Näin se mummi sen teki (eli rytmistä taas)

Okei nyt mä ymmärrän.

Alussa koko ajatus tarkasta päivärytmistä ahdisti, mutta nyt, kun sellainen on olemassa
klo 9-10: vauva nukkuu = omaa aikaa
klo 13-15: vauva nukkuu = omaa aikaa
klo 17-18: vauva nukkuu = omaa aikaa

> päiväsaikaankin neljä tuntia päivässä ihan omaa, rauhallista aikaa! …ja minä kun joskus haaveilin edes kahdesta ja puolesta! Vau.

Lisäksi Silva on herättyään pirteä ja hyväntuulinen, ja kitinäajat ovat jääneet ihan minimiin. Ehkä sitä ennen vaan väsytti? Päiväjärjestys auttaa yllättäen myös äitiä: on helpompi keskittyä pelkästään sosialisoimaan vauvan kanssa, kun tietää, että tunnin päästä tulee taas uni ja arkiaskareet voi hoidella sitten.

Eli vau, vau ja vau.

paivaunet.jpg

Täällä nukutaan.

 

S-S pyysi aiemmin mummikonsultaatiota: miten ihmeessä se mummi sen rytmin teki. Minuakin kyllä kiinnostaa. Mutta mitä sanoo mummi? Oikein arvasitte:
”ihan sattumalta”.

No, kun tenttaamista jatkaa, saa mummista ulos kaksi (kuulemma) avainasiaa:
raitis ilma ja itkuhälytin.

Tämä on nyt niin älyttömän yksinkertaisen kuuloista, että tuntuu ihan hassulta edes kirjoittaa. Varsinkin, kun itselleni se ei ollut ollenkaan noin yksinkertaista toteuttaa.

Eli:

Mummi oli (kuulemma – en minä vaan ollut huomannut) jo aiemmin huomannut, että Silva jaksaa olla pirteänä aina noin pari tuntia kerrallaan, sitten alkaa tyytymättömyyden ilmaisut: joskus selvää kitinää ja itkua, mutta joskus vaan sellaista määrittelemätöntä känkkäränkkää.

Mummi oli aina välittömästi känkkäränkkäilyä havaitessaan pujauttanut vauvan haalariin ja vaunuihin ja lähtenyt ulos. Ja kappas, Silva oli useimmiten nukahtanut ennen kuin mummi ehti kaartaa kotipihalta ulos. Niinpä mummi puuhakkaana ihmisenä jäikin tuohon pihalle ulkotöihin ja jätti vauvan nukkumaan paikoilleen – joskus kun vauvat saattavat oppia siihen, että nukkuvat vain vaunujen liikkuessa.

Ja Silva nukkui aina monen tunnin pätkiä kerrallaan, kun sisällä päikkärit jäävät helposti puoleen tuntiin. Itkuhälytin puolestaan mahdollisti sen, että mummin ei tarvinnut loputtomasti kykkiä multakasoissa vaan hän pääsi sisälle kahvinkeittoon.

Pian Silva nukahti jo välittömästi vaunuihin päästessään. Silloin vaunukoppa jätettiin vaan portaille ja sujautettiin itkuhälytin mukaan. Niin ja mentiin sinne kahvinkeittoon.

Ja yllättäen (minulle) parissa päivässä kävikin ilmi, että ne väsymykset tulevat aina lähes kellontarkasti samoihin aikoihin: aamulla noin yhdeksältä, sitten iltapäivällä yhdeltä, ja kolmannen kerran viideltä eli juuri silloin, kun isi on tulossa töissä.

*******

Mitä minä olin sitten tehnyt ”väärin”?
(mummi ei missään nimessä sanoisi noin, tuo on minun omaa tulkintaani)

Isoin yllätys minulle oli, että ensimmäinen väsymys (kuulemma – en minä vaan ollut huomannut) tulee jo aamuyhdeksältä. Vaikka oltaisiin nukuttu melkein kahdeksaan asti niin kuin tänään.

Ilmeisesti kun aiemmin en ollut tajunnut laittaa vauvaa ensimmäisille unille heti aamulla, pitkitin vaan känkkäränkkäilyä eikä sitä ”oikeaa” päivärytmiä päässyt näkemään. Lisäksi kun Silva ei saanut sisällä kerralla riittävän pitkiä unia, se joskus myös heräsi kiukkuisena. Tai jos väsymys oli mennyt ”liian pitkälle”, se ei enää suostunut rauhoittumaan nukkumaan ollenkaan.

…ja että ei tule ihan väärää käsitystä: kyllä meillä ennenkin suurimmaksi osaksi oltiin ihan hyväntuulisia – välillä vaan oli ”omituisia” känkkäränkkäpäiviä, jotka ovat nyt päikkärirytmin myötä ihanasti hävinneet.

*******

Kello on tänään tätä kirjoittaessani 9.18. Heräsimme Silvan kanssa siis vähän ennen kahdeksaa. Aamuhetket kikateltiin yhdessä peiton alla ja puoli yhdeksän aikoihin tultiin yhdessä hyväntuulisena alakertaan – ja ehdin tuskin saada kahvit mörkömukiini, kun huomasin, että Silvalla on jo hermot kireällä. Kello silloin 8.45.

Vauva haalariin, vaunuun (siinä vaiheessa tuli pieni huuto), tutti suuhun ja ulos. Teki aavistuksen verran pahaa, kun suljin vain oven, vaikka kopasta kuului tutintakaista vaimeaa kitinää.

Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aukaisin itkuhälyttimen toisen osan – hiirenhiljaista. En malttanut olla menemättä takaisin portaille kurkistamaan vanunuun: vauva on täydessä unessa. Ulkona on nyt hyvä nukkua reilu tunti, ja vähän kymmenen jälkeen herätäänkin sitten suoraan muskariin.

*******

Eilen nauroin kaverille puhelimessa, että on tämä vauvanhoito sitten helppoa: aina kun se alkaa kitistä, heitän sen pihalle. Apua, miten raa’alle se kuulostaa.

Mutta toimii.

Kommentit (50)
  1. NIIIIIIIN kateellinen tosta teidän kuistista!! Meillä ei semmosta hienoutta tässä puutalossa ole, kiitos edellisen kitupiikki-omistajan joka ei voinut mitään tehdä kunnolla! Jos tuulee kovasti tai sataa lunta,joudun olemaan sisällä kiukuttelevan vauvan kanssa. Meillä ei ole minkäänlaista terassia,verantaa tai vastaavaa… 🙁 Tilattu on kyllä,että jospa ens kesänä sais semmosen.

    Oli sama juttu meidän mukulan kans,et tajusin tässä vasta hiljattain (poika nyt 4,5kk) että jaksaa olla 1,5-2h hereillä kerrallaan.. Ulkona vetelee noita 3h päiväunia ja sisällä tunnin…

    Täällä ei myöskään paljoa tarkene poikaa pitää lattialla talvisaikaan,kun vetää niin kivasti 😛

  2. Noista nukkumisista en jaksa mainita kun meidän poika nukkuu niin hyvin (paitsi päikkäreitä sisällä, mut enivei..). Mut siis asia josta piti mainita on tuo ulkonanukkumispukeutuminen. Pätkällä on sisävaatteiden (body+housut) päällä äitiyspakkauksen vanupuku (joka on kohta pieni), lapaset, villasukat, kypärälakki ja semmonen neulottu vauvamyssy. Irtokopassa on fleeceviltti pojan alla ja sivulla. Meillä on avonaiset rattaat (ei siis vaunut, kai..) joten siinä kaiken ulkoilman edessä on vielä viltti -kun siis nukkuu takapihalla. Ei oo poika vielä kertaakaan ollu kylmä vaan enempi hikinen ennemminkin kun sen sisälle ottaa.

    Muuten kun ollaan oltu liikenteessä, Pädellä on semmonen kudottu villapussi sisävaatteiden päällä, tosin silloin yleensä on kaksi kerrosta vaatetta (sukkikset+housut yms.) Auto kuitenkin lämpiää nbopeasti ja kauppakeskukset yms ovat suht lämpöisiä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *