Miekkailijoiden sukua

Joel on kuulemma ollut lapsena aivan mahdoton kaikkien keppien ja karahkojen kanssa. Mistä tahansa ojanpenkalta on löytynyt kuvitteellinen miekka. Ja sillä on sitten hutkittu poikki esimerkiksi kaikki kukat äidin kukkapenkistä; yksi kerrallaan, siitäs saavat – viholliset!

Hmm onkohan tämä jotenkin geneettistä?

vasynyt_miekkailija.jpg

”Okei okei voin mennä nukkumaan – mutta vain, jos saan pitää kädessäni tätä.”
(flunssan aikaan päikkärit nukuttiin vaunuissa eteisessä)

miekkailuote.jpg

Swoosh! Oikeaoppinen miekkailuote!

Äitinsä kauhuksi meidän minitirppa on aivan hulluna kaikenlaisiin huitomaesineisiin – mitä vaarallisempi, sen kiehtovampi. Ja voi sitä protestia, jos esineen yrittää ottaa pois. Äidin tehtäväksi jää lähinnä yrittää salakavalasti vaihtaa huitomaesine vähän turvallisempaan versioon, tai sitten vaan olla vieressä varmistamassa miekkailuleikkien turvallisuus.

brion_keppi.jpg

Kappas, Briokin valmistaa tällaisia puisia lyömäaseita.

keppihengailu.jpg

…ja sitten ne kädessä vain hengaillaan, joskus tuntikausia.

kumpi.jpg

Oooo kumpi, kumpi – kummalla olisi parempi huitoa…?

Joskus (harvoin) kelpaa vähän turvallisempikin huitomalelu.

pullo_miekkana.jpg

Tyhjä limupullo! Uuu!

Ja sitten tietysti se kaikkein-kaikkein kiinnostavin. Vauvajumpassa ohjaajaa vähän nauratti, kun muut antoivat lapsilleen viihdykkeiksi jotkut pehmohelistimet ja minä annoin tämän:

lelukaari.jpg

Takuuviihdyttäjä: Bugisten kantokahva.

 

Huokaus. Pelkään, että meidän tirppa ottaa ensimmäiset askeleensa vasara kädessä.

Kommentit (12)
  1. Olisiko Ruskovillalla tuon tapaisia lämpöpusseja? Hintaa niillä taatusti kyllä on enemmän…

  2. IKEAn kenkälusikka!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *