Mökkihöperö omasta tahdostaan

Huh että onkin ollut puutalon ulko-ovi henkisesti kaukana viime viikot.

Eipä anneta siis pintapuolen hämätä: vaikka mukamas niin reippaana ”edustin” silloin siellä blogigaalassa, todellisuudessa se on (eiliseen asti) ollut vain yksi niistä kolmesta kerrasta, kun olen laitokseltapaluun jälkeen tuosta ulko-ovesta ulos astunut. Olen siis käynyt siellä blogigaalassa, edellisenä päivänä tuossa naapurikorttelissa perhosmekkoa sovittamassa ja kerran Seelan kanssa neuvolassa painokontrollissa – that’s it.

Muuten olen ihaillut keväistä Suomea etupäässä virtuaalimaailmasta ja ikkunasta käsin, ja itse istunut lähinnä sohvalla yläkroppa paljaana imettämässä.

Kevätmuotia puutalobabylandia-style.

Kun Joel pari päivää sitten työnteli Silvaa vaunuissa tuossa pihatiellä pelkässä t-paidassa ja kalastajanhousuissa, minä kuikuilin ikkunasta ja pyörittelin silmiäni. Ei voi olla tuolla vielä noin lämmin. En usko. Se mittarin plus seitsemäntoista on ihan pelkkää huijausta. Salaliitto kaikkia maailman vastasynnyttäneitä kotiinlinnoittautuneita äiti-ihmisiä (lue: minua) vastaan.

kotona.JPG

Ennakkoon olimme suunnitelleet, että Joelin isyysloman aikana minä (vihdoinkin!) vietän mahdollisimman paljon aikaa Silvan kanssa ja Joel puolestaan hoitaa Seela-sylittelyt. Ja että minä vaan välillä jotenkin lennosta ojennan tissit kehiin imetyksen ajaksi, ja sitten taas jatkamme tirpan kanssa leikkipuistoon ja snadistadiin ja kotieläinpuistoon ja ja ja… kaikkiin niihin paikkoihin, mihin minä en ole syksyn jälkeen ollenkaan päässyt.

Ha ha.

Laitokselta palatessani ryhdyin reippaasti tuumasta toimeen. Noin kolme minuuttia kotona oltuani kyykistelin jo lattialla junarataleikeissä ja nostelin Silvaa syöttötuoliin. Superäiti! Nyt naperolle vihdoinkin sitä huomiota, jota en ole viime aikoina pystynyt antamaan!

Pari tuntia myöhemmin olin niin puhki, että pystyin pelkästään makaamaan ja voivottelemaan.

Että ei sitten mennytkään ihan niin.

Ehkä ne ovat ne hormonit, jotka huutavat ottamaan koko ajan vauvan lähietäisyydelle. Ai niin, ja hormonien lisäksi huutaa myös tuo vauva.

Viimeiset kaksi viikkoa olen siis lähinnä imettänyt, hytkytellyt vauvaa, imettänyt, hytkytellyt, imettänyt imettänyt imettänyt imettänyt hytkytellyt hytkytellyt imettänyt hytkytellyt imettänyt. Ja niin edelleen. Isi puolestaan on edelleen hoitanut naperotekniset aktiviteetit: kolunnut leikkipuistot ja tehnyt reippureissut ruokakauppaan.

vauva.JPG

Voin syyttää imetystä ja synnytyksestä palautumista ja vaikka mitä. Mutta totuus on ollut vain se, että minä itse en ole ollut henkisesti valmis poistumaan kotoa. Enkä ehkä tämän valmiimmaksi tulekaan, jos en asian eteen tietoisesti tee jotain.

Eilen tein.

Lähdin tirpan kanssa postiin ja päiväkodin pihalle keinumaan. Ihan kaksistaan.

Posti oli kiinni. Keinuja sentään osasin vielä käyttää.

ulkona.JPG

Tänään käytiin Silvan kanssa yhdessä tanssitunnilla, ja reippauteni kunniaksi budjettihurjastelin vielä Malmin nepalilaisesta noutolounaat kotiin.

lounas.JPG

 

Ehkä aion vähitellen antautua kevätauringolle.

Hyvin hyvin vähitellen.

Kommentit (25)
  1. Joo, toi on se teidän! Eipä muuten silloin vaihtareita tehdessä taidettu tietää, että teilläkin tuollaisella olisi käyttöä lähes samaan aikaan kuin meillä 🙂

    Hei ja jos muuten ikävöit tuota takaisin, niin sano! Me tykätään tuosta ihan hurjasti, mutta on Seelalla noita vaatteita kertynyt niin paljon, että voidaan hyvin luopuakin takaisin päin 🙂

  2. Takapihan emäntä
    24.4.2014, 11:20

    Kävin tutustumassa blogiisi ja ihastelemassa puutalon elämää. Tykkäsin kovasti 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *