Note to self. Sisäistä: meille tulee keskosvauva

Kului 36 tuntia Kätilöopistolla ennen kuin aloimme tajuta: meille tulee keskosvauva. Vierailu vauvosastolla avasi silmät. Ja kyynelkanavat.

Toisaalta valmistautumattomuus voi olla myös etu: naapurivuoteen pariskunnalla oli kolme isoa kassia. Muista piikkimatto! Ja kauratyyny, naapurisynnyttäjä muistutti tulevaa isää.

Minä olen hämmennyksestä niin tokkurassa, että minun varusteikseni riittää toistaiseksi tämä tipunkeltainen sairaalapyjama, norsuvaippa ja osaston eroottiset harsopikkuhousut.

Kommentit (7)
  1. Krista myös
    30.6.2014, 12:16

    ”Keskosvauva.” Se oli kyllä tosi pelottava ajatus. Mulla viikkoja oli kasassa tasan 33, kun istuutuessa tai ylös noustessa jotain tuntui lirahtavan pöksyihin. Soitin Kättärille, missä vähän hymähdellen sanottiin, että voin tulla näytille, jos se rauhoittaa mieltä. Ei ollut supistuksia eikä paikat olleet viikkoa aikaisemmin olleet yhtään sinne päinkään. Onneksi mentiin, sillä lapsivettähän se oli. ”Korkea vedenmeno.” Mä luulen, että muuttolaatikon kanssa rappusissa törmäillessäni tuli vähän osumaa. Tai ainakin mä muistan yhden puolittaisen kompastumisen, laatikon jäämisen vatsan ja seinän väliin sekä voimakkaan supistuksen. Lapsivettä siis lorahteli silloin tällöin, mutta merkkiäkään synnytyksen alkamisesta ei ollut.
    Niinpä mä pääsin osastolle vahdittavaksi. Sain antibiootteja suoneen 8h välein ja 3 kortisonipiikkiä vuorokauden välein, takapuoleen. Kun tulehdusarvot lähtivät nousuun ab-tipan lopetuksen jälkeen, päätettiin synnytys käynnistää. Silloin viikkoja oli 33+4. Torstaina Cytotec: ei vaikutusta. Perjantaina ballongi: supisteli joo, mut loppui kuin seinään ballongin poistamisen jälkeen. Siinä mä makoilin ja kuuntelin vierussängyn vaihtuvia ja vaikeroivia synnyttäjiä. Oli niiiin tylsää.
    Lauantaiaamuna lopulta saliin ja oksitosiinilla homma käyntiin. Sitten mentiinkin vauhdilla. Puoli viideltä sylissä oli 46cm ja 2300g verran maailman suloisinta poikalasta. Lastenosastolla meni 10 päivää, bilit ja syöminen ongelmina. Sinivaloa ja nenämahaletkua tukena elämän ensivaiheet. Ja se kotiutuminen niin pikkuriikkisen kanssa, hui! Ja sen letkun olis kyllä mieluusti pitänyt paikoillaan paljon kauemmin kuin tarvetta oli. Mä kirjasin ekat kuukaudet ylös kaikki syömiset. Huvittavaa nyt lukea niitä ”35ml maitoa letkun kautta, yritti imeä rintaa, ei onnistunut” tai ”söi rintaa 10min – jee!!!, lisäksi pullosta 80ml”. Eli tuskin se ikinä rinnasta mitään sai. Ja nyt Kundilla on ikää karvan verran alle 3v, pituutta lähes metri. Ainoa keskosuudesta(?) muistuttava juttu on myöhässä tullut puhe ja sitäkin on kuunneltu jo pian puoli vuotta, että mennee normivaihtelun piikkiin sekin.

  2. Ihana kuulla, että teillä kaikki on mennyt kuitenkin loppujen lopuksi hyvin – ja kuvauksesi perusteella kuulostaa oikein hurmaavalta tuo teidän tyttö!

    Meillä ollaan siis edelleen tuossa väsymysvaiheessa, vaikka bilirubiinien pitäisikin nyt olla normaalilla tasolla. Mutta muutama ääninäyte ja itkun sekaan eksynyt kiljahdus on kyllä jo näyttänyt, että kyllä täältäkin löytyy 🙂

    Meilläkin tyttö oli jo mahassa tosi aktiivinen, loppuajalla potkut näkyivät jopa paksun talvitakin läpi. Nytkin hän vaikuttaa tosi jäntevältä, vaikka pieni onkin – ei siis yhtään heiveröinen vaan pikemminkin sellainen sisukas ”pönkijä” 🙂

    Kiitos tsemppauksista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *