Lasten joulu

Niin kuin olen aikaisempina vuosina kirjoittanut, joululla ei ole ollut puutalon aikuisväestölle moneen-moneen vuoteen oikein mitään… …merkitystä. Lapsuuden joulut olivat tietysti ihania, mutta myöhemmin homman hohto vaan hävisi ja näkyviin jäi päällimmäiseksi se sellainen ”voi h*vetti mikä tää ”joulun henki” muka on kun ihmiset stressaa ihan turhasta ja kaikki on vaan kireitä graah tota lahjamaterialismin määrää sitäpaitsi jouluruokakin on pahaa äh ja pöh” -periaatevastustus. Ehkäpä se joulun hohdon häviäminen on johtunut osittain myös siitä, että lähipiirissä ja -suvussa ei enää ollut noita pieniä, joiden kautta sen aidon jouluilon olisi voinut edelleen kokea.

Niinpä ennen lapsia meillä onkin suht systemaattisesti paettu joulua minne millekin kolkalle maailmassa. Joelin kanssa ollaan oltu jouluina Intiassa ja Vietnamissa. Minulle joulu ja vuodenvaihde ovat tarkoittaneet vain vapaapäiviä, joiden ympärille talvilomat, kesältä säästetyt lomapäivät ja ylityövapaat on näppärä sijoittaa niin, että pääsee mahdollisimman pitkälle talvireissulle jonnekin maailman ääriin.

Jo ennakolta ajattel… tiesin, että lasten myötä suhtautuminen jouluun taas varmasti muuttuu. Ja olen ihan odottanut sitä – ja ilolla siis, jos jollekulle on jäänyt tämä epäselväksi 🙂

*******

Millainen sitten on joulu puutalossa?

Meille syntyi tälle jo pitkä aika sitten (oikeastaan jo viime joulun jälkeen) oma termikin. Kun meidän aikuisten henkilökohtaiset, omaan itseen kohdistuvat jouluodotukset ovat nolla, on ollut hyvin helppo kääntää huomio siihen, mikä on tärkeää. Tai äh oikeammin: kenelle joulunvietto voi tarjota ihania elämyksiä ja kokoelämänmittaisia, rakkaita muistoja. *) Puutalossa joulua vietetään siis tänä vuonna (ja toivottavasti jatkossakin) teemalla: lasten joulu.

*) …ja meille itsellemme tietysti rutkasti iloa sitä kautta.

Eikä se ole vain sanahelinää.

Se tarkoittaa sitä, että kaikki aikuisten ”pitäisi”-jutut on tietoisesti ja kategorisesti rajattu pois. Ei mitään stressaavia tai aikaavieviä siivoamisia, velvollisuuskyläilyjä tai piperryksiä, vaan huomio ihan sataprosenttisesti lapsiin ja siihen, mikä heidän mielestään voisi olla  joulussa kivaa ja elämyksellistä. Slogan voisi olla vaikka tyyliin ”jos se ei ole kivaa lapsille, sitä ei tarvita”.

Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa joulupöydässä sitä, että… ai missä pöydässä? Riisipuurosta me tykätään eli sitä ajateltiin syödä lounaaksi. Mantelilla! Mutta muut jouluruoat unohdetaan ja syödään ihan siitä, mistä tykätään normaalistikin. Ei kattauksia eikä pitkäänpöydässäistumisia (lapset eivät jaksa). Tirppa syö varmaan normaalisti päivällisaikaansa tyyliin jotain proteiinipastaa ja jauhelihaa, minä jotain kasvispöperöä, Seela niks-naks-korkkiauki-purkkiruokaa ja Joel… …ei luultavasti ehdi syödä 🙂

Joulun muistilistalla olleita asioita on ollut vain pari: piparitaikina (tilattu), joulukuusi (odottaa anoppilassa) ja joulupukin asu ja tonttujen hatut (ostettu).

Hehe, pakko kertoa kauppareissulta: ystävällinen kassamies siinä pukkiasua pakatessani jutteli niitä näitä ja kysyi, että joko alkaa olla jouluostokset voiton puolella.
”Nooh, tässähän nämä oikeastaan olivatkin”, viittasin niihin punaisiin asuihin.
”On se joulu kyllä aina sellainen puristus, että kun siitä selviää, niin huh huh”, kassa iloisesti jatkoi.
”Öööö niin”, vastasin kun en oikein muutakaan keksinyt.

No ei se nyt ihan varsinaisesti stressannut – ostokset mahtuivat hedelmäpussiin.

pukki.JPG

Ohjelmassa sen sijaan…

No, aamupäivällä varmaan koristellaan tirpan kanssa kuusi (jos sitä ei ole tehty jo aiemmin – ei niin väliä, että koska se tehdään) ja kytketään telkkari seinään niin, että voidaan katsoa Lumiukko. Varmaan kärtsätään pellillinen pipareita. Syödään riisipuuroa siis lounaaksi ja pikkutyypit päikkäreille. Illalla leikitään sitä joulupukkileikkiä – ja sen jälkeen luultavasti leikitään ihan muuten vaan. Ehkä tonttuleikkejä ja lauletaan. Aika todennäköisesti tanssitaan.

Lahjoja emme perinteisesti ole ostaneet; emme siis edes Joelin kanssa toisillemme. Viime jouluna Silva sai ämmiltä vauvanuken ja vaarilta Duplo-palikkapaketin; juuri sopivasti joululahjoja silloin vajaa 2-vuotiaalle! Silva muistaa nämä vieläkin. Nyt joulupukin jaettavaksi kuusen alle sijoitetaan pari pientä pakettia Silvalle, heh painottuen näköjään vähän tuohon Ti-Ti-nalleen. Seela ei saa meiltä vanhemmilta tänä jouluna vielä mitään, mutta kaapissa odottaa yksi kummitädiltä saatu pieni paketti, niin pääsee vauvakin paperia repimään.

Sukulaisilta saattaa tietysti tulla lapsille vielä jotain pientä – ja kiva niin! En kuitenkaan usko, että (ainakaan vielä) tänä jouluna mitenkään hukutaan lahjoihin. Yritetään välttää ylenmääräistä joulumateriaa niin kauan kuin se on vielä mahdollista 🙂

lahjat.JPG

Pssst, ei saa vielä kertoa Silvalle 🙂
(levyt käytettynä tori.fi:stä, värityskirja ja ukkelit Ti-Ti-nallen kaupasta – kiitos vielä kerran Kahvittelijalle vinkistä!)

Niin tietysti lähisukulaiset on lämpimästi toivotettu tervetulleiksi kyläilemään meillä koska vaan – tarjolla on anteliaasti pikakahvia, ja itse voi halutessaan tuoda tortut omalle lautaselleen. No, ehkä niitä kärtsäyspipareitakin on tarjolla. Mutta ennen kaikkea tarjolla on hyvää, rentoa ja takuuvarmasti stressitöntä hengailu- ja leikkiseuraa!

Ja kirjastosta lainattu Ti-Ti-nallen joululaululevy.

Ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan voin ihan sanoa odottavani joulua!

Kommentit (57)
  1. Heippa! Uskollinen lukijasi esittäytyy hiukan myöhässä (joulu stressit on varmaan jo mennyt mutta olen ollut kännykkävapaassa joulunvietossa ja suosikkiblogi vasta nyt kahlataan läpi :D)Tykkään tosi paljon blogistasi ja tyylistäsi, jatka samaan malliin! Luen paljon blogeja, en kommentoi koskaan mutta nyt aattelin tehdä poikkeuksen, nimittäin. Aihe ei sikäli minua hetkauta, kaikilla ihmisillä on vapaa viettää joulunsa haluamallaan tavalla. Oma tapamme vasta muotoutuu, perheemme on juhlistanut joulua vasta kerran täysin omalla kokoonpanolla.. Ja sama ajatus siitä, että tehdään joulu just niinku ite halutaan. MUTTA. Ja se mutta tulee tässä: Mainitsit alkup. kirjoituksessa jotain tähän tyyliin ” ystävät voivat tuoda torttunsa mukanaan halutessaan.. Hmmm. Hmm. En tiedä osaanko sanoa tätä fiksusti mutta minulla on parhaana ystävänä taiteellinen oman tiensä kulkija joka haahuilee useinkin sfääreissään ajatellen hienoja ajatuksia elämästä. Tämä on ystäväni paras piirre. Että voi jutella ja pohtia kaikenmaailman asioita. Suruja voi jakaa ja voi olla varma että tukea ja empatiaa löytyy. Ja tämä sama ominaisuus on myös hänen heikoin lenkkinsä. Saat kutsun 3-kymppisille ja perheellä meet kyläileen ja otat kääretortun tuliaisiksi. Ja viiden tunnin vierailun aikana teille ei tarjota mitään muuta SIIS MITÄÄN MUUTA(KAIKKI LAPSET MUKAAN LUKIEN, heidän 3, meidän 3) kuin sitä kääretorttua ja teetä. Ok, turha stressi pois jostain juhlista, mutta siinä vaiheessa on pakko lähtä kotiin kun lapset kirkuu nälkää. (kärjistetysti). Sama toistuu seitsemän vuoden aikana kaikissa uudenvuodenbileissä, ystävönpäiväkekkereillä, grillausilloissa(me unohettiin ne lihat mut tuotiin kuitenki sitä salaattia vähä kun pyysit)… Okei. Parhaan kaverin kanssa pitäis pystyä nostaan kissa pöydälle. On sitä juteltukin, mutta ajatus on se että ”en halua opettaa lapsille epäterveellisiä ruokatottumuksia”… Huokaus. Ollaan hyviä ystäviä, mutta tulevat uuden vuodenpippalot vietetään eri seurassa kun aina Ei JAKSA sitä siivestämistä. Ymmärrät? … NYT EN SIIS TARKOITTANUT ETTÄ TE OLISITTE SIIVESTÄJIÄ, HOX HOX jos joku lukee rivien välitkin VAAN halusin tuoda esille senkin, että elämässä täytyy nähdä vaivaakin ja vaivaa näkemällä voit saada ystäväsi tuntemaan että arvostat heidän vierailuaan! Tarjotkoon vaikka gojimarjoja jos kerran kaikki vähempi on epätervellistä! Kivaa vuoden vaihdetta puu taloon! 🙂

  2. On tosi mielenkiintoista lukea erilaisista jouluperinteistä. Meillä on kanssa aina ollut tuo muutamien mainitsema tapa, että lahjat avataan yksi kerrallaan vuorotellen (nuorin saa aloittaa), niin että jokaista saa kaikki ihastella. Meillä on myös aina ollut oma ”joulujuhla”, eli kaikki valmistaa jonkun pienen ohjelmanumeron 🙂 Jouluissa on nähty tanssia, musiikkiesityksiä, tietokilpailuja, runonlausuntaa ym. Tämä tapa ei takuulla sovi niille, jotka haluaa viettää täysin hiljaista ja rauhallista joulua, mutta meidän perheelle se on juuri kivoin tapa viettää joulua. En oikein edes tiedä, miten meille on muotoutunut tällainen perinne, ehkä me lapset on haluttu pienenä esittää kotonakin kerhon/päiväkodin/koulun joulujuhlan esityksiä, ja siitä oma joulujuhlaperinne on sitten alkanut. Juhla huipentuu aina joulunäytelmään, joka juonesta riippumatta jotenkin päättyy aina siihen, että lahjat jaetaan 🙂 Joulupukki ei siis ole meillä muistaakseni koskaan käynyt (paitsi joulunäytelmän hahmona). Ja siis kaikki ohjelma on tietysti stressitöntä, me tehdään niin, koska tykätään siitä, ja joinakin vuosina ohjelmaan on panostettu enemmän (jopa käsiohjelmat on joskus tehty!) ja joinakin vuosina ohjelmaksi riittää vähemmän.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *