Oikeat äidit (ja me muut)

Siitepöly oli värjännyt puutalon portaat vihreiksi.
”Ja juuri kun äiti nämä viikko sitten sai pestyä”, juttelin Silvalle.
”Siis oikea äiti, en minä”, tarkensin.

Hmm, jos alitajuntani mukaan minun oma äitini on oikea äiti, niin mikäköhän minä itse sitten olen…? Feikki? Tekoäiti? Tai ehkä sittenkin opetteleva äiti.

Ehkä sen äitinä olemisen tajuaa paremmin sitten, kun tuo pieni ”ähä-ähä”-ähisevä suu alkaa muodostaa sanan ”äiti”. Ja kun sen tarpeeksi monesti sanoo, niin ehkä sen tajuaa hitaampikin omaksuja. Ehkä jo ensi äitienpäivänä.

sdc13655.jpgÄitienpäiväaamupala, ja lahjaksi kaksi tuntia korvatulpallista aamu-unta, ah.
(lisäksi Silva teki sen, minkä parhaiten osaa: hienot äitienpäiväkakat)

Kommentit (2)
  1. Nauran ääneen. 😀 Miun on tooooosi vaikea sanoa äitiä mummoks. Kun sehän on äiti ja mummo on mein mummo! Äiti onkin nimittäinyt miut pikkuäidiksi. Nyt meitä äitejä on siis kolmessa sukupolvessa; isoäiti, äiti ja pikkuäiti. 🙂

  2. Kiitos – ja hyvää ihan-kohta-äitien-päivää sinulle! Onhan tässä vielä tunteja aikaa tämän vuorokauden puolella… 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *