Onni, rakkaus vai lapset?

Työkaverin Facebook-seinälle ilmestyi eilen pieni kysymys, joka olikin ihan älyttömän suuri:

Onni, rakkaus, lapset – mitä valitsisit, jos saisit valita vain kaksi?

Kysymyshän on tietysti ihan teoreettinen – harvoin (onneksi) elämässä joutuu konkreettisesti tällaisten toisensa poissulkevien valintojen eteen. Useimmat kommentoijat vastasivatkin tyyliin ”ei voi valita, haluan kaikki”. Niinpä! Mutta sehän ei olekaan se kysymyksen pointti. Mitä jos pitäisi valita, ja vain kaksi?

Kävin itse kommetoimassa kysymystä parikin kertaa. Muiden kommetteja kävin lukemassa sitäkin useammin, vielä sängystä käsin kännykkä-Facebookillakin.

Oma vastaukseni tuli tavallaan aika helposti. Ja pienen lapsen äidiltä ehkä aika yllättävästi?

*******

Oma ”elämän tarkoitukseni” jo aika nuorelta iältä asti on ollut rakkaus: jotkut haaveilevat jo teini-iässä lapsista, minä ainoastaan suuresta rakkaudesta. En ole koskaan ollut niitä trendikkäitä ”sinkkuna on nii-ii-iin siistiä” -ihmisiä. Minulla on ollut sinkkuaikoina enimmäkseen kurjaa. (vaikka tätä ei ehkä itsenäinen nykynainen saisikaan myöntää) Olen aktiivisesti kaivannut… …HALUNNUT rakkautta elämääni.

Joten tavallaan rakkaus on ollut minulle se onni. Rakkauden myötä tuli lapsi, ja nyt myös lapsi on se onni.

Uskon, että olisin voinut olla onnellinen, vaikka rakkaussuhteessani emme olisi pystyneetkään saamaan lapsia. Niinpä onni ja rakkaus voisivat varmasti asua elämässäni ilman lastakin. Ilman onnea ja rakkautta sen sijaan elämä (omalta kohdaltani) olisi aika kurjaa.

Jotkut ovat onnellisia ilman rakkauttakin. Heille ehkä se onni on se suurin? Minä tällaisena rakkausriippuvaisena nostaisin kuitenkin ykköseksi sen rakkauden (koska siitä tulee minulle onni samassa kimpassa, häh häh hää).

Vastaukseni kysymykseen siis: valitsisin rakkauden ja onnen. Jäisin lapsettomaksi.

*******

Mutta. Vastaus kuitenkin muuttuu täysin, jos ajattelisin, mistä olisin valmis luopumaan.

Rakkaus on minulle ennen kaikkea Joel ja Silva. Rakkaus Joeliin oli olemassa ensin, mutta rakkaus Silvaan on kaikenläpitunkevaa maailmankaikkeinvoimakkainta äidinrakkautta. Rakkautta lapseen, joka on kokonainen pieni ihminen, ja silti minusta vielä pitkään täysin riippuvainen.

Niinpä kaikkein viimeiseksi luopuisin lapsesta. (sori vaan, Joel) Seuraavaksi kovimmin pitäisin kiinni rakkaudesta. Joel, se oot sä.

Onni saisi lähteä. Heippa vaan, onni! Mä pidän noi mun ihmiset kuitenkin.

*******

Mitä sinä valitsisit?

 

Kommentit (32)
  1. Hei Puutalobabyn Kristaliina. Sinut on mainittu uusimmassa (ja jo kolmannessa!) kirjoituksessani! http://www.lily.fi/blogit/satunnaistettu-elamani/vai-semmosen-sina-loysit-noh-onpa-kiva 

    Ja ilmoittaudun samalla lukijakseksi, jo pidemmältä ajalta. Olet varmastikin varsin hauska tapaus!

  2. Miitu: oh <3

    Hih, nää on niin mielettömiä pohdintoja kaikki, että mäkin oon muuttanut mieltä valinnoistani ainakin 35 kertaa 😀 Tulin kans näiden tuoreiden kommenttien pohjalta sille kannalle, että onni on joo pakko olla. Ja sitten luin taas tuon Miitun uuden perustelun ja ja ja…

    Huh onneksi ei oikeasti tarvitse valita! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *