Lapsimeininkejä laivalla

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Silja Line

En muuten yhtään liiotellut, kun meidän Skansen-päivästä kertoessani totesin, että näitä varsinaisia laivakokemuksia pitää ehkä haudutella päivän tai kaksi ennen kuin niistä pystyy sanomaan oikein mitään. Niin järjettömän paljon kaikenlaista aktiviteettihärdelliä nimittäin siellä Silja Symphonyn Ruotsin-risteilyllä oli nonstoppina käynnissä, että pää surisi vielä vuorokautta myöhemminkin. Ja sanottakoon vielä, että suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla siis surisi.

pillimehua kannella.jpg

Niin sitä mielikuvat tuulettuvat. Ennen päällimmäisin mielikuvani Ruotsin-laivoista oli, että siellä sitä parikymppiset tyypit ryyppäävät ja harrastavat irtosuhteita. No – nyt oli sitten ihan erilainen kokemus! En itse asiassa nähnyt yhtä ainutta kännistä tyyppiä. Muumidiskossa hyppiviä lapsiperheitä sitäkin enemmän. Voi hitsi sentään. Huhhuh. Ja edelleen siis suurimmaksi osaksi positiivisella tavalla huhhuh.

muumidisko blur.JPG

Kun uudistetusta Silja Symphonysta sanotaan niiden netissä, että uudistus on tehty lapsiperheitä ajatellen, niin se hitsi vie kyllä todellakin näkyi. Leikittävää ja tekemistä oli paljon. Ihan valtavasti siis. Silja Land -leikkipaikan lisäksi kesän ajaksi oli kokoustiloihin tehty ihan yhtä iso Summer Center, jossa itse asiassa viihdyimme jopa ”oikeaa” leikkipaikkaa paremmin. Silja Landissa meno nimittäin oli välillä aika hektinen, Summer Centerissä se oli ehkä asteen verran rauhallisempaa. Ja lattian pehmellä kokoustila-kokolattiamatolla oli hyvä myös 1-vuotiaan säntäilijän muksahdella.

Tosi hyvä veto siis Siljalta tehdä toinenkin leikkipaikka laivalle tähän loma-aikaan, jolloin lapsiperheet ovat sankoin joukoin paikalla leikkimässä.

pallomeri molemmat blur.JPG

Ja ne molemmat leikkipaikat olivat tosi-tosi kivoja. Oli pallomerta (kaksi kappaletta; toinen isommille ja toinen pienemmille), pomppulinnaa, kiipeilyhommia, karusellia, potkumopoja, muumitalon muotoista leikkimökkiä, videoita, legonrakennusta, värityskirjoja, pelejä….  siis sanoinko jo, että huhhuh.

Ainoa miinus varmaan ajankäytöstä – ja sekään miinus ei kuulu Siljalle vaan ihan tälle meidän omalle lapsiperhehärdellille. Kun aikaa laivalla on kuitenkin aika vähän, pitäisi ehtiä myös syödä ja nukkua, ja tekemistä on niin huikeanmielettömän paljon… Välillä meidän rauhallinen tirppakin vaan juoksi ympäriinsä (muoviset leikkipaistinpannut käsissään) kirkuen falsetissa innoissaan, kun leikkimistä olisi ollut niin paljon eikä mihinkään olisi malttanut keskittyä.

summer center.JPG

Minä jo meinasin lempeästi opastaa, että hei leikittäisiinkö kuitenkin yhtä leikkiä kerrallaan. Mutta Joel totesi, että kuule anna sen nyt vaan riehua, kun kerran täällä näin hyvä mahdollisuus on ja sillä on noin hauskaa. Nojoo. Oikeassa oli.

Ja siis muutakin tekemistä oli kuin ne varsinaiset leikkihuoneet. Taas pitää sanoa, että huhhuh. Oli muumidiskoa, illan perheshow’ta, Harri Hylkeen leikkejä, kylpylää, sirkustelijoita… Me oltiin varmaan koko ajan liikkeellä ja ehdittiin nähdä vain ihan murto-osa. Ja kun elämystä 3-vuotiaalle (saatikka 1-vuotiaalle) oli tietysti jo pelkästään pillimaidon juominen kannella tai tanssiminen laivan diskossa.

Jokin asia sentään oli samaa kuin viimeksi silloin vuonna 1995 Ruotsin-laivalla ollessani – diskomusiikki. Hehehe Dr. Alban ilmeisesti rulettaa edelleen. Nojoo, ehkä aikuisten yökerhossa olisi ollut vähän erilaista. Me vedettiin siis muumien kanssa ysäridiskoa.

disco.JPG

Isoa-isoa plussaa siis Siljalle kaikkinensa lasten huomioinnista ja aktiviteettimäärästä. Laivareissu oli lapsille todellakin täysimääräinen elämys. Aika huikeaa.

kiipeilypaikka.JPG

Mutta… Täytyy sanoa, että tämä laivareissu ei kuitenkaan ollut meille ihan pelkästään positiivinen kokemus.

Tällaisen risteilypalveluelämyksen tarjoaminen on varmasti ihan tosi-tosi haastava juttu. On niin paljon pieniä osasia, joiden pitää loksahtaa just oikeille kohdilleen, jotta asiakas olisi kokonaisuuteen tyytyväinen. Ja – tästä mä oon kirjoittanut eri yhteyksissä aikaisemminkin – etenkin jos joku asia ei suju niin kuin kuuluisi sujua, miten sen asian voisi korjata niin, että asiakkaalle jää kuitenkin kokonaisuudesta päälle positiivinen fiilis. Vaikea juttu varmasti! Jo ihan pelkästään tyyliin yksittäisessä ravintolakäynnissä, mutta entäpä sitten tällaisessa palvelukokonaisuudessa, jossa asiakas on paikalla useamman vuorokauden…

No niin. Asiaan.

Me olimme toka iltana lähdössä laivan kylpylään. Minä olin Silvan kanssa kylppärissä, ja Joel alkoi ottaa yläsängystä (jota ei oltu ollenkaan käytetty) pyyhettä, kun… …RYSÄYS.
”Tää yläsänky romahti ja Seela on alla – ÄKKIÄ!!!!”, Joel parkaisi.
Minä loikkasin nappaamaan taaperon pois.

No, sänky ei onneksi tullut kokonaan alas – pelkästään toisesta päästään. Toisesta päästä se jäi vielä normaalisti kiinnikkeisiin, mutta toinen pää siis irti roikkuen 30 senttiä alempana…

Jaahas. No, ei siinä mitään; onneksi ei käynyt pahemmin. Mennään infoon kertomaan asiasta, se varmasti korjataan.

Infossa pahoiteltiin vilpittömästi ja asiaankuuluvasti. Sanottiin, että se mennään korjaamaan saman tien. Okei, hieno homma!

Mutta kun tulimme kylpylästä, sänky repsotti samalla tavalla edelleen. Ei mitään viestiä missään. Hmm onkohan täällä edes käyty. Takaisin infoon.
”Joo, sitä käytiin katsomassa – ja korjaaja totesi, että kyllä se pysyy, oli vastaus.

Pitkä keskustelu lyhyesti: vastaus oli, että kyllä se pysyy. Mun ja Seelan olisi siis heidän mielestä pitänyt nukkua toisesta päästään irrallaan roikkuvan 50-kiloisen yläsängyn alla, koska ”kyllä se pysyy”. Ei hemmetti. Ette ole tosissanne? Eikö sitä voisi edes köyttää jollain tavalla? Nostaa ylös? Poistaa kokonaan? Keskustelu tiukkeni. Vähän piti suuttuakin. Lupasivat… …mennä uudelleen katsomaan.

No, me lähdettiin leikkihuoneelle ja sitten syömään. Mutta pakko myöntää, että meidän aikuisten tunnelmat olivat ihan totaalipannukakkulässähtäneet. Miten hemmetissä me nukutaan ens yönä? Mietittin, että voiko patjoja nostaa lattialle – äh, ei siinä kopperossa ole edes tilaa siihen. Mua harmitti myös se, että oli pitänyt suuttua ennen kuin mitään oli (ehkä) alkanut tapahtua. Ja jollain kummallisella tavalla mieltä painoi myös se, että mun on pakko kyllä rehellisesti kirjoittaa tästä. Totta hemmetissä olisin vaan mieluummin kirjoittanut täyspositiivisen laivakokemusbloggauksen. Ja kun kaikki muu on ollut niin kivaa. Ja sit… …äh, miks-miks-miks tää meni näin.

Kun menimme sitten muutaman tunnin kuluttua katsomaan, niin…

yläsänky silja symphony.JPG

Tän alla me Seelan kanssa sitten nukuttiin. Ihan pätevän näköinen solmu tietysti, ei siinä mitään. Mutta kyllä yöllä nukkumaanmennessä piti kerrata, että ”kuoltaisko me, jos tuo tuolta nyt sit kuitenkin tipahtaisi – jos se vaikka toispuoleisen rasituksen takia nyt irtoaisi siitä toisestakin päästä…” Ei välttämättä paras mahdollinen minilomahyvänyöntoivotus.

Okei. Ei mennä ihan syövereihin, vaikka toi tietysti kurja juttu meidän risteilyssä (ennen kaikkea palvelukokemuksena) olikin. Meidän kohdalta nimittäin myös aika hyvin piti paikkansa se vanha mainoslause. Että ”hyvä ruoka – parempi mieli”. Ruokakokemukset laivalla nimittäin olivat etenkin minulle kasvissyöjänä ihan huikea positiivinen yllätys.

Joskus hamassa menneisyydessä kasvissyöjän laivaruokakokemus oli hyvin lähellä nollaa. Muistan eräänkin seisovan pöydän (se oli joskus 90-luvun lopulla ja ei Ruotsin-risteilyllä vaan sellaisella ”lillutaan täällä lahdella eikä mennä maihin” -risteilyllä), jossa hemmetin vihersalaattiinkin oli piilotettu katkarapuja. Söin sitten leipää ja kostoksi (heko heko) join koko rahalla hanavalkkaria spriteen laimennettuna.

Örp.

Mutta kasvissyöjän ruokamahdollisuudet olivat nytkähtäneet arviolta valovuoden eteenpäin. Ensimmäisen illan päivällinen Tavolàta-ravintolassa näytti jokseenkin tältä:

kasvissyöjä päivällinen.JPG

…ja sen epäonnisen info-asiakaspalvelukokemuksen jälkeen paikkailimme (onnistuneesti) fiiliksiämme buffetissa, joka ylitti kaikki odotukset. En ehkä kestä! Pelkästään mun alkupalalautanen näytti tältä:

buffet alkupala.JPG

Kyllä. Enempää en sitten jaksanutkaan, pääruoat jäivät mun osalta maistelematta. Taas on pakko sanoa, että huhhuh. Ihan järjetetömän hyvää oli. Oi kyllä, kyllä.

Oiskohan mun aika tiivistää vielä meidän risteilykokemuksesta jotain…? Osaankohan tehdä niin?

Jotenkin näin: Ihan huippua, että Silja Line on ihan todella ja aidosti huomioinut lapsiperheet Silja Symphonylla. Tekemispuitteet ovat kohdillaan, uudistusten jälki näkyy ja tuntuu. Ravintolat olivat hyviä ja palvelu niissä tosi ystävällistä. Lähes kaikki nappiin siis.

Vielä kun hiotte palvelumallin myös sellaiseen tapaukseen, jos kaikki ei jostain syystä menekään nappiin. Sen kun teette, niin laivalta poistuu varmasti tyytyväiset matkalaiset, jotka ilolla suosittelevat laivamatkailua muillekin tuttavilleen.

kannella.JPG

Sen infossa käydyn tiukan keskustelun jälkeen muuten totesin, että mua harmittaa tämä tosi paljon. Myös siksi, että itse asiassa oon täällä laivalla vierailevana bloggaajana kirjoittamassa tästä kokemusjuttua; ja mun on tietysti pakko rehellisyyden nimissä kertoa jutussani myös tämä.
”Sellaista on elämä”, infohenkilö vastasi.
No, niinhän se on.

Sellaista on elämä.

pallomeri en lähde.JPG

Tirpan ”mä en halua lähteä täältä pois” -look, kun laiva oli jo Helsingin satamassa ja leikkihuone välkytti valomerkkiä.

Kävimme myös matkan päätteeksi ”mitä mieltä nyt olemme – mennäänkö joskus uudelleen?” -keskustelun.
Joel: EI.
Minä: No hei mut ehkä. Vaikkapa ystäväperheen kanssa, jolloin lapset leikkisivät välillä keskenäänkin (esimerkiksi ravintolassa ruokia odotellessa) niin, etteivät kaikki ruokailuhetket yliväsyneiden ja yliviriketilassa tärisevien lasten kanssa päättyisi ihan katastrofiin…

Silva: JOOOOOOOO!!!! LAIVALLLLEEEEEEEEE!!!!!!
Seela: Gää gää gälägälägälägälä GÄÄ.

Kolme-yksi. Sori, Joel.

bileet hytissä.JPG

Hytissä on parhaat bileet?

 

PS. Laitoin heti perjantaina eteenpäin palautetta tapahtuneesta ja juuri ennen kuin tässä ehdin painaa ”julkaise”-nappia, sain erittäin vilpittömät ja aidot pahoittelut tapahtuneesta. Meille oli ilmeisesti sattunut ihan satumaisen huono mäihä tuon sängyn kanssa – tuollaista ei tiedetä koskaan ennen tapahtuneen. Hyvä niin. Samoin asiakaspalvelutilanne käydään heillä sisäisesti läpi, ja tarjoutuivat tietysti myös korvaamaan (esim. uudella risteilyllä) – mutta koska ei oltu omalla rahalla hyttiä maksettu (vaan siis blogiyhteistyö), niin totesin, että ei me tarvita mitään korvausta. Pahoittelut kuitenkin mielellään vastaanotettiin.

No niin, no niin: juuri näin, hyvin toimittu kuitenkin sitten loppujen lopuksi. Vielä kun asia olisi hoidettu kunnialla heti alkuunsa siinä infossa (ettei loppuristeily olisi lässähtänyt), niin ten points. Tai no ysimiikka. Mutta hei: ”sellaista on elämä”.

Kommentit (63)
  1. ”Sellaista on elämä.” Ahhahhaa! Oikea malliesimerkki huonosta asiaspalvelusta ja -palvelijasta. Ei oo muuten varmaan kovin lepposat oltavat sillä työntekijällä kun esimies ottaa asian puheeksi kun kerran osui teiän kohdalle ja tuli ”julkisuuteen” tämä mallisuoritus!

    1. Siis asiakaspalvelusta. 😀

  2. Mulla on myös ihan tuore kokemus asiakaspalvelusta viime viikolta Naantalista. Oltiin jossain rantaravintolassa syömässä viiden hengen seurueella (4 aikuista ja meidän 3,5-vuotias), pitkän Muumimaailmapäivän jälkeen. Ihan ensimmäisenä kysyttiin että halutaanko aurinkoon vai varjoon, että jos jaksetaan ihan hetki odottaa niin päästään varjoisaan pöytään. No odotettiin, päästiin, tilattiin juomat ja niiden tullessa ruoat. Sit odoteltiin, odoteltiin, odoteltiin… ravintola oli ihan täynnä, joten ekat n. 40 minuuttia meni vielä aika luontevasti, mutta sitten huomattiin että sellaisetkin pöydät, jotka oli saapuneet meidän jälkeen, alkoivat saada ruokia. Kun tarjoilija käveli vajaan tunnin jälkeen ohi, yksi seurueestamme totesi vain että anteeksi, olemme odottaneet jo melko kauan. Tarjoilija (ei ollut siis se meidän ”oma”) lähti heti selvittämään tilannetta ja minuuteissa oma tarjoilija tuli pahoittelemaan, että oli unohtanut bongata meidän ruoat keittiölle, mutta nyt ne ovat tekeillä ja tulevat piakkoin. Pahoitteli vuolaasti ja lupasi heti, että talo tarjoaa jälkiruoat. Saatiinkiin ruoat tästä hyvin nopeasti, ruoka oli hyvää ja jälkkäritilaus hoidettiin todella näppärästi. Laskua pyydettäessä saatiin se samantien ja tarjoilija jopa pyysi yhtä seuruetta odottamaan sen aikaa, että käy tuomassa meille laskun. Laskun tullessa tarjoilija pahoitteli vielä kerran ja sanoi, että oli ottanut jälkkäreiden lisäksi loppuhinnasta 10% pois.

    Ja tässä tulee mun mielestä se asiakkaan vastuu. Me ei kertaakaan koko odottamisen aikana valitettu, emme toisillemme emmekä tarjoilijoille. (Toki jälkeenpäin kun tiesi mitä kävi, olisi voinut nopeammin kysäistä ruokien perään, mutta silloin vain ajateltiin että ravintolassa on täyttä ja kiire ja ehkä joku burgeri tulee nopeammin kuin meidän viisi erilaista ruokaa tms.) Kun ensimmäisen kerran kysyttiin, kysyttiin kauniisti, omassa pöydässä istuen. Kun tarjoilija tuli pahoittelemaan tilannetta, sanoimme ”ei se mitään”, kiitimme hyvästä palvelusta, annoimme asian olla, kehuimme hyvää ruokaa ja muutenkin osoitimme tarjoilijalle hymyillä yms. ettemme todellakaan olleet asiasta tuohtuneita tai mitään. Jälkkäreistä ja alennuksesta kiitimme vielä erikseen.

    Kun taas viereisessä pöydässä meidän lähtiessä oli jotain häikkää myös, ilmeisesti siellä oli toinen aikuisten alkuruoka unohtunut ja lasten ruoat olisi pitänyt asiakkaan mielestä tulla samaan aikaan kuin aikuisten alkuruoat. Kovin äänekkäästi rouva siinä marmatti miehelleen asiasta, ja tarjoilijan kävellessä ohi kysyi vähän tarpeettomankin töykeällä äänensävyllä, että missä hänen alkuruokansa viipyy ja miksei lasten ruokia näy, että he ovat väsyneitä ja nälkäisiä eikä ”tällaisesta touhusta tule mitään, aivan käsittämätöntä miten ette huomioi lapsiamme lainkaan”. (Lapset istuivat hyvin kauniisti ja juttelivat keskenään…) Tarjoilija pahoitteli tilannetta ja siinä välissä kun me kasasimme tavaramme, rouvankin alkuruoka tuli. Siinä sitten kuultiin vielä ohimennessämme kuinka rouva tivasi tarjoilijalta että ”onhan ne pääruoat nyt tulossa yhtäaikaa, tämä on aivan hirvittävää, lapsilla on nälkä, emme tulleet tänne tuntikausiksi odottamaan ruokaa”. Kun tarjoilija pahoitteli vielä ja lupasi katsoa hyvitystä loppulaskuun, rouva puuskahti vain ”jaa, no on kyllä syytäkin!”, ei sanaakaan kiitokseen päinkään, puhumattakaan hymystä. Tarjoilijan lähdettyä vilkuili vielä keittiön suuntaan ja kysyi kovaan ääneen mieheltään, että ”pitäisikö sinne mennä vielä itse katsomaan, onhan tämä nyt aivan kamalaa, ei täällä nyt NIIN TÄYTTÄ OLE” (vapaita pöytiä oli ehkä 2-3…).

    Eli siis mun mielestä myös asiakkaan tulee miettiä miten reklamaationsa tekee JA mitä tekee/miten reagoi sen jälkeen kun reklamaatioon on vastattu. (Olettaen siis, että se on asiallisesti hoidettu.) En nyt siis viittaa Kristaan mitenkään vaan ihan yleisenä pointtina keskusteluun. Itsekin oon asiakaspalvelutyötä tehnyt kaupan kassalla ja ravintolassa tarjoilijana, ja kyllä sitä porukkaa riittää joka lähtöön. Vaikka kuinka ammatillisuus jne, niin kummasti vain itselläkin riittää ihan eritavalla intoa pahoitella/korjata sellaisen asiakkaan murheita, joka ilmoittaa niistä ihan kauniisti vrt. tiuskaisemalla ja valmiiksi puolustuskannalla, parhaimmillaan huutaen ja henkilökohtaisuuksiin mennen. Olen toiminut myös harrastusohjaajana sekä lentopallon että partion parissa + työskentelen lastenhoitajana, mutta mun kohdalle ei näissä kolmessa ole koskaan sattunut vanhempia jotka olisi mulle huutaneet tai mitään vastaavaa. Valitettavasti vaan tiedän olevani siinä suhteessa äärimmäisen onnekas… voi kun ihmiset joskus miettisi miten toisilleen puhuvat, jopa silloin kun tietää itse olevansa oikeassa ja toisen mokanneen… 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *