Munasoluja pakastimessa?

Tänä aamuna heräsin flunssaisena sateiseen aamuun, peruutin tekstarilla Vaihtoringin vaihtaritapaamisen (koska heräsin flunssaisena), kaadoin kuppiin pikakahvia, järsin aamupalaksi jäisiä raakoja pakasteperunoita (koska leipä oli loppu enkä keksinyt muutakaan) ja naputtelin googleen sanat ”munasolujen pakastaminen”.

*******

Meinasin kirjoitaa tähän, että minä olen aika hyvin säästynyt kaikilta ärsytäviltä ”no koskas toinen” -kyselyiltä. Sitten tajusin, että het-ki-nen: itse asiassa olenhan minä viime aikoina ollut osallisena vaikka kuinka monessa tällaisessa keskustelussa.

Mutta keskustelun aloittaja olen vaan tainnut olla minä itse.

Faktat pöytään:

  • me halutaan toinen lapsi
  • mä olen kolkytkuus

Että siinäpä lähtötilanne kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Olen pyöritellyt asiaa mielessäni, ja varmasti ärsyttävyyteen asti mennyt kyselemään kaikilta kahden pienen lapsen vanhemmilta, että hei mikäs heidän ikäeronsa on? miten teillä menee? suosittelisitteko?

Hyvin kuulemma menee, ja ensimmäiset vuodet ovat kyllä raskaita – mutta ratkaisu tuntuu kuulemma oikealta: pian heistä on seuraa toisilleen, sisaruksen kanssa on hyvä kasvaa ja niin edelleen.

Olen niin pöhkö, että ajattelin asiaa jopa työteknisesti: nyt, kun olen joka tapauksessa kertonut olevani vuoden vielä kotona… Mitä jos vaan pyöräytetäisiin toinen lapsi tässä saman tien alta pois, palaisin töihin sovitusti vuoden päästä (mutta nyt siis kahden lapsen äitinä) ja Joel jäisi vuorostaan kotiin hoitamaan heitä molempia.

Heko. Heko. Okei ei sitten.

Mutta niin:
Monien pähkäilyjen jälkeen olen tässä vaiheessa jo aivan varma siitä, että vielä ei ole sopiva aika meille. Emme ole vielä valmiita. Haluamme antaa Silvalle vielä muutaman vuoden ajan sataprosenttisen huomiomme – uuden lapsen myötä tuntisin luultavasti kroonista huomionantokykypulaa heitä molempia kohtaan. Enkä haluaisi alkaa sisaruksentekohommiin vain siksi, että aika saattaa loppua kesken. Pitäähän sen tuntua jotenkin… oikealta.

Vaikka moni siitä kyllä selviää ja sitä jopa lämpimästi suosittelee, mutta… no, niin kuin sanoin: vielä ei ole sopiva aika meille. Toivoisin, että Silva olisi noin 4-5-vuotias, kun pikkusisarus saapuisi maailmaan.

Mutta sehän siinä on; kun ei näitä voi aina niin suunnitella. Ja neljän vuoden kuluttua olen neljäkymmentä.
(vaikka sitä ei tietystikään kukaan uskoisi, kun olen vaan näin äää-äääärimmäisen nuorenasäilyneenhehkeä kröhöm he he)

 

*******

Takaisin siihen google-hakuun.

En tiedä, oliko Joel tosissaan (luultavasti oli), kun heitti, että ”no hei ainahan me voidaan pakastaa sun munasoluja”.

Voidaanko? Siksi google-haku.

No ainakaan tämä MeNaisen juttu ei vielä saa minua säntäämään kotipakastimelleni – hommaa kun on Suomessa tämän mukaan tehty lähinnä ennen syöpähoitojen aloittamista.

*******

Mutta olen kyllä ihan tosissani: jos tuollainen (realistinen) mahdollisuus olisi, niin todennäköisesti tarttuisimme siihen. Ööö ja jos se ei maksaisi kymmentä tuhatta euroa. 

Maksanhan isoja vakuutusmaksujakin. Tämä olisi tärkeä vakuuus: jos (sitten kun olemme valmiita) luomu ei enää onnistuisikaan, olisi olemassa jonkinlainen plan b.

Mitä mieltä olette: 
olisitteko valmiita pakastamaan munasolujanne, jos siihen olisi tarjolla realistinen mahdollisuus?

Kommentit (101)
  1. Mä halusin pienellä ikäerolla kaksi ensimmäistä. Rankkaa oli. Ja en pystynyt nauttimaan vauvasta niin kuin olisin halunnut. Ja päätin et tää ei toistu. 🙂 Vaikka lapset nauttivat suuresti. Ja he leikkivät tiiviisti yhdessä tyttö ja poika. Nykyisin kun ovat 8 ja 9 vuotiaita.Mulla on neljä lasta. Ensimmäisten ikäero oli 1 ja puoli. Ja esikoinen oli hyvin kehittynyt oppi kävelemään 9 kk ja puhumaan vuodenikäisenä.Puolitoistavuotiaana puhui jo kokonaisia lauseita ja kertoi miltää tuntuu. Silti oli rankkaa, mulle. Ja halusin maksimoida nautinnon. 🙂 eli vauva ja sisarus sen verran isompi et toisel jo järkeä. 🙂 Ja koska mä taas oon aina halunnut isomman perheen, suurrealistinen luonne. 😉 (Ja kodin ei tarvi olla vaatekauppa (kaikki taitellaan neljästi päivässä tiptop) tai sisustuspuotimaisen siisti ja ylevän kaunis.) Noh! niin. Toinen ja kolmas sai ikäerokseen 2 v. ja puolivuotta. Se oli jo kiva, mutta päätin vielä kasvattaa sitä. Ja kolmevuotta oli ideaali mulle. Ja leikkivät yhdessä. Eli ikäerot ovat 1 ja puol, 2 ja puol ja kolme ja kolme. Viides syntyy syksyllä. Jäin kolmen maagiseen voimaan. Ja imetin kaksvuotiaaks, joten en tarvinut hormooni ehkäsyä. Rentoa. Ihan parasta. Tää oli mulle täydellinen juttu. Mustasukkaisuus ja leikkiikö yhdessä?? Riippunee varmaan lapsista ja aikuisista. Meillä leikkii 9-vuotias ja 2-veekin yhdessä, välillä. Meil oo ollut mitään mustasukkaisuus kohtauksia ja luulen sen johtuvan siitä et lapset on otettu myös mukaan vauvan juttuihin. Halusivat mm. ostaa lelun ikeasta vauvalle, kun raskausviikkoja oli 20. Ajattelen, voin olla väärässä, mutta,jos vanhemmat kertovat lapselle, että hän saa sisaruksen jo hyvissä ajoin ja voi kertoa myös miltä se voi tuntua ja huomioivat molempia ei suurempia mustasukkaiksuuksia synny. En tiiä jotenkin tuntuu et kyl se pitää oman ajatuksen mukaan mennä. Jos tuntuu joltain seurata sitä.

    Eli kannatan pakastimia. 🙂 Mun äiti sai 43-vuotiaana luomusti mun pikkusiskon. Me tykätään toisista ja nyt äiteinäkin jaetaan juttuja. Ja kiva neuvoa kun kysyy jotain. Toki lempeät neuvot- äidit on herkkiä. Ja ihanaksi naiseksi kasvanut vaik on vanhat vanhemmat. 😉 Jostain luin et ne jotka saa vanhalla iällä lapsen elä vanhemmiksi. 🙂 En tiedä kuinka tieteellistä, mut rohkaisevaa!! Tsempit teille ja pakastakaa Ruotsissa, jos Suomessa ei voi. Mä en tarvi ite enää pakastimia, kun oon saanut jo neljä ja odotan viidettä ja olen 34. Mutta kannatan et saa vaikuttaa asiaan. Ja mä taas kuulun niihin, joille ei tuu varmaan luontaista stoppia ollenkaan, siis tunnetta et nyt riittää. Tiedän pari naista, jotka ovat saaneet 50:sinä lapset. Toinen yllärinä ja toinen suunnitellusti. Suunnitellusti saanut käytti vahvoja annoksia ravintolisiä ja hänellä oli luontaistuotekauppa Hesassa. Ihana!! Meillekin syntyy todennäköisesti Ilo, tosin jo nyt syksyllä. 🙂 Sama nimi ihastus meillä. Edellinen meillä on Valo. Sitten mul on pojat Valo ja Ilo. Voiko paremmin olla. 🙂 No omaa juttuja riittää…. 🙂 Ihania kesäpäiviä kaikille. Ja mukava keskusteluketju.

  2. Kappas! Taas tasa-arvo nostetaan korkeimmalle jalustalle. Jos nainen ei voi tulla raskaaksi enää kuusikymppisenä, miksi se pitäisi tasa-arvon nimissä mahdollistaa?
    Ei se vähennä kummankaan arvoa, että mies ja nainen eivät biologisesti pysty samoihin asioihin, vaan erilaisina mies ja nainen täydentävät toisiaan. En ymmärrä tasa-arvon ihannoimista sen itsensä takia.

    (Eikä miehen isäksi kuusikymppisenä tullessaan, tarvitse olla 9 kuukautta raskaana ja synnyttää. Siinä iässä ei kroppa ehkä enää kestä)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *