Liikuntamatematiikkaa

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, miten (jee!) olen vihdoinkin saanut liikunnan ilon takaisin – näin kun synnytyksestä alkaa olla kohta jo vuosi…

Mitä se sitten tarkoittaa? No ihan överiä, luonnollisesti.

kauris_nuoralla_2.jpg

Maanantai:   *)
sirkustreenit (1,5 tuntia)

Tiistai:
bollywood-tanssi (1 tunti)
vapaat sirkustreenit (2 tuntia)

*******

Joel minua jo syksyllä kovasti kannusti, kun ulko-ovi (ilman vauvaa) tuntui olevan minulle niin kaukana. Vaikka etukäteen aina intoilin harrastuspäivän tulosta, lähdön hetkellä iski epätoivo: ”Mutku mä en halua lähteä, mä olen mieluummin teidän kanssa kotona!”
nuoralla_makuu_takaa.jpg

Keskiviikko:
bollywood-koreografia (1 tunti)
sirkustreenit (1,5 tuntia)

Torstai:
vauvajumppa (1 tunti)
zumba (1 tunti)

Sovittiin, että Joel voi silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaista ja patistaa minut ulos ovesta näissä tilanteissa. Koska jälkikäteen olin aina iloinen, jos olin saanut lähdettyä.
 

*******

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun tammikuussa pähkäilin, että voisin ehkä ottaa toisetkin (1,5 tunnin) sirkustreenit viikkoon.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun seuraavalla viikolla pähkäilin, että voisin perus-Bollywood-tuntini lisäksi mennä vielä vähän haastavamman koreografian tiiviskurssille.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin että Smartumitkin pitäisi käyttää loppuun – mitä jos hankkisin jonnekin liikuntakeskukseen kortin muutamaksi kuukaudeksi…?

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun huomasin hyvän sirkus-vapaaharjoitteluajan perjantai-iltaisin.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin, että periaatteessa tiistaisin voisin lähteä vielä yömyöhälläkin vapaisiin sirkustreeneihin Silvan iltaimetyksen jälkeen.
nuoralla_makaaminen.jpg

Perjantai:
vapaat sirkustreenit (2 tuntia)

Lauantai:
lepopäivä

Sunnuntai:
zumba (1 tunti)

*******

Viikko viikolta minua täytyi vähemmän ja vähemmän patistaa. Silleen lämpimän pehmeän rohkaisevasti.

”Niin mulla on tänään se sirkustunti…”
”Kiva!””

Tänään on tanssitunti…”
”Joo, ok!”

”Meen zumbaan illalla…”
”Okei!”

Ilmeisesti tämä pitkäaikainen univelka on tuhonnut jonkin muunkin muistia kuin minun; Joel ei ollut tajunnut, että sama toistuu itse asiassa jo ihan joka päivä.

*******

”Mulla on kyllä aika paljon näitä harrastusmenoja”, totesin eräänä iltana.
”Ai? Se on vaan hyvä, että käyt parina iltana viikossa vähän tuulettumassa”, Joel vastasi (jep: lämpimän pehmeän rohkaisevasti).

”On mulla näitä jo vähän enemmän kuin pari…”
”Ai on vai? Paljonko sulla niitä nyt on?”

”Ööö haluatko tuohon vastauksen tunteina vai kertoina…?”
”Ihan sama, no vaikka tunteina.”

”Kaksitoista.”
”???!!!???”

 

 

*) Disclaimer: en siis joka viikko käy näissä ihan kaikissa, huh sentään. Mutta vähän vaihdellen, riippuen omasta jaksamisesta ja muun perheen aikatauluista.

Kommentit (23)
  1. samavierailijakuäsken
    24.3.2013, 21:32

    Heheh, no en mä VOINUT kun oli noita epävarmuustekijöitä tunnistamisessa! Ens kerralla tuun!

    Näin kuin näinkin (jep jep, mulla oli vielä aikaa vaklata ihan huolella ku istuskelin vähän kipeenä syrjässä…). Hyvin äherretty. Kantsii kyllä ilman muuta opetella heti pystyttämään välineensä itse. Tai nooo, mä en kyllä siitä tiedä mitään, kun pystyttelen lähinnä itseäni ylösalaisin, tai ripustaudun isoihin poikiin. 😀 Siitä puheen ollen: älä anna periksi pariakrotaivuttelun kanssa! Hauskuusplussat voittaa tiputtelumiinukset mennen tullen. Ja tietty siinä on se hurmaava prinsessa-aspekti!

    Niin ja vielä. En voi kyllin tähdentää, miten matalan kynnyksen touhua ne kesätreenit on. Melkein hävettää, millaseks jätskinsyönniks ja löllöttelyks se pahimmillaan menee. Ei mitään kursailua siis enää! Sekä tietenkin ennen sitä aina tiistaisin hinkuttamaan!

  2. Tshihihi et oo ainoa, kaikki luulee mua jostain syystä pitkäksi – mut mä oon metriviiskytkuusjapuoli 😀 Oisit tullut vaan moikkaamaan!

    Näitkö, kun mä siellä ähersin sen nuoranvirityksen kanssa? 🙂 Sain sen kahden tunnin aikana sen nipin napin viritettyä ja sitten pitikin jo purkaa 🙂 No, nyt opin tekemään sen pystyttämisen itse, jospa nyt pääsisi vähän useammin sitä harjoittelemaan! Mä ihan hullun lailla haluaisin harjoitella tuota tiukkaa nuoraa, mutta kun treenausmahdollisuudet sen suhteen on aika vähissä – ja sitä kun ei oikein opi muuten kuin sitä nuoraa edestakaisin hinkkaamalla… Haluan-haluan-haluan oppia!

    Mutta kiitos tuosta kesätreenivinkistä! Hurjaruuthin ope Juho kans on sitä jo aiemmin vinkkaillut, mutta oon kovasti ujostellut sinne lähtemistä – omat taidot kun on aika kehnot 🙂 Mutta ehkäpä ens kesänä sinne vois tullakin! Oisin kovasti innostunut tekemään pariakrobatiaa Joelin kanssa (lue: se sais nostella mua ja mä oisin sirkusprinsessana), mutta se pelkää, että tiputtaa mut ja mä suutun 😀

    …vaiks en mä kyllä tipahtais 🙂 …enkä suuttuis 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *