”Mikä on kiikko?”

”Mikä tuo iiiiiiso-iso talo on?”, kysyi Silva kaupungilla.

kiikko.JPG

”No se on kirkko”, minä vastasin.

”Mikä on kiikko?”
”Ööööö, no se on tuollainen iso korkea rakennus aina kaupungissa.”
”Mitä siellä oikein tehdään?”
”Ääääää, ööööö, isi vastaa tähän.”

”Isi, mitä siellä kiikossa tehdään?!?”
”No sinne menee ihmisiä ja sitten siellä joku setä tai täti kertoo sellaisia aika tylsiä tarinoita ja muut kuuntelee.”

”Sivva haluu kiiikkooon! Sivva haluu kiiikkoooooooon!”

Kommentit (47)
  1. Me emme ole onneksi joutuneet vielä vastaamaan kysymyksiin kirkosta. Sen sijaan mieheni on joutunut kuuntelemaan, kun uskovaiset sanovat lapsellemme, että isä joutuu helvettiin. Onneksi lapsemme on niin pieni, että emme joutuneet selittämään hänelle sen kummemmin tätä ”loukkausta”. Itse kiehun edelleen raivosta, kun mietin tapausta…
    Itsestäni tuntuisi kummalliselta satuilla lapselle siitä kuinka kädet ristimällä ja ajatuksiaan miettimällä olisi jotenkin lähempänä jumalaa, koska en usko koko hahmoon enkä pidä sitä tieteellisesti mahdollisena.
    Itse ja miehenikin vastustamme kirkkoa laitoksena ja suoraan sanottuna pidän suomalaista yhteiskuntaa jumahtaneena sen takia, että tunnemme edelleen tarvetta olla kuin iilimadot kiinni luterilaisessa kirkossa.
    Jos kokisin jonkin toisen uskonnon yhtä suurena edistymisen esteenä yhteiskunnalle, suhtautuisin myös siihen yhtä negatiivisesti.
    Ihanteena tietysti olisi etten antaisi tämän näin vahvasti varautuneen näkemykseni näkyä lapselle, vaan onnistuisin kasvattamaan hänestä uskontoihin objektiivisesti suhtautuvan yksilön. Ja itse ainakin pyrin kunnioittamaan kaikkia, myös uskovaisia, tasa-arvoisina yksilöinä. Sellaisina hetkinä koen sen kuitenkin vaikeaksi, kun he istuvat jo yhteiskunnalta saamiensa etuuksien päällä eivätkä suostu näkemään asiaa minun, uskonnottoman, kannalta. Esim. Suomalainen (ala-)koulun uskonnonopetus, joka paikoin on kaikkea muuta kuin tunnutuksetonta.
    Arvo-keskusteluun en ota kantaa, koska Se on jo monesti kumottu tarpeettomana.

    1. Sori, jonkinlainen kappalejako olisi ollut paikallaan… 😛

  2. Ylitti munkin kommentointikynnyksen!
    Ehkä toi tylsät tarinat ja muut kuuntelee-juttu vähän särähti korvaan.. voisiko vaikka sanoa että ihmiset kokoontuvat kirkkoon yhdessä rukoilemaan ja laulamaan ja olemaan lähempänä Jumalaa? Hyviä juttuja myös kommenttiboksissa yllä, mutta samaa mieltä, liiallisten ennakkoluulojen välittymistä lapselle voisi välttää….:)

    1. Hmm joo ehkä vanhemmalle lapselle – mutta ”rukoilu” ja ”Jumalan lähellä oleminen” eivät kyllä 2-vuotiaalle aukea… …siis jos kotona ei sellaisia harjoiteta, jolloin asia olisi tutumpaa 🙂 Nuo vaatisivat jo sellaista syvempää selittämistä, joka on tapakristitty/täystiukkisateistiperheessä vaikeaa…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *