Mitä jos maailma ei enää pelastu?

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Ekopaasto

Heti alkuun varotuksen sananen: tämä bloggaus sisältää enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia.

Ensimmäisen Ekopaasto-bloggauksen keskustelussa (ihan lopussa) AnsaT esitti niin osuvia kommentteja, että niihin ei voinut vastata pelkästään kännykästä nopeasti näpyttelemällä. Itse asiassa niihin ei voi välttämättä vastata, vaikka keskittyisi ja ajattelisi – ei välttämättä edes, vaikka asioihin oikein kovasti perehtyisi ja tutkisi.

Lainaan pari kohtaa suoraan, mutta lukekaa ihmeessä koko kommentti täältä.

”Pullojen kierrätys ei riitä! Energiasäästölampun kierrätys ei riitä! Pyyhkeiden pesettäminen etelänlomalla hotellissa vain joka toinen päivä ei riitä! Oikeasti ympäristömme ja tämän pallon luonnonvarojen pelastamiseksi on tehtävä isompia tekoja kuin tuollaiset pienet arkipäivän niksit. Ne ”arjen pienet ekoteot” ovat ekojeesustelua parhaimmillaan tai pahimmillaan.”

ja:

”On siis väärin ajatella, että  voisimme edetä tässä maailman pelastamisessa kovin pehmeästi eteenpäin. Ettei kerskakuluttamiseen syntyneiden ihmisten tarvitse traumatisoitua, kun elintavat muuttuisivat liikaa. Siitä se suuri trauma vasta syntyykin, kun öljy loppuu (toisaalta odotan sitä) ja luonnonvarat ehtyvät ja maaperä saastuu niin ettei siinä voi enää viljellä. Jälkimmäinen hommahan on arkipäivää esim. Kiinassa.”

Tämä on niin totta. Ja heti perään: onko sillä nyt mitään v*un (anteeksi) väliä, että heittää ne banaaninkuoret roskiin, jos se ei kuitenkaan riitä.

Mä ajattelen, että AnsaT on oikeassa. Mutta että… …on tilanteita, jolloin sitä ei kannata sanoa ääneen. Ainakaan ihan ensimmäiseksi.

Koska niin moni edelleen elää sillä banaaninkuoritasolla. 

Jos me nyt tässä yksissä tuumin marssisimme sinne katumaasturikaupoille tai Malediivien-lennon lähtöportille ja kertoisimme, että ”hei kuulkaas ekoöykkärit: turhaan olette lajitelleet jätteenne, kun kuitenkin teette näin-ja-näin” – auttaisiko se? Mitä ajattelisi toinen osapuoli? ”Hihhulit.” ”Häipykää täältä lomamatkaamme/autokauppojamme pilaamasta.” ”Itse olen tämän työlläni ansainnut.” Okei olen sitä mieltä, että myös pitkälle viedyt viestit on hyvä sanoa ääneen; aina joku herää. Mutta sitten tarvitaan myös sitä pehmeämpää banaaninkuoriherättelyä. Että ”tee nyt edes tämä, jos et mitään muuta tee”.

Koska muuten tulee vastareaktio.

Me länsimaiset ihmiset kun olemme niin herkkiä siihen, kun joku (aiheestakin) kyseenalaistaa meidän ”ansaittua” (ha!) elämäntyyliämme.

Minä siis uskon, että tarvitaan rajuja kyseenalaistavia ääniä. Niitä, jotka virittävät banderollinsa eduskunnan eteen ja huutavat megafoniin. Ja sitten tarvitaan myös niitä pehmeitä ”kierrätys on jees” -viestejä ja arjen helpottavia niksejä. Koska jos et kuule yhtä viestiä, niin kuule pliis edes tämä toinen. Ratkaisu ei löydy sieltä yhden ihmisen biojätelaatikosta vaan siitä, että iso massa ottaa ekologisemman ajattelun osaksi arkiajatteluaan.

Eikä sekään välttämättä riitä. 

rannalla.JPG

Maailma tuhoutuu – bloggaaja juo viiniä ja kirjoittaa.

On niitä vieläkin radikaalimpia ajattelutapoja. Heh jos ette arvanneet – myös täältä meidän kotiympäristöstä sellainen löytyy. Joel totesi, että olisi paljon järkevämpää keskittää ne resurssit, joilla nyt pyritään torjumaan ilmastonmuutosta siihen, että sopeuduttaisiin ilmastonmuutokseen. Koska estettävissä se ei ole; ei niillä banaaninkuorilla mutta ei edes lentoliikenteen pysäyttämiselläkään.

Että silleen.

No niin. Minä taidan valita ne banaaninkuoret – ja päälle saan bonuksena huonon omatunnon. Ja se huono omatunto on hyvä. Ilman sitä voisin tuudittautua luulemaan, että hei tää riittää. Ei riitä.

En voi kuitenkaan valita sitäkään, että en tekisi mitään. 

Oho, ei tullutkaan kysymyksiä. Ei tullut kyllä vastauksiakaan. Ehkä niitä ei ole.

Kommentit (43)
  1. Kiitos inspiroivasta pohdiskelusta, eh, vähän myöhässä:) Niin inspiroiva, että piti aikani pohdiskeltuani pohdiskella sitä itsekin blogissani (http://ruokamietteita.blogspot.fi/). Joka toinen päivä epätoivo kyllä valtaa mielen, varsinkin kun lukee kaikenlaisia raportteja aiheesta ym. mutta sitten kannattaa lukea jotain sellaista, missä suunnitellaan, mitä asioille kannattaisi tehdä, niin tulee toiveikkaampi mieli:)

  2. ”Joel totesi, että olisi paljon järkevämpää keskittää ne resurssit, joilla nyt pyritään torjumaan ilmastonmuutosta siihen, että sopeuduttaisiin ilmastonmuutokseen. Koska estettävissä se ei ole; ei niillä banaaninkuorilla mutta ei edes lentoliikenteen pysäyttämiselläkään.”

    Tuo on mielenkiintoinen ajatus, juteltiin siitä syksyllä yhdellä kurssilla. Nykyään ilmastonmuutoksen torjumisessa ei oikeastaan enää pyritä estämään ilmastonmuutosta, koska tutkijoilla on jo hyvin tiedossa, ettei se ole mahdollista. Kysymys ei siis ole siitä, että yritettäisiin estää lämpötilan nousu, vaan pyritään vaikuttamaan siihen, paljonko se nousee. Moni pitää lämpenemisen torjumista/rajoittamista tärkeänä, koska jos siitä luovutaan, niin sopeutumista on edessä aika hiton paljon enemmän. Lisäksi jouduttaisiin hyväksymään se, että monet nyt asutut alueet muuttuvat elinkelvottomiksi. Näistä syistä itsekin olen sitä mieltä, ettei torjumiseen suunnattuja varoja kannata laittaa kokonaan sopeutumiseen. Eivätkä ne varmasti edes riittäisi rajoittamattomaan ilmastonmuutokseen sopetumiseen.

    Ymmärtääkseni nykyään yritetään maailmanlaajuisesti lyödä läpi sellaista ajatusta, että lämpeneminen pitäisi rajoittaa niin alas kuin mahdollista, mutta samalla pitäisi myös alkaa sopeutua. Rikkaammassa maailmanosassa tätä tietysti jo tehdäänkin, esim. tuon kurssin toinen luennoitsija on ollut mukana kirjoittamassa laajahkoa raporttia ilmastomuutokseen sopeutumisesta New Yorkissa:

    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/nyas.2010.1196.issue-1/issuetoc

    Tietysti mediassa ja valistustyössä voi silti olla raflaavampaa antaa sellainen kuva, että pyritään täysin estämään ilmastonmuutos…

    Ja joo, mun mielestä on myös hyvä, jos ihmiset elää edes vähän ekologisemmin vaikkei se maailmaa pelastaiskaan. Vähän samoin kuin musta on ihan hyvä, jos ihminen vaikka lahjoittaa vähän johonkin ”anna vähävaraiselle lapselle ihana joulu” -keräykseen siitä huolimatta, ettei se poista köyhyyttä maailmasta.

    Kiitos kiinnostavasta postauksesta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *