Oikeus vanhemmuuteen

No nyt ei tule kevyttä kesätekstiä. Pahoitteluni jo etukäteen. Pahoitteluni myös siitä, että nyt ei luultavasti tule hyvin jäsenneltyä eikä argumentointua tekstiä – olen niin tyrmistyneessä tilassa, että järkevintä olisi varmaan sulkea suunsa (ja koneensa) ja ajatella jotain ihan muuta.

Mutta…

Phuuh, yritän hengittää syvään ja lähteä alusta.

Hesarissa oli loppuviikosta tällainen ihana teksti tärkeästä aiheesta. Jutussa kerrotaan (mielestäni) onnellinen tarina 3,5-vuotiaan tytön vanhemmista, jotka ovat… …erilaisia. Diagnoosia heillä ei ole, mutta näin maallikkokielellä kyse on kai hyvin lievistä kehitysvammoista tai laajoista oppimisvaikeuksista. Perhe on kuitenkin hienosti pärjäillyt, saanut tukea (vaikkakin omasta mielestäni  yllättävän vähän) ja haaveilee toisesta lapsesta. 

Muut eivät välttämättä sitten olleetkaan sitä mieltä, että tarina on onnellinen. 

Hesarin kommentit sikseen, niitä pitäisi osata vaan olla lukematta. Mutta tyrmistynyt olen siitä, että olen nyt seurannut erään hyvin suvaitsevaishenkisen FB-ryhmän keskustelua aiheesta. Samassa ryhmässä saatetaan satojen kommettien verran puida ”täti” ja ”setä” -nimitysten käyttöä – ja nyt ihan siinä samassa ”suvaitsevassa” ryhmässä (usein lapsen etuun vedoten) kehitysvammaiset vanhemmat saavat niin kylmää kyytiä, että ihokarvat nousevat pystyyn.

Jos natsi-kortin esiin heittäminen ei olisi niin mahdottoman typerää ja tyylitöntä, sellainen lentäisi täältä puutalosta juuri nyt.

Kyllä, näin syvällä tuohtumuksen syövereissä sitä ollaan.

Phuuh, hengitän taas syvään ja kirjoitan muutaman ajatukseni aiheesta. Meinasin ensin jatkaa tuonne keskusteluun, mutta tajusin, että tarvitsen enemmän tilaa saadakseni nämä tuntemukset ulos.

Ensinnäkin: maailma ei ole vain meidän ”sataprosenttisten”! Maailmassa on ihmisiä erilaisilla toimintakyvyillä varustettuina ja heillä on aivan yhtälaiset oikeudet onnelliseen elämään kuin muillakin. Tuntuu lähes fyysiseen pahaan olon asti kamalalta, että edes keskustellaan siitä, että onko jollain kokonaisella ihmisryhmällä oikeutta vanhemmuuteen. Totta kai on, herranjestas!!!

Jo se, että ”me normaalit” keskustellaan jonkun muun oikeudesta omaan lapseensa, tuntuu ihan pohjattoman väärältä. Ihan kuin ”me” olisimme oikeutetut asettamaan itsemme ”niiden” yläpuolelle ja spekuloimaan ”niiden” kyvyistä vanhemmuuteen – joo joo kato vaikka mitään ongelmia ”niillä” ei vielä olekaan, niin voihan niillä niitä ongelmia tulla Hmm. Miltä tuo teidän korviin kuulostaa?

Erityisryhmät, kuten kehitysvammaiset, varmasti tarvitsevat paljon apua vanhemmuuteensa. Kyseisen artikkelin vanhemmat pystyvät (käsittääkseni) asumaan ihan itsenäisesti, mutta lisäksi on olemassa erilaisia tuettuja asumismuotoja, joissa apua saa vaikkapa yhdellä napinpainalluksella.

Vammoja on toki eri tasoisia. Mutta tuen tulee kohdata tarve. Niin tämän ihmisryhmän kohdalla kuin muidenkin – vaikkapa väsyneen vanhemman kohdalla. Jonkun ihmisryhmän oikeudesta vanhemmuuteen keskusteleminen (ja jopa vihjailu lasten poisottamisesta) sen sijaan on.. …karseaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole oikeutta siihen.

Lapsen etu. Siihen vedoten voi tehdä erinomaisen hyviä johtopäätöksiä tai vaihtoehtoisesti ihan karmaisevia. Lapsen edun perusteella voi vaikkapa päätyä perustelemaan, että koska mahdollinen huostaanotto kouluiässä voisi olla vaikeaa, saattaisi olla helpompaa ottaa lapsi huostaan jo nuoremmassa iässä ennen varsinaisten ongelmien syntyä. Ai että mitä että?!? Ihokarvat nousevat pystyyn. 

Millä se määritellään (ja kuka sen tekee), että kuka on tarpeeksi älykäs pitämään lapsensa. Joo joo että kaikilta, joilla on älykkyysosamäärä alle 75, lapsi pois jo laitoksella?

Graaaaaah!

Phuuh, hengitän syvään ja jatkan edelleen.

Yllä mainittua keskustelua (lue: luultavasti minun ja muutaman muun kommentteja; yllättävän harvan muun – nojoo, ehkä muut vaan tajusivat sulkea suunsa) syytettiin liiallisesta positiivisuudesta ja suvaitsevaisuudesta kehitysvammaisten vanhemmuutta kohtaan. Todettiin, että kehitysvammaisten vanhemmuus on tabu, josta pitäisi keskustella.

Tabuasiasta olen samaa mieltä, mutta toiseen suuntaan.

Itse olen ollut huomaavinani, että se tabu on se, että monille ihmisille kehitysvammaisuus on outo, pelottava ja kärjistäen (ja toki salatusti) jopa ällötys. Koska jokainen (?) normaalilla järjellä varustettu tajuaa, että tuon sanominen ääneen on äärimmäisen epäkorrektia, ne ennakkoluulot tulevat esiin asiayhteyksissä. Silloin niitä voi kätevästi perustella poliittisesti korrekteilla ilmaisulla. Joo-o, lasten etu on aina aika hyvä. Tai vaikka asuntojen arvo, kun puhutaan vaikkapa kehitysvammaisten asuntolan rakentamisesta.

*******

Useampikin perusteli, että kehitysvammaisen vanhemmat saattavat haluta, että heidän kehitysvammainen lapsensa ei tee omia lapsia, koska niiden hoito rasittaisi kohtuuttomasti isovanhempia. Heillä on toki oikeus tuntea näin – samoin ”normaalien” ihmisten vanhemmilla, jotka eivät halua osallistua lastenlastensa hoitoon.

Jos minulla olisi kehitysvammainen lapsi, ensisijaisesti toivoisin, että hän saisi viettää mahdollisimman onnellisen ja täysipainoisen elämän. Jos hänen onnelliseen elämäänsä kuuluisi lapset, toivoisin täysin sydämin hänen sellaisia saavan.

Kommentit (115)
  1. Kiitos hyvästä artikkelivinkistä, postauksesta ja myös rakentavista kommenteista! HS:n kommentteja en uskaltanut lukea, koska pelkäsin verenpaineeni nousevan liikaa.

    Itse keskusteluun minulla ei ole oikein lisättävää. Kunhan kiittelin. Jaoin postauksen myös sosiaalisessa mediassa.

  2. mayakreetalainen
    16.7.2014, 04:43

    mutta eihän se voi lähteä vanhemman oikeudesta lapseen, vaan lapsen oikeudeusta parhaaseen mahdolliseen vanhempaan.

    1. Auts. Tässä tuli itse asiassa nyt ihan kirjaimellisesti just se ongelma-argumentointi… Et ehkä kuitenkaan ihan tarkoita, mitä sanot…? Näin toivon!

      (koska noin tulee sanoneeksi myös, että lapset pois mm. nuorilta, vähävaraisilta jne. – miten tämä parhaalle mahdolliselle vanhemmalle sijoitus käytännössä tehdään? testataan kaikki vanhemmat laitoksella ja sitten lapset jakoon valtaluokan määrittelemälle ”parhaalle mahdolliselle”…? arvaapa, missä tehtiin näin…?)

      Mä kyllä aavistelen, että et tosiaan ihan tuollaista tarkoittanut. Mutta tässä tuli nyt näytetyksi se, millaisia kommentteja vastaan alun perin älähdin. Sitä ehkä sinäkin tarkoitat, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole riittävän hyviä valmiuksia vanhemmuuteen (mistä tahansa riippuen; on se vaikka alkoholismi tms). Mutta ihan noin sitä ei voi sanoa, tai tulee sanoneeksi samalla (ehkä huomaamattaan) jotain paljon vakavampaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *