Lajineutraali avioliitto

Koti Kumpulassa -blogin innoittamana (hehe) nappasimme tänään kirjastosta mukaan Mimi ja Kuku -cd:n.

”Mimin ja Kukun tädit ovat naimisissa keskenään”, Joel kertoi tirpalle.
”Niin kuin äiti ja isi ovat naimisissa; niin Mimi- ja Kuku-tädit ovat myös naimisissa”, Joel jatkoi.

”Kaksi tätiäkin voi olla keskenään naimisissa. Tai kaksi setää”, minä täydensin.

”Oi!”, tirppa sanoi ja hymyili onnellisena.
”Se on varmasti ihanaa!”

”Joo, niin on. Jos rakastaa toista, voi mennä naimisiin eikä haittaa, onko täti vai setä”, minä jatkoin.

Tirppa nyökytteli iloisesti:
”Voi, Mimi on varmasti tosi onnellinen. Koska se on naimisissa leijonan kanssa!”

mimi ja kuku.JPG

Mimin ja Kukun näyttelijät rekisteröivät parisuhteensa viime kesänä – sitä ennen pariskunta piti suhteensa salassa 14 vuotta.

Kommentit (57)
  1. Tekee mieli ilmiantaa itseni ihan siitä syystä, koska kommenteissa ei taida löytyä yhtään tapausta, jossa kirjoittaja ei olisi halukas opettamaan omalle lapselleen että homous on normaalia. Ehkäpä blogin lukijakunta painottuu siihen kansanpuolikkaaseen, joka on homoliittojen puolella, mutta on täällä varmasti toisinajatteleviakin.
    Minusta tuntuu, että kun vähemmistökantaa edustavat ovat hiljaa, heidät on helppo leimata homofoobikoiksi ja suvaitsemattomiksi. Ajatellaan, että
    Eihän nytkään kukaan enää kerro lapsille, että ”Tätikin voi olla pappi, ei haittaa vailla sillä on pimppi.”
    Ei, luultavasti en vakuuttelisi lasta siitä, että nainen voi olla pappi kun en itsekään ole asiasta ihan yksiselitteisellä kannalla.

    En tunne henkilökohtaisesti yhtään homoa. Lapselle on kerrottu maailmankatsomuksemme mukaisesti, että naimisiin menevät mies ja nainen. Tätä on korostettu esimerkiksi silloin, kun lapsi on ilmaissut haluavansa mennä naimisiin äidin kanssa. Samalla on myös kerrottu, että jokaisella on vain yksi puoliso, ja äiti on jo naimisissa isän kanssa.

    Eikö oman maailmankatsomuksen välittäminen lapselle ole luonnollista? En osaa samaistua siihen rooliin, joka minunlaisilleni äideille aiheesta käytävissä keskusteluissa jaetaan. En halua lapseni vihaavan toisia ihmisiä, vaan haluavan jokaiselle hyvää. Se, mitä pidän hyvänä taas pohjautuu maailmankatsomukseeni, aivan kuten jokaisella ihmisellä. Meitä on täällä moneen junaan
    .
    En halua opettaa lapselleni, että ihmiset, jotka kannattavat homoavioliittoja ovat typeriä, vastuuttomia ja kyllin naiiveja uskoakseen joulupukkiin vielä aikuisinakin. Ennemmin kertoisin, että ajattelen heidän erehtyneen. Toivoisin, etteivät homoliittojen kannatajatkaan opettaisi omia lapsiaan ajattelemaan minusta vastaavalla tavalla, vaikka mielipiteemme ovatkin vastakkaiset.

    1. Samoilla linjoilla 🙂 aina jaksan ihmetellä sitä, kuinka suvaitsemattomia tulee suvaitsevista ihmisistä, kun tästä asiasta uskaltaa olla eri mieltä. Ja joo, oman lapseni kasvatan myös perinteisen kannan mukaan opettaen hänet kuitenkin kohtelemaan hyvin kaikkia ihmisiä ja toivon totisesti, että hänen ikätovereitaan ei ole kotona opetettu pitämään lastani idioottina, jos hän vaikka ajatteleekin eri tavalla kuin he.

  2. Vauvanauruvideo toimii kans näissä hyvin 😀

    Joo mä itse en siis mitenkään pahastunut (tuskin niin luulitkaan) sun kysymyksestä; en pitänyt sitä mitenkään arvottavana, kysyä saa – ja kysymys on usein keskustelun alku. Mä viittasin niihin vähän… …kummallisempaan pariin myöhempään kommenttiin. Varmaan tajusitkin, mutta tuli mieleen, että voisin tarkentaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *