Mitä jos äiti ei jaksa?

Eilen illalla ahdisti. Luin netistä uutisia Rautavaaran kammottavasta tragediasta. Joel ei halua puhua/kuulla tällaisista tapauksista (eikä lasten kuullen olisi voinut jutellakaan), joten olin yksin asiankäsittelytarpeeni kanssa. Klikkailin itseni nettikeskusteluita lukemaan – ja ahdistuin lisää.

Vertaistueksi löytyi onneksi pieni äitituttujen välinen FB-keskustelurymä, jonne sitten kaadoinkin omia tuntemuksiani. Uutinen oli järisyttänyt muidenkin ajatuksia kuin minun,

Samanaikaisesti tuntui väärältä ja jopa vähän… …likaiselta spekuloida tuntemattomien ihmisten kohtaloilla.

Ja sitten taas. Tunsi pakonomaista tarvetta puhua asiasta. Jonkinlaista kriisiapua kai.

Muutamia vuosia sitten tämä olisi ollut minulle vain lööppi muiden joukossa. Mutta nyt…

Mitä jos epätoivon syövereihin ajautunut äiti olisin ollut minä? Tai joku ystävä tai tuttu. Joku muu perhebloggaaja, joka on kirjoittanut väsymyksestään? Joku tämän blogin lukija ja kommentoija, jonka kanssa ollaan tsempattu toinen toisiamme, että ”jaksaa jaksaa – vaikka raskasta on, niin kyllä se helpottaa”.

Ja sitten yksi ei kuitenkaan jaksanut.

*******

Tämän kirjoituksen pointti on itse asiassa poikkeuksellisesti linkkaus toisaalle. Nonariinan linkkaamana (kiitos!) huomasin, että Katri Manninen kirjoitti blogissaan tänään aiheesta. Kirjoitti itse asiassa niin, että koko palvelin kaatui,

Palvelintehojen nostoa odotellessa tekstin voi lukea myös Katri Mannisen Facebookista täältä. Keskustelua en (Emmi Nuorgamin suosituksesta – kiitos!) välttämättä suosittele lukemaan, koska joiltain osin se menee tosi-tosi yli.

Mutta tekstin suosittelen lukemaan.

*******

 

EDIT: Tuli jälkikäteen mieleen, että omaisten ja kaikkien ko. perheen tuntevien takia yritetäänhän olla retostelematta tätä yksittäistä tapausta liikaa; itsekin olen tässä tapauksessa vähän tavallista enemän ”sormi liipasimella” kommenttien suhteen eli saatan poistaa jotain. Mutta jutellaan vaikka mieluummin vähän enemmän ylätasolla, että ei päädytä loukkaamaan ketään, jolla on juuri nyt hyvin vaikeaa”.

EDIT 2: Samalla ajatuksella siistin myös omaa tekstiäni muutaman lauseen verran.

*******

 

EDIT 3: Miten mä VOIN olla näin juntti? Hävettää. Vasta päiväunien jälkeen tajusin, että mitä mun totta kai olisi pitänyt myös kirjoittaa:

Lämmin osanottoni menehtyneiden rakkaille, läheisille ja ystäville!

Emme varmasti voi edes kuvitella tuskanne määrää. Tragedia on koskettanut myös meitä tuntemattomia; siksi moni meistä varmasti tuntee tarvetta kirjoittaa tai kommentoida. Joka tapauksessa: vilpitön osanottoni.

Kommentit (120)
  1. Mua häiritsee, että kaikki maan väsyneet äidit ottavat tässä tragediassa uhrin roolin. Uhreja olivat ne viattomat pienet, jotka menettivät naisen itsekkyyden takia henkensä, sekä heidän isänsä ja muut omaiset. Ihanko tosissaan tekijä olisi voinut olla kuka tahansa meistä perhe-elämän uuvuttamista äideistä? Tätä en usko ja samaa mieltä ovat asiantuntijat. Tässä ei ole kyse siitä, että kaikki väsyneet äidit leimattaisiin hirviöksi, vaan että tämän kyseisen murhan on tehnyt todennäköisemmin luonnehäiriöinen taikka psykoottinen nainen, millä ei välttämättä olekaan mitään tekemistä sen kanssa, että pienet lapset valvottavat öisin.

  2. Toi Iltasanomien kolumni asiasta.. Musta sanat ymmärrys ja oikeutus sekoittuu tässä asiassa todella pahasti joillakin ihmisillä, en tarkoita täällä keskustelussa, mutta vaikkapa iltapäivälehtien keskustelupalstoilla/fb-sivuilla. Ymmärrys, se että ei oo haukkumassa tota Rautavaaralla bussin nokkaan ajanutta äitiä tunteettomaksi narstistiksi vaan yrittää ajatella, että päätös ollut monen asian summa ja nostaa esille, että kannattaako tuomita tämä äiti hirviöksi tietämättä taustoja paljoakaan, ei tarkoita että ajattelisi sen olevan millään tavalla oikeutettu teko!

    Itselläkin on ollut kouluampumisten kanssa alussa se ajatus, että jos joku puolella sanalla selittää, että kun Auvinen ja Saari oli yksinäisiä ja kiusattuja, että hei, älkää yrittäkö ymmärtää niitä, ne ei oo muuta kuin kamalia psykopaatteja, jotka ei ansaitse minkään sortin ymmärrystä. Koska on tullut se ajatus, että jos yritetään miettiä, miksi, se oisi heidän tekojensa oikeutusta. Vaikka tuskin edes kouluampujien vanhemmat pitää heidän poikiensa tekoa millään tavalla hyväksyttävänä, ja musta joskus oon lukenut Saaren äidiltä kommentin juuri siitä, että se kouluampuminen oli anteeksi antamaton teko, mutta että sellainen syyllistäminen maailman tappiin asti auta ketään.

    Mielipide asiaan riippuu varmasti niin paljon myös omasta elämäntilanteesta. Miksi mä oon ollut niin jyrkkä kouluampumisten suhteen; yksinäinen, kiusattu, ulkopuolinen sopii hyvin kuvaukseksi muhunkin, ja mm. noinhan kouluampujia kuvattiin. Silti en ikimaailmassa oisi yläaste-lukioaikana tekemään mitään sinne suuntaankaan, mitä Auvinen ja Saari teki. Muistan nähneeni kouluaikoina unia, miten näytin kiusaajille keskisormea, ja tunsin unessa tunnontuskia siitä, että menin keskisormea näyttämään! Jopa mun unissa oli sellainen tietty tunnollisuus läsnä, sellainen ymmärrys, että toisia kohtaan ei saa olla ilkeä. Vaikka kyseessä olisi kiusaajat, joille oisi voinut ihan tosielämässäkin sen keskisormen näyttää ihan hyvin. Jos uupunut äiti lukee, kuinka sillä asialla yritetään selittää tekoa, niin se voi alkaa ärsyttää tolkuttomasti, koska vaikka oisi uupunut, ei voisi koskaan noin tehdä lapsilleen.

    Tässä ymmärrän sinänsä kyllä, miksi joku tuomitsee kyseisen äidin. Teko on anteeksiantamaton, mikään ei OIKEUTA kyseistä tekoa. Ei mikään. Mutta se, että sen sijaan, että tää yksittäinen äiti tuomitaan hirviöksi, ja ns. unohdetaan asia jonkin ajan kuluttua, niin voisi alkaa miettiä, miten autetaan niitä äitejä, jotka alkaa uupua pienten lasten kanssa, miten tunnistetaan he, joilla on jotain muutakin mielenterveyden häiriötä siellä taustalla, että nähtäisiin ennaltaehkäiseväksi tilanne ennen kuin se menee tuohon, että tehdään jotain noin kauheaa kuin Rautavaaralla tapahtui.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *