Mönkiipönkii

Meillä asuu ihan selvästi kummitusvauva: kukaan ei ole vielä koskaan nähnyt sen liikkuvan, mutta silti se pystyy vaihtamaan sijaintiaan heti, kun päänsä hetkeksi toisaalle kääntää.

”Kokeilepas nyt ryömiä tuonne kohti palloa, kulta!”

kohti.JPG

Kaksi minuuttia myöhemmin:

jumissa.JPG

”Mmmmmiten sä nyt tonne jumiin päädyit?!?”

Peruutusvaihde on selvästikin löytynyt; eteenpäin menoa etsitään vielä.

Kommentit (18)
  1. Mites ne teidän matot muuten, löytyivätkö vielä sieltä pesulasta?

  2. Haha! Go Seela! Peruuttamalla pääsee mitä ihmeellisimpiin paikkoihin! 😀

    Meillä oli myös tuo kummitusseilaajavaihe hetki sitten, mutta olisikohan suunnilleen viikko sitten kun Poju keksi, miten voi vetää itseään eteenpäin. Tänään kävi ekaa kertaa rundilla tarkistamassa koko alakerran! Hinaa myös itsensä aina isosiskon läheisyyteen ja lähtee etsimään äitiä ulko-oven suunnasta 

    On tää kyllä jännää, kun yhtäkkiä paikoillaanmöllöttäjästä tulee ympäriinsäseilaaja. Meillä Liina ei edes laittanut juuri mitään suuhunsa – eikä muuten ryöminytkään – niin tässähän on vähän niin kuin esikoisen vanhempana tän kokemuksen edessä. Paitsi ne pikkulelut pitkin lattioita, hmmm…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *