, ostaako se edellä jonottava hippi just ne viimeiset liput siihen-ja-siihen näytökseen…

Seisoiko kukaan muu niissä samoissa jonoissa mun kanssa?

Kommentit (34)
  1. Tuli tuosta vanhasta kunnon leffalippujen jonotuksesta mieleen, että olin avomieheni kanssa Kroatiassa reissussa, ja Zadarissa sattui alkamaan juuri elokuvafestivaalit saapuessamme kaupunkiin. Yritettiin hankkia tietoa ohjelmistosta, mutta netissä ja julisteissa luki vain elokuvien nimet. Löydettiin lopulta tiemme festarin toimistoon, mutta siellä oli lähinnä joku ammattilaisten hengailulounge. Kysyessäni jonkinlaista esitettä leffoista, meiltä kysyttiin ollaanko me henkilökuntaa, vieraita tai raatia. Teki mieli sanoa pokkana että joo raadissa ollaan, mutta heltisi meille sitten kuitenkin poikkeuksellisesti esitevihkonen mukaan. Löydettiin monia kiinnostavia leffoja (osa muuten samoja kuin R&A:ssa) ja päästiin jopa lippupisteelle asti, mutta sitten kävi ilmi, että vain lyhytelokuvissa (joita esitettiin klo 10 aamuisin) oli englanninkieliset tekstitykset. Suurin osa ohjelmistosta olisi ollut ilmaista, mutta sitäkään ei mainittu missään. Mentiin sitten katsomaan avajaisia vanhan kaupungin keskustaan, mutta koska juhlallisuudet oli yli puoli tuntia myöhässä, poistuttiin paikalta kokonaan näkemättä mitään. Yritystä ja kiihkeää alleviivailua oli, mutta kaiken hössötyksen jälkeen tuli ikävä Suomen festivaaliorganisointia.. Seuraavana yönä oli hirveä ukkonen joka varmaan osaltaan vaikutti pariin ulkoilmaesityspaikkaan, joissa laitteet odottivat näytäntöjä suojaamattomina. Oivoi!

  2. Suosittelen Bekasia! Se on jotenkin jännällä tavalla aika kevyt myöskin, ei tarvii ahdistua. Oli ilo käydä Ruotsin puolella ensi-illassa viime marraskuussa. Täytyy ehkä kurkata uudelleen myös suomenkielisellä tekstityksellä, voipi olla että jotain hienosäätöä jai vielä ymmärtämättä, eh. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *