Naapurin lelut ja keinut

Okei lähdetään nyt siitä, kuinka äititumpelo olin vielä vuosi sitten – vaipan vaihdossakin saattoi kulua helposti parikymmentä minuuttia. Mutta nythän tilanne on tietysti jo ihan eri. Eikö?

Noooooh.

Sanotaan nyt vaikka niin, että vasta pari viikkoa sitten tajusin (erään kierrätyspalstan vaihtoilmoituksesta), että se äitiyspakkauksen kummallinen valkoinen liina onkin joku kestovaipan osa eikä pesurätti. Olemme siis pesseet lastamme reilun vuoden ajan vaipalla.

*******

Ja sitten tulee jatkuvasti vastaan näitä etikettiasioita. Viime aikoina meillä on pähkäilty leikkipihaetikettiä.

Meillähän on siis oma pieni piha. Mutta omaa hiekkalaatikkoa tai keinua ei ainakaan vielä – hiekkalaatikko on suunnitteilla, mutta keinulle ei harmi kyllä taida löytyä sopivaa ripustuspaikkaa.

Kaupungin leikkipuistoja on kaksikin, mutta ne molemmat ovat ”lähtemisen” päässä. Matkat sinne kärryissä/repussa istuen ovat kaikki pois Silvan valveillaolon leikkiajasta.

Mutta: tuossa ihan lähietäisyydellä on naapuritaloyhtiön oma pieni leikkipaikka. Siinä ne häämöttävät, ihan meidän syreenipuskien takana – ihanat keinut ja leikkivälineet.

Onko sinne soveliasta mennä leikkimään?

Joel sanoo, että ei missään tapauksessa, sehän on sen taloyhtiön lapsille tarkoitettu. Minä taas olen sillä linjalla, että siinähän saattaisi jopa parhaassa tapauksessa vähän tutustua naapuritaloyhtiön lapsiin – ehkä sieltä löytyy Silvalle lisää uusia kivoja leikkikavereita.

Omat äitikaverit ovat olleet Joelia suvaitsevaisempia: ”Nooo, kai niihin voi mennä. Isoilla pihoillahan ei edes tiedä, että missä kukakin asuu…”

En kuitenkaan haluaisi luikkia pihalle salaa tai teeskennellä taloyhtiön asukasta. Ja tuo taloyhtiö on pieni – kyllä siellä todennäköisesti tunnistetaan, että hei tuo ei asu tässä. Olen ajatellutkin ihan reippaasti sanoa, että hei me asutaan tuossa naapuritalossa – ei kai haittaa, jos leikimme vähän aikaa tässä teidän leikkipaikalla…?

Jos siis joku joskus tulisi pihalle yhtä aikaa. Olemme nyt käyneet tuossa (noloillen ja arkoina) pari kertaa leikkimässä, mutta ketään muita ei ole tullut pihalle.

Entä ne lelut? Jos pihalle on jätetty levälleen leluja (ei pelkästään tavallisia hiekkalaatikkoleluja, vaan isompia ja hienompiakin), niin voiko naperon päästää niitä tutkimaan…? Meillä on ollut tietysti omat hiekkaleikkivälineet mukana, mutta eiväthän ne nyt kiinnosta niin paljon kuin kaikki (ooooh!) lumoavat kävelykärryt ja nukenrattaat siinä pihalla.

Joel sanoo, että ei missään tapauksessa voi leikkiä toisten leluilla.

Itse olen sitä mieltä, että Joel ei välttämättä tunne (vielä) lasten leikkietikettiä – ehkäpä tuolla hiekkalaatikkoskenessä ollaan suvaitsevaisempia taloyhtiörajoille kuin aikuisten maailmassa…? En minäkään esimerkiksi grillailemaan naapuritaloyhtiön kesäkeittiölle lähtisi… (paitsi ehkä ihan salaa)

En kuitenkaan haluaisi olla se röyhkeä naapuri, joka pokkkana vaan lampsii tänne ja rohmuaa meidän lelut.

*******

Saako naapuritaloyhtiön leikkipaikalle mennä?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Kommentit (96)
  1. Arabian osasto
    13.6.2013, 15:16

    Kiinnostava aihe! Hesarissa tätä on taannoin käsitellyt juristi:
    http://www.hs.fi/lakimiesvastaa/artikkeli/Vieraatkin+lapset+saavat+leikki%C3%A4+taloyhti%C3%B6n+pihalla/HA20081012SI1FA03she

    Käytännössä asia on siis niin, että ellei jostakin syystä toisin ole määritelty, asuinkiinteistön piha on sen asukkaiden käytössä heidän määrittelemällään tavalla. Asukkaat – ainakin omistuskiinteistöissä – voivat kieltää ulkopuolisten tulon pihalleen ja esimerkiksi aidata pihan. Näitähän esim. kaupungin keskusta on pullollaan. Esim. vuokratalojen osalta säännöt päättää sitten kiinteistön omistaja haluamallaan tavalla – esimerkiksi kaupungin vuokrataloissa todennäköisesti yhteistyössä talon asukkaiden muodostaman asukastoimikunnan kanssa. Jos piha on aitaamaton, kieltoja on tottakai vaikeaa valvoa, eikä taloyhtiöllä ole sinänsä oikeutta mihinkään pakkokeinoihin asiattomien leikkijöiden poistamiseksi. 😀

    Sitten on joitakin sellaisia alueita, joissa talojen pihat on määritelmällisesti päätetty avata kaikille. Tällaisia ovat esimerkiksi Arabianrannan yhteispihat, joita hoitaa Arabian Palvelu, ja jotka ovat yhteisesti kaikkien alueen asukkaiden – ja toki ulkopuolistenkin – käytössä. Näillä pihoilla taloyhtiöt eivät sopimuksen mukaan saa kieltää ulkopuolisten oleskelua.

    Yleisenä sääntönä ajattelisin, että kuuluu yleiseen tapakulttuuriin kunnioittaa toisten omaa tilaa, enkä haluaisi tässä asettaa kerrostaloasukkaita/rivitaloasukkaita eriarvoiseen asemaan omakotitaloasukkaiden kanssa. Kärjistäen: Ei kai se, ettei jollakullla ole varaa omakotitaloon tarkoita sitä, ettei hänellä ole oikeutta omaan tilaan (yhdessä naapureidensa kanssa)? Kerrostaloasukkaat voivat hyvin haluta pitää pihan omana tilanaan hoitaen sen istutuksia ja vaikka sisustaen pihalle mukavan leikkimökin. Minusta olisi aika kohtuutonta ajatella, että tällaista pihaa vaadittaisiin kohdeltavan ihan yleisenä omaisuutena, joka on kaikkien käytössä yhtä lailla.

    Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin todeta, että mustasukkaisuus omasta tilasta ja toisten rajaaminen ulos ei kuulu minusta hyvään kaupunkikulttuuriin. Pihat, jotka ovat lähtökohtaisesti avoimia – eli joita ei ole aidattu – kestävät kyllä maltillisen määrän ulkopuolisia, ja usein muutama ulkopuolinen leikkijä on varmasti ihan vain mukava asia. Itse tulkitsen siis tilanetta aivan samalla tavoin kuin Kristaliina: toisten avoimelle pihalle voi hyvin mennä, kunhan muistaa olla hyvin kohtelias ja huolehtia siitä, ettei aiheuta pihalla mitään häiriötä. Jos pihalla on joku, jolta voi kysyä oleskelusta, kuuluu hyvään tapakulttuuriin kysyä – ja poistua sitten kohteliaasti, jos oleskelu kielletään. Ehkä avaimena on koko ajan olla tietoinen siitä, että on pihalla toisten vieraana – ja käyttäytyä sen mukaisesti. 🙂

  2. Plääääh, raivostuttavaa kommentoida kun teksti välillä häviää näkyvistä!

    Enivei, kunhan taloyhtiömme piha joskus hamassa tulevaisuudessa kuntoon saadaan, opin varmaankin ajattelemaan sitä vähän avoimempana paikkana…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *