Näkökulmien ero

Sotkamon-mummi (eli Ämmi) tuli viikoksi kylään – ihanaa! Tirppa on Ämmin seurasta aivan riemuissaan, ja meidän vanhempien toiveissa on ainakin treffi-iltoja, lepoa ja keittiön hyllyprojektin edistymisaskelia.

Meidän Ämmi on siis ihana. Mutta usein naurattaa nämä meidän näkökulmaerot.

Olin ostanut viime viikolla tulppaaneita Prismasta. Jossain vaiheessa Joel oli siirtänyt ne pois tieltä keittiön pöydältä tuonne olkkariin, Singerin päälle. Siinä vaiheessa mun täytyi käydä ihan kuva ottamassa: hei olisiko tämä nyt sellainen asetelma…? Uuu, meillä kotona on nyt asetelma!

kukat.jpg

Onko tämä nyt sitten blogiuskottavaa? Jos en olisi maininnut, että ne on sieltä Prismasta…?

Nooh, ensi töikseen meille tullessaan äitini tietysti huomasi:
”Aijai miten nättejä tulppaaneja! Keneltä sinä ne sait?”
”Ööööö ihan itse ostin.”
”Ai JAA?” (erittäin ihmettelevällä äänensävyllä – selvästi pohtien, että mitäköhän ne maksoivat)

Pian heräsi huoli:
”Voi voi voi kun täällä on niin lämmintä, kun tuo teidän kakluuni on päällä. Tulppaanit tykkäis viileästä.”
”Niin joo, niinhän ne taitais tykätä.”

Puoli tuntia myöhemmin:
”Jos nuo tulppaanit vaikka yöksi nostais tuonne eteiseen…? Ne pysyis pidempään hyvinä siellä.”
”Joo, siitä vaan – saa nostaa. Vaikka sitten, kun ollaan menossa nukkumaan.”

Ämmi kävi viemässä kukat eteiseen saman tien.

Nooh, nyt me sitten olemme parin päivän ajan saaneet nauttia kevätttulppaanien kauniista hehkusta täällä:

tulppaanit eteisessä.jpg

Pysyvät hyvinä mahdollisimman pitkään.

Kommentit (31)
  1. Hauska kirjoitus! Tuntuu, että kukkien hyvinvointi ja sielunelämä on muutenkin hyvin tärkeää monille vanhemman sukupolven naisille. Oma kuusikymppinen äitini soittelee minulle usein puheluita, joiden ainoa tähdellinen sisältö kuuluu, että olenhan muistallut kastella parvekekukkia. 😀

  2. Oltiin tänään naapurin lasten ja niiden hoitajan kanssa pihalla. 1v 9kk poikani haki puskasta kepin, naapurin lasten hoitaja nappasi sen hänen kädestään ja huudahti: ”Hyi, se on likainen! Kenkäsikin menivät nyt mutaan!” Sitten ohjasi hämmentyneen pojan takaisin ohjattujen leikkien pariin. Mua vähän vaan hymyilytti. 🙂 Onneks yleensä saadaan sotkea ihan rauhassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *