Normipäivä

Tällaisia normipäivä-bloggauksia on täällä Lilyssä viime aikoina näkynyt useampiakin. Homman taisi aloittaa verkkarimuija-Nina, ja sen jälkeen olen bongannut ainakin Fitness Führerin hilpeän (hih?) säntäilypäivän sekä Ameriikan-tunnelmaa Onnenpäivästä. Aaa joo ja Rosannalla puolestaan on käynnissä kokonainen normiviikko.

Hei minä myös! Minä myös! Me myös!

Pidin siis kameraa mukana eilisen torstaipäivän – en ole koskaan tehnyt sellaista ”Päiväni kuvina” -tyyppistä bloggaustakaan, joten tämä olkoon samalla vähän sellainenkin.

Tässäpä sitten tulokset – normitorstai, olkaa hyvä:

 

*******

Mitäs normia tässä nyt sitten on; Silva heräsi eilen jo puoli yhdeksältä! Äiti oli ihan tyrmistynyt, miten tässä jo näin aikaisin… Viime aikoina kun on usein nukuttu kymmeneen. Joo-o, tiedän – aika erikoista lapsiperheen rytmiksi. En valita 🙂

aamumöyrijä3.jpg

Sängyssä rauhassa lököily tirppa kainalossa ja kissa jaloissa = parasta.

 

Onneksi Silvakin halusi vielä käpertyä kainaloon halimaan ja supattelemaan, joten availtiin rauhassa silmiä vällyjen alla varmaan melkein puolen tunnin ajan. Aamupisut jäi tämän takia bongaamatta pottaan – mutta hei, kerrankos sitä laittaa elämän tälleen villisti risaseks 🙂

Tirpalle pottahommat, pesut, päivävaatteet ja hampaiden pesut.

Ja sitten uudestaan päivävaatteiden riisumiset, pesut ja puhtaat vaipat – arvaatte varmasti syyn. Huokaus. En sitten kuitenkaan malttanut odottaa tarpeeksi pitkään sillä eka pottaistunnolla, pöhkö äiti.

aamunaama.jpg

Uninen aamunaama. Meinasin sanoa, että meikitön – mutta sitten tajusin, että melkein kaikki kuvathan täällä blogissa ovat meikittömiä. Hups.

 

Omiksi aamutoimiksi riitti kasvojen pesu ja AqualanL. Sitten hampaiden pesu ja massiivinen Weledan öljyllä lotraus. En en en halua saada raskausarpia tälläkään kertaa. Viimeksi niitä ei tullut – nyt saa taas jännittää…

v weleda.jpg

Suosittelen.

 

Alakertaan päästiin vasta puoli kymmenen jälkeen – ja sitten aamupalalle! Silvalle saaristolaisleipää, puuroa ja jugurttia. Minulle kauraleipää (nam), chococinoa pingviinimasiinasta ja kivennäisvettä. Perus.

aamupala.jpg

Tikrukin taitaa haluta ruokaa.

 

Alkuperäisiin aamupäiväsuunnitelmiin olisi kuuulunut rauhallista piirtelyä kotosalla, mutta puhelimen pirahtamisen jälkeet suunnitelmat muuttuivat. Iltapäiväksi sovittu tapaaminen aikaistui, joten aamupalan jälkeen vaatteet niskaan ja ulos:

ulos lähdössä peili.jpg

Äidin ja tirpan ”pihapalaveri”-look.

 

Pian puutalon pihaan kaarsi äänetön auto. Facebookin ja Instagramin seuraajat tästä jo tietävätkin: me saatiin viikoksi testiin Mitsubishin sähköauto MiEV! Jea!

Mitsubishin edustaja toi auton siis meille ihan kotipihaan asti.
”Oooo onpa mageen värinen!”, oli minun spontaani ensireaktioni ennen kuin edes käsipäivää ehdittiin sanoa.

Ammattitestaaja siis täällä taas liikkeellä, heko heko.

sähköauto tankkaus.jpg

Lataus näyttäisi olevan yllättävänkin näppärää – kunhan ne yleiset latauspisteet vielä löytäisi…

 

Testaamisesta myöhemmin lisää, mutta en malta olla jo tässä vaiheessa kertomatta vähän ensioletuksiani. En siis tiedä yhtään, miten lataamiset tulevat käytännössä sujumaan. Käykö kaikki helposti vai jääkö auto parkkiin. Mahtuvatko vaunut auton peräboksiin jne. Mutta siksipä onkin ihan huippukivaa päästä ihan oikeasti testaamaan – että olisiko tuollaisesta jo nykyisin käyttöautoksi. Jännää!

Mutta joo, myöhemmin testaamisesta siis enemmän. Tältä se kuitenkin näyttää:

sähköauto.jpg

Uuuuu.

 

Tavallisesti tähän aikaan olisi alkanut olla jo päikkäriaika (n. 2 – 2,5 tuntia heräämisestä), mutta torstai on meillä aina vähän poikkeuksellinen päivä – silloin täytyy tehdä pieniä päiväunikikkailuja. Muskari nimittäin on juuri siihen aikaan, kun Silva tavallisesti nukkuu toiset päiväunensa. Niinpä ensimmäisille päikkäreille menoa yritetään vähän venyttää, jotta muskarissa ei musisoisi väsynyt taapero.

Siispä mentiin vielä hetkeksi omalle pihalle keinumaan.

keinumassa.jpg

Kii-kaaa!

 

Keinumisten jälkeen käytiin vielä vähän jututtamassa naapurintätiä (pyytämässä heidän vapaata parkkipaikkaansa lainaan) ja syötiin poikkeuksellisen päikkärirytmin takia pieni ylimääräinen välipala: aamupalalla kesken jäänyt jugurtti loppuun ja vähän maitoa. Ja xylitol-pastilli.

Tiikerirätin halailu oli välipalan jälkeen jo niin antaumuksellista, että huomasi heti, että edessä on pikanukahtaminen. Potalle, puhdas vaippa, lämpimät nukkumavaatteet ja tirppa vaunuun…

nukkumaan.jpg

…ja itkuhälytin päälle, ovi kiinni – eikä häläristä kuulunut pihahdustakaan. Uni taisi tulla välittömästi.

 

Sitten pikapikaa äidin oman ajan pariin!

Lämmitin mikrossa edellispäivän Kotipizzan jämät, ja sitten pitsan ja kivennäisveden kanssa koneelle päivän bloggausta tekemään. Tällä kertaa bloggaus oli aika pieni ”väläys” edellisen päivän kauppareissusta – sen tekemiseen meni alle puoli tuntia. Joskus bloggaukset ovat paljon laajempia ja saattavat viedä koko päikkäriajan lähes sekunnilleen; kun itkuhälyttimestä kuuluu ääntä, painan pikaiset ”lähetä”-klikkaukset ja toivon, että tekstistä tuli edes suht luettavaa.

pitsaa koneella.jpg

Ja jos joku joskus kysyy, että käsittelenkö kuviani… HA! Millä ajalla? En todellakaan. Kuvat tulevat näihin bloggauksiin ihan sellaisinaan, joskus vähän rajailen. Ei ehkä ihan valokuvataidetta, mutta pysyypä arjen maku suussa. Ja pitsan.

päivän asu.jpg

Möhömahan kotiasu.

 

Bloggaamisen julkaisun jälkeen sähköpostien kimppuun – sekä blogin meilin että oman henkilökohtaisen sähköpostini. Niissä onkin aina melkoinen suma, kun aika on niin rajallinen… Tällä kertaa taisin kuitenkin ehtiä vastailla päivän akuuteimmat, ja lisäksi menin vielä ihmettelemään Bloglovinin ja Blogilistan ihmeitä; että miten nuo Puutalobabyt sieltä saisi omaan haltuunsa… Tämä onkin ollut minulla työn alla jo… Oho, aiempi aiheeseen liittynyt viesti oli lähetetty Blogilistan ylläpitoon syyskuussa 2012. Eli yli vuosi tuossakin taisi mennä, hupsis..

Kahden tunnin koneennaputtelun jälkeen tunsin olevani valmis nostamaan pepun ylös työtuolina toimivalta jumppapallolta – mutta tirppa se edelleen vaan veteli sikeitä. Tein rauhallisella leposykkeellä muutamia kotipuuhasteluita: laitoin pyykkikoneellisen pyörimään, tyhjensin astianpesukoneen ja siivosin keittiöstä aamupalasotkut.

Puoli kolmelta piti jo käydä kurkkaamassa, että toimiihan se itkuhälytin. Kyllä, siellä se tirppa vielä vaan uinui. Kaksi ja puoli tuntia jo.

Päätin harrastaa ylimääräisen ajan kunniaksi kokkausta ja laitoin riisit kiehumaan. Sellaisessa valmiissa annospussissa, oh miten näppärää. Mun mielestä kaikkien maailman ruokien pitäisi tulla pusseissa ja purkeissa. Kiitos. Riisinkeitto onkin ehkä suurimpia kokkausteknisiä urotöitäni, wohoo.

Kolmelta tirppa heräsi hyvätuulisena. Käytiin potalla ja sitten myöhäiselle lounaalle!

lounas.jpg

Tarjolla oli äidin kokkaaman basmatiriisin (wohoo! wohoo!) lisäksi isin eilen tekemää herkkuherkkua: tofu-kasviskastiketta kookoksella ja luumulla, mmm… Omaan annokseeni lorautin lisäksi chilikastiketta.

Silva söi jopa ihan jonkun verran – tässä sitä opetellaan… Vaikka isommat palat ovatkin vielä:
”Vaikee! Vaikee!”
Tirppa siis edelleen mieluiten imeskelisi ruokansa. Hmm.

Jo lounaan loppupuolella tirppa bongasi olohuoneen keinutuolista äidin siihen unohtamat:
”Biki-bikii! Biki-bikii!”
…eli kun lounas saatiin syötyä, suu ja kädet pestyä ja xylitol-pastilli suuhun, alkoi tirpan villi spontaani bikinitanssi:

bikinitanssi kollaasi.jpg

Biki-bikii!

 

Joel sai poikkeuksellisesti töistä kotiin kyydin ystävältä – eli ei tunnin kykkimistä bussissa vaan puoli tuntia autossa, jea! Niinpä isi ehti kerrankin kotiin ennen tirpan muskaria.

Mutta hitsi. Muskari on tirpan viikon kohokohta – en minäkään sieltä malta olla pois. Niinpä päätettiin eka kertaa lähteä muskaroimaan ihan koko perheen voimin. Vaunut jätettiin poikkeuksellisesti kotiin ja lähdettiin uudella Ospreyn kantorinkalla. Silva tykkää!

matkalla muskariin.jpg

”Eppu! Eppu!”

 

Muskarissa oli ihan yhtä kivaa kuin aina. Tirppa on oikea muskarin ihanneoppilas: hymy korvissa mukana ihan kaikessa. Muskarissa käynnistä puhutaan aina koko viikko:
”Sivva soittaa! Rumpuu! Bassoo! Täti laulaa! Kivaa!”

Suunnilleen tältä näyttää pieni rumpalityttö:

rumpu muskari kollaasi.jpg

Muskareilla muuten on väliä. Me käydään PopJazzilla. Lisää muskarikokemuksia varmaan tulossa blogiin lähiaikoina.

 

Hupsis. Muskarin aikana oli tullut jo pimeä ja satoi. Joel ja Silva reippailivat rinkan kanssa edeltä kotiin – minä jäin lyllertämään rauhassa omaa tahtiani kotia kohti.

sateessa.jpg

Viime talvena Partioaitan outlet-myymälästä hankitut äitiuskottavat kumisaapas-toppakenkä-Crocsit. Voi apua.

 

Kotona Silva ja isi olivat alkaneet jo välipalalle. Minä istahdin koneelle ja tein päivän toisen bloggauksen – nyt kun tosiaan nuo Bloglovin ja Blogilista-asiat ehkä ovat alkaneet vähän selkiytyä…

v bloggaus.jpg

Tässä vaiheessa todettiin, että ehkä me jätetään Silvan toiset päikkärit kokonaan väliin. Muskarin jälkeen Silva oli vaikuttanut väsyneeltä ja sanonut useasti ”aaa aaaa” nukkumisen merkiksi; jos oltaisiin oltu liikkeellä vaunulla, niin uni olisi tullut jo kotimatkalla ihan varmasti. Mutta nyt tirppa näyttikin taas ihan pirteältä ja kellokin oli jo vähän liikaa päiväunia ajatellen.

Välipalan jälkeen Joel ja Silva viettivät siis yhteistä iltaleikkiaikaa – minä taisin jumittaa koneella ja välillä leikkiä mukana. Jossain vaiheessa Joel alkoi tehdä minulle salaattia, ja Silvan pyynnöstä me aloimme…
”Suita räppiä!”
…tanssia Ipanapan tahtiin.

Päivällinen syötiin joskus puoli kahdeksan aikoihin. Minulle salaattia, Silvalle tällä kertaa ihan purkkiherkkua – ja Joelilla itsellään on tapana syödä vasta myöhään illalla, kun me Silvan kanssa ollaan jo nukkumahommissa.

v päivällinen.jpg

Mitäs tässä salaatissa nyt olikaan…? No ainakin oliivia, avocadoa, päärynää, tomaattia, pinjansiemeniä, kurkkua, fetaa ja… ehkä jotain muutakin. Nam.

 

Salaattipäivällisen jälkeen minä en malttanut olla lähtemättä sähköautoa testaamaan! Koska pitäähän se siirtää oikeaan parkkiruutuun ja Silvan istuinkin nostaa sinne ja ja ja… Viuh ovesta ulos tihkusateeseen!

Hitsi, että jännitti!

Alku ei lähtenyt kyllä kovin hyvin.
”Voi PASKA, mä en osaa edes käynnistää tätä laitetta!”, ähisin jo melkein tippa linssissä.
Avain virtalukkoon, vääntö – valot kojelautaan syttyvät ja ready-valo, mutta ei: ei j*mankauta lähde käyntiin. Yritin uudestaan ja uudestaan. Paska!

Kunnes tajusin:
”Tämähän ON käynnissä! Tästä ei vaan lähde ääntä!!!!”
Ammattitestaaja, osa kaksi.

Huristel… eipäs kun ajelin äänettömästi ensin korttelin ympäri. Jalkakäytävällä pyöräili kolmen nuoren kundin joukko suht holtittomaan tyyliin. Arvasin, että he eivät kuule minua, joten lähestyin varovasti.
”WOHOO!”, ensimmäinen kundeista hihkaisi, kun olin melkein kohdalla.
”Toi oli SÄHKÖAUTO!”, toinen huusi vielä perään.

Hehe.

Ajelin vielä melkein Prismalla asti – ja ajaminen oli itse asiassa yllättävänkin paljon samanlaista kuin tuolla mun ihan normaalilla pikkuautolla. Käännyin kuitenkin jossain vaiheessa takaisin, koska halusin säästää akkua. En ole vielä ihan varma, missä saan sen seuraavan kerran ladattua.

Mutta tosi-tosi positiivinen ensikokemus!

No hitsi: munhan piti kirjoittaa tästä myöhemmin erikseen. En näköjään malta. Damn. Mutta huokaus, sähköautosta tulossa siis oma erillinen bloggaus joskus noin viikon päästä, kunhan kokemuksiakin alkaa olla vähän enemmän…

*******

Kotona alkoi olla jo aika iltapuuhiin rauhoittumisen. Joel sai vuorostaan oman hetkensä koneella, ja minä lueskelin lintukirjaa Silvan kanssa kirjaston lattialla:

v luetaan.jpg

Etualalla taas yksi keskeneräinen neulontaprojekti.

 

Yhdeksältä alkoi olla iltapala-aika – ja iltapuuron ja avocadon jälkeen yläkertaan nukkumaanmenohommiin.

Hampaiden pesu…

v hammaspesu.jpg

…jonka jälkeen Joel ja Silva kävivät vielä suihkussa. Tavallisesti tirppa käy kylvyssä (pari kertaa viikossa), mutta nyt testattiin suihkua ja hyvin meni. Silva tykkää vedellä lotraamisesta!

Minä ripustelin pyykkejä. Perus.

Iltarutiineihin kuului vielä kirjan lukeminen isin kanssa:

v iltasatu.jpg

Iltalukemisina meillä on… matematiikkakirja! En oikein tajua, miten juuri tämä on vakiintunut iltasatukirjaksi, se on tarkoitetu kyllä isommille lapsille – mutta Tirpan mielestä se on hurjan kiinnostava. Heh, ja nörtti-isi on mielissään…

Viisitoista yli kymmenen kellistyttiin sänkyyn – Joel meni vielä alakertaan syömään ja laittamaan astianpesukoneen pyörimään. Ja istumaan koneella todennäköisesti 🙂 Silva nukahti kohtuullisen ajan jälkeen; katsoin kelloa ja se näytti 22.40. Itse klikkailin kännykkänettiä sängyssä vielä puolen tunnin ajan, ja aloin itsekin nukkua yhdentoista aikoihin.

Olin ollut kerrankin jo täydessä unessa, kun Joel oli tullut meidän kanssa sänkyyn <3

 

 

Sellainen torstai. Hyvin perus. Aika onnellista.

 

Kommentit (67)
  1. Mua jäi mietityttämään että mitä matikkakirjaa Silva tykkää lukea/kuunnella? Meillä on nelivuotias joka rakastaa tietoa ja mietin olisiko tuo sille kiva luettava (jos siis kyseessä joku lapsille suunnattu opus).

    Hämmästyttämään jäi aiempi kommentointipätkä kirjoitusten ulkonäkökeskeisyydestä ja en ole kommentoijan kanssa samaa mieltä! Kirjoituksesi ovat ihanan humoristisia ja hyväntuulisia, tulee hymy huonompinakin päivinä. Ja toisaalta saa kropasta puhua, sehän on yksi, hyvinkin näkyvä osa jokaista persoonaa. Puolustelen tää myös siksi että kirjoituksesi normaalipainosta (se jossa on hyvä olla) ja kiloklubista olivat niin inspiroivia että pääsin melkein takaisin omaan normaalitilaani (-10 kg!) vain syömistäni järkeistämällä mainitun ohjelman avulla. Aika herkkään hetkeen pitäisi tuommoisten kirjoitusten osua että niistä pahaa oloa saisi irroitettua, tai siis lukijan valmis ajatus aktivoituu joka alkaa olla jo tekstistä riippumaton tapahtuma 🙂

    Ihanaa isänpäivää puutalolandiaan!

    1. Voi miten mä oon unohtanut kokonaan vastata tähän… Ootkohan vielä täällä vanhassa bloggauksessa kuulolla…?

      Tuon kirjan nimi on Matikka on kivaa – hih ja googlauksella löysin sen halvalla myynnissä mm. huuto.netistä täältä (http://www.huuto.net/kohteet/matikka-on-kivaa/285777407); on kyllä sulkeutunut, mutta ei ole näköjään mennyt kaupaksi eli saattaa tulla uudestaan myyntiin…

      Me saatiin se niinkin kummallisesta paikasta kuin Mäkkäriltä 😀 Ei siis oltu itse asioimassa, vaan se oli lokakuun Happy Meal -leluissa, ja Mäkkärin markkinointi lähetti kirjapakkauksen ilmeisesti aika monelle bloggaajalle. Itse en kirjoista koskaan päätynyt bloggaamaan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna just tuota ko. kirjaa olisin voinut kyllä ihan vilpittömästi suositella. Vaikka Joel sanoo, että siinä on osittain kehno käännös 🙂

      Siinä kirjassa on erilaisia leikkityyppisiä matemaattisia tehtäviä, tyyliin: ”mene ikkunaan ja laske, kuinka monta autoa missäkin värissä näet”. Ja myös vaikeampia, kuten ”kuinka monella tavalla voit järjestää nämä palikat”. Eli ehkä sellaiselle vähän alle kouluikäiselle enimmäkseen tarkoitettu?

      Silva ei tietenkään mitään tehtäviä vielä ratko (heh heh), mutta tirppana opettelee siitä esim. erilaisia värejä ja iso/pieni -ym. käsiteitä. Ne eivät siis ole mitenkään ”oikeasti” tuon kirjan osana, mutta jostain syystä tuolle kirjalle on muodostunut tuollaista ”omaa sisältöä” iltapuhteina 🙂 Silva ja Joel siis lähinnä osoittelevat ja katselevat, että mitä tarvaroita kirjan kuvissa on 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *