No mitenkäs on päivä mennyt?

TILANNEKUVA 1:

Päätetään maailmankaikkeutta uhmaten lähteä Malmin kulttuuritalolle katsomaan etelä-korealaista vauvateatteria. Päästään Malmille kunnialla (ja ajoissa). Seela herää hyväntuulisena teatteriin, tirppa kirkkaalla äänellä kommentoi esityksen tapahtumia. Esitys menee hienosti ja kiinnostaa molempia, ollaan hyvällä tuulella ja iloisia. Jee, mun ihana perhe! Vähänks me ollaan kivoja ja aktiivisia.

10616945_1474414159477778_712562981_n.jpg

TILANNEKUVA 2:

Käydään Malmi-talon kahviossa, tsekataan myös viereinen taidenäyttely. Seela känisee hieman levottomana, tirppa on valloittavimmillaan:
”Joku täti on varmaan nämä piirtänyt. Minä voin piirtää kotona samanlaiset.”

10632043_330077623819223_1595145021_n.jpg

TILANNEKUVA 3:

Kirjastoon! Tirppa hihkuu iloa. Lukee kirjoja, leikkii pehmosiileillä, tekee palapelejä. Seela väsyy ja hyssyttelen sitä sylissäni uneen.

TILANNEKUVA 4:

”Pisu tulee!”
Kolmen sekunnin varoitusaika ei riitä. Siihen se tulee kirjaston lattialle. Pyyhin harsolla, käyn sanomassa kirjaston henkilökunnalle, että tulemme veskireissun siivoamaan jälkemme (kirjat takaisin hyllyyn ym).

TILANNEKUVA 5:

Totaalikaaos. Seela kiljuu raikuvassa Malmi-talon vessassa, tirppa juoksee vessan likaisella lattialla alasti ja repii vaunuista tavaroita lattialle. Joka paikka pissassa. Hyssyttelen vauvaa, yritän rauhoittaa vaunuun, ei ei ei, vauva kiljuu kiljuu kiljuu. Napero riehuu riehuu riehuu. Muut vessassa kävijät kohottelevat kulmakarvojaan: osa hämmästellen, osa empaattisena, osa ehkä vähän paheksuen.

TILANNEKUVA 6:

Seela on nukahtanut vaunuun, Silvalla on päällä mitä-sattui-vaihtovaatteina-olemaan. Siivoan kirjastossa kirjojamme, Silva on maanisen kiinnostunut (yliväsynyt, päikkäriaika olisi jo) tietokoneesta. Verenpaineeni on saanut naperoneuvottelukykyni sumenemaan: nappaan Silvan kainaloon sen kummemmin kyselemättä tlähtiessämme ja totta kai aiheutan yli Malmin raikaavan huutokohtauksen:
”Minä teen tietokoneella töitä! Minä teen tietokoneella töitä!”

TILANNEKUVA 7:

”Äiti rakas, anna anteeksi!”, Silva itkee parkkipaikalla.
”Voi kulta, totta kai sovitaan. Äiti oli vain vihainen, kun et totellut äitiä. Silva on äidin rakas.”

TILANNEKUVA 8:

Pissainen porukka suihkuun. Jätän turvakaukalossa nukkuvan Seelan alakertaan. Virhe. Sammutettuani suihkun saippuoimista varten kuulen alakerrasta hervottoman vauvanitkun. Voi paska. Mitä mä menin tekemään? MIKS mä jätin sen sinne, voi ei, paskaäiti!!!! Juoksen alasti ja saippuaisena hakemaan vauvaa eteisestä yläkertaan, suihkuun hylätty napero saa totaaliitkukohtauksen. Kaikki huutavat. Imetän alasti suihkun jakkaralla, tirppa nyyhkyttää onnettomana potalla. Päikkäreillä olisi pitänyt olla jo tunti sitten. Kaaos.

TILANNEKUVA 9:

Silva nukkuu villapuvussa vaunuissa ulkona, Seela nukkuu yläkerrassa. Voi mun rakkaat.

10623858_917847698230984_1391561793_n.jpg

*******

Joo. Ei ihan äitiyden tähtihetkiä tänään. Kello ei ole vielä neljääkään.

Kommentit (50)
  1. Tein tähän sun kirjoitukseen oman vastineeni vastaavasta kaaospäivästä. Vaikkal lasten kanssa lähteminen on aika veikeää, ei se kotonakaan olo aina helppoa ole. Meidän tytöillä on ikäeroa 18 kk, paljonko teillä? Tätä siis odotettavissa, tai no pienellä varauksella tietysti, teidän vilkkausgeeniperimästä riippuen. Lue jos uskallat 😉

    http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/kotiaidin-angstipaiva-kukaan-ei-tarvitse-minua-tanaan

  2. Oivoi, melkoinen päivä vaikkakin äideille erittäin tuttu 🙂 Selvisit kuitenkin kunnialla, joten pisteet itsellesi siitä! Tällaista kaaosta oon ajatellut äitiyden olevankin ehkä 70-40 asteikolla vaikkei  itselläni vielä lapsia olekaan ja niitä todella haluan 😀 Voisi sanoa, että ”pitää henkisesti varautua kaikkeen tulevaisuudessa”, mutta eihän kukaan osaa varautua kaikkeen, varsinkaan lasten kanssa 🙂 Näen niin itseni jonain päivänä samassa tilanteessa jo yhden lapsen kanssa, mitenkäs sitten jos ja kun itsellä niitä pieniä on kaksi  (tai enemmän o.o) ja olen yksin (koska kuitenkin aina ei voi olla kumpikin vanhempi paikalla) 😀 Yhä ja aina kiitokset aina yhtä rehellisistä postauksista. Alusta asti oon lukenut blogia ja rakastan <3 En jaksa lukea pilvilinnamammablogeja vaan rehellisiä blogeja kuten sun on 🙂 Kiitos siitä <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *