On lähtöjä, on pikalähtöjä
Mistä tietää, että ajankäyttö on siirtynyt äititaajuudelle?
V: Sillä minuutilla, kun pitäisi jo lähteä treffeille, istuu edelleen sohvalla legginseissä ja imetysrintsikoissa, vauva kiinni tississä.
Olen aina kuvitellut olevani nopea lähtijä: arkiaamuna puoli tuntia kellonsoitosta ulko-ovelle, illalla uloslähtö max. 45 min tukanlaittoineen, meikkaamisineen ja vaatevalintoineen.
Nyt ollaan kuitenkin ihan uudessa ulottuvuudessa: eilen Joelin kanssa treffeille lähtiessä pisimmän ajan käytin kenkien solkien kiinnittämiseen.
Perhanan soljet, mulla on kiire!
Mekko päälle, tukka auki nykeröltä > kiharat, ja korviin isot korvikset – ei kai kukaan silloin kiinnitä huomiota, että meikkaamiseen ei jäänyt aikaa…?
Luomusotkukiharat. Joskus toimii, joskus… …ei.
Joel kehui, että näytätpä nätiltä – rima on siis laskenut meistä itse kullakin.
Oh kiitos, Hertta – ja samoin! 🙂
Ei se look, vaan se feel 🙂 -Mutta toisaalta, teillähän oli selvästi molemmat hanskassa. Vitsi kun tykkään tästä sun blogista, parhainta viikonloppua!