Lasinen lapsuus?

Sain juuri blogisähköpostiini Lasinen lapsuus -järjestön julkaiseman uuden ja aika selkäpiitä karmivan videon:

 

 

Juttelin pari päivää sitten äitini kanssa niitä näitä, lapsuusaikojani muistellen. Äitini yhtä äkkiä kysäisi, että millaisena muistan hoitotätini miehen. Hmm. Mietin, mitä sanaa käyttäisin. Etäinen. Mutta ennen kaikkea jotenkin pelottava. Joskus hän tuli autotallista välioven kautta sisään – enimmäkseen muistelen hänen olleen töissä tai siellä autotallissa. Silloin aina lämmin ja iloinen leikkitunnelma jotenkin pysähtyi ja muuttui jähmeäksi. Jotain outoa arvaamattomuutta, pelottavaa.

Äitini kertoi epäilevänsä, että mies ei ruuvannutkaan moottoreita joka päivä siellä autotallissa.

Niin, aika monessa kuusamolaisessa autotallissa ryypättiin. Meilläkin.

*******

Sivusin tätä aihetta myös aikaisemmin. Silloin Silva oli kolmen viikon ikäinen ja kävimme hänen ensimmäisissä bileissään, vappua viettämässä. Kaikki meni hienosti: pistäydyimme bileissä, tapasimme ystäviä, ja juhlavolyymin alkaessa nousta toivotimme juhlijoille hauskat illanjatkot ja vaunuilimme hyvillä mielin kotiin. Ja siis selvin päin, totta kai.

Vanhempien alkoholinkäyttökysymys on tavallaan vähän kaksitahoinen juttu: Tärkeimpänä tietysti haluamme varjella omaa lastamme tuollaisilta videon kännimonstereilta. Mutta toisaalta haluamme myös olla sellaisia vanhempia, jotka reippaasti ottavat vauvansa mukaan juhliin ja tapahtumiin.

Itselleni alkoholi näyttäytyi lapsena ”joko tai” -tyyppisenä asiana. Tai siis: se oli pelkästään paha. Kun ryypättiin niin ryypättiin siellä autotallissa ja änkyräkänniin -autotalleista ulos horjahteli sössöttäviä pahanhajuisia ja pelottavia mieshahmoja. En koskaan päässyt näkemään sitä ”yksi viinilasillinen illallisen kanssa” tai ”yksi saunaolut lauantai-iltana” -aikuismaista alkoholinkäyttöä. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että alkoholin käyttö voi olla myös kivaa.

********

Joel ei juo ollenkaan. Heh, ja aika monesti tämän kertoessani kuulijan kulmakarvat kohoavat, jatkokertomusta odottaen: ”onko sillä joku alkoholiongelma…?” Hähää, no jos joku juomattomuutta alkoholiongelmana pitää…

Voi muistan sen viimeisen kerran, kun näin Joelin humalassa, nelisen vuotta sitten: kotibileissä oli maisteltu boolia ja laulettu Singstaria (auts). Muovimukeja oli (mun mielestä) kumottu vasta muutama, kun poikaparalle tuli jo huono olo. Ja kohta minä jo pidin hänen tukkaansa, ettei se uisi vessanpönttöön, kun… yyh. Ja itse olin juonut saman verran ja vasta iloisessa nousuhiprakassa.

Jos alkoholista tulee vain pelkästään paha olo, on varmasti helppo tehdä päätös elää kokonaan sitä ilman.

*********

Tshihi, no itse sen sijaan olen ehtinyt olla elämässäni… hmmm… käsittääkseni ihan kohtuullisen hyvää bileseuraa, hehee. Pilkkuun asti ja jatkoillekin, aamuun asti hik. Mutta seura kai tekee kaltaisekseen: seurustellessa alkoholittoman miehen kanssa omakin bileily väheni, väheni, väheni – ja yhtä äkkiä tajusin esimerkiksi juhlineeni eräätkin Maailman Hauskimmat Juhannushäät ja hikoilleeni tanssilattialla ihan selvin päin. Oli niin hauskaa, että unohdin, että olin selvin päin.

kristajajoel.jpg

Selvin päin.

*********

Itse olen kyllä silloin tällöin tänäkin kesänä (kyllä: imettäessänikin) sihauttanut siiderin auki kauniina kesäiltana, juhlatilanteessa korkannut Fresitankin. ”Voi juoda saunaoluen tai vaikka toisenkin”, kuuluu kai lääkäreiden nykymielipide imettäville äideille.

Sillä linjalla ajattelin pysyä jatkossakin – ja ehkä sitä ihan oikeaa humalaakin voi vielä joskus elämässä kokeilla, tosin mielelläni suojatuissa sössötysvapaissa olosuhteissa. 🙂

*********

Mutta miten taata lapselle terve suhtautuminen alkoholiin? Että äiti voi ottaa lasillisen, mutta joulupukkipäisiä hirviöitä lapsen ei tarvitse nähdä – ei kotona eikä aikuisten juhlissakaan?

Ai niin, onhan tälle kaikelle olemassa se yksi sana, jonka olisin voinut kirjoittaa heti blogin alkuun: kohtuus.

Kommentit (30)
  1. Veräjämäen osasto
    18.9.2012, 09:06

    Kuulostaapa ”Selvän äidin” tilanne kamalalta. Kovasti voimia tuossa jaksamiseen. 🙁

    Täytyy vähän yrittää tsempata siltä osin, että ymmärrän, että haluatte pitää poikanne isoäitiin mahdollisimman hyvät välit, mutta muista, ettei teidän tarvitse alistua alkoholiongelmaisen ihmisen terroriin. Olen nähnyt sivusta niin monta tarinaa, joissa on pidetty väkisin välejä yllä hankalaan sukulaiseen, että tiedän tuon olevan todennäköisesti täysin kannattamatonta. Luultavimmin lapsi ei tule kiittämään (pelottavan ja ahdistavan) isoäidin läsnäolosta elämässään, vaan hän tulee lähinnä olemaan ahdistunut siitä, että hänen vanhempansa ovat alistuneet tilanteeseen; ainakin siis oman kokemukseni mukaan.

    Ensisijainen velvollisuutenne on suojella lastanne. Kertomanne esimerkit osoittavat, että isoäidin alkoholinhuuruisella läsnäololla voi olla pahimmillaan vuosien varrella varsin vahingollinen vaikutus lapseen. Teillä on täysi oikeus linjata, ettei isoäidillä ole koskaan asiaa luoksenne humalassa. Selvänä on tervetullut, humalassa ei ole oikeutta edes soittaa. Raivoaminen ja pahimmillaan välien poikki meneminenkin on pieni hinta siitä, ettei lapsi joudu pelkäämään itselleen läheistä ihmistä. On parempi, että isoäiti pysyy vaikka teini-ikäiseksi tuntemattomana, kuin että elämässä on isoäiti, joka aiheuttaa ristiriitaisia rakkauden, pelon ja turvattomuuden tunteita.

    Haluan siis vain sanoa, että älkää missään tapauksessa tunteko syyllisyyttä lapsen isoäidin suuntaan. Hän on aikuinen ihminen – vaikka ehkä sairaskin – ja teillä on vastuu vain lapsestanne, ei hänestä. Jos hän olisi ihan terve ja selvä, hän varmasti itsekin haluaisi, että pohditte ensisijaisesti lapsen etua. (Samasta syystä voisi olla aiheellista tehdä isoäidistä lastensuojeluilmoitus oman 7-vuotiaansa osalta.)

    Toivottavasti en nyt tunkeillut liikaa. Halusin vain sanoa tämän, koska olen todella seurannut sivusta liian monta tilannetta, joissa on pidetty velvollisuuden- ja syyllisyydentunnosta väkisin yhteyttä johonkin ihmiseen, joka on lopulta myrkyttänyt olemassaolon ihan kaikilta.

  2. Selvä äiti
    18.9.2012, 05:47

    Oli pakko jakaa Facebookissa tämä video…poikamme (4kk ikäinen) mummi käyttää alkoholia runsaasti, eikä yhtään ajattele omaakaan lastansa (7v), kuinka pelottava on humalassa, etenkin kun saa vihan puuskia humalassa (pelkään itsekkin häntä humalassa, vaikka olen jo yli 30v!)
    Kerran hän kävi poikaamme katsomassa tuhdissa humalassa ja oli pakko antaa poika hänen syliinsä, ettei saa raivonpuuskaa…poikani aavisti pelkoni ja pelkäsi myös niin, ettei tohtinut hengittääkkään kunnolla. Mummi tuli myös kylpyä katsomaan samana päivänä tuhdissa humalassa ja tämän jälkeen poikamme on alannut pelkäämään kylpemistä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *