Operaatio ”huone kerrallaan”: pikkuveski

Okei okei, on varmaan tullut selväksi, että meillä on useimmiten (aina) melkoinen sotku – että ikään kuin siitä asti ei nyt varmasti tarvitse lähteä liikkeelle 🙂

Boheeminhuolettoman hyrskynmyrskyn ja hermoromahdustasoisen entropian raja on kuitenkin hiuksenhieno. Eli on meillä nähty sitten vastaavasti satunnaisia kaaoksentaltuttamisyrityksiäkin. (jotkut saattaisivat kutsua sitä siivoamiseksi – itse en ehkä menisi ihan niin pitkälle) Esimerkiksi kerran siivoamisproblematiikkaa yritettiin ratkaista matematiikan avulla; päädyttiin nauraahirnumaan yksi ilta, mutta siistiä täällä ei kyllä tullut.

Ja nyt viime viikolla sain uuden idean: ja niin käynnistyi operaatio ”huone kerrallaan”!

*******

Operaatio toimii näin: puutalon vallanneen kaaoksen kertataltuttaminen on psykofyysisesti mahdotonta, mutta huone kerrallaan se jopa saattaisi onnistua. Huone viikossa. Tällöin siivottaisiin viikon aikana yhteistyönä kyseinen huone kunnolla: aina lattialistojen pyyhkimisiä ja ovenkarmeja myöten. Niitä ei muuten olekaan pesty täällä asuessa… öööö kertakaan.

Ja täten kymmenen viikon kuluttua koko talo olisi ainakin kertaalleen siivottu. (Juu ei – meillä ei ole niin monta huonetta, laskin esimerkiksi portaikon erikseen. Eli järjestys menisi jokseenkin näin: pikkuveski, keittiö, olohuone, kirjasto, eteinen, portaikko, makuuhuone, kylpyhuone, sauna ja vaatehuone)

Sitä ei myöskään haluta ajatella, että totta kai ensimmäiset huoneet ovat jo uudelleen sotkuisia siinä vaiheessa, kun seuraavat valmistuvat. Paino siis sanoilla ainakin kertaalleen siivottu.

*******

Olin alun perin bloggaajantietäni aloitellessani ajatellut, että esittelen sitten puutalon jokaisen huoneen erikseen sitä mukaa kuin ne valmistuvat. HAHAHAHAHAHAHA! Joo, ei tule tapahtumaan. Siis mitään valmistumista. Ei tässä elämässä. Keskeneräisyys on nykyään osa elämää.

Mutta hei – tästäpä saadaan hyvin pieni lisäporkkana tälle meidän operaatiolle: esittelen sitten aina joka viikko ko. viikolla siivotun huoneen. Näin tulee pieniä paineita pysyä ruodussa!

(Hehe, ei oikeasti kyllä tule: voin hyvin ajatella jo itseni kirjoittamassa, että ”ei me siivottukaan ja koko projekti kaatui”. Mutta HEI – eipä ajatella sitäkään nyt tässä. Pieni todellisuudenkieltäminen voi joskus tehdä ihan hyvää)

*******

Eli saanko esitellä:
OPERAATIO ”HUONE KERRALLAAN”, osa 1: PIKKUVESKI

Alakerran pikkuveskin alkutilanne näkyy täällä – veskin tunnelma muuttui siis meidän jäljiltä melkoisesti!

veski.jpg

Joel muuten asensi pikkuveskin lavuaarin ihan itse – ja mä olin niiii-iiin ylpeä. Siellä se möyrysi ahtaalla lattialla ja katseli YouTubesta asennusvideoita. Ja osasi! Oh mun kulta <3

 

Vessan kalusteissa oltiin alkuun aika epäonnisia: löydettiin mieleisemme (ja riittävän pienet) allas- ja peilikaappi Kodin Terrasta, ja nostettiin laatikot silloin remontin keskelle parempia aikoja odottamaan. Ja kun sitten monta-monta kuukautta myöhemmin alettiin asennushommiin ja avattiin laatikot, tajuttiin että oltiin otettu vahingossa valkoinen allaskaappi. Aaaargh!

Kaikki mahdolliset palautusajat olivat siis tietysti aikoja-aikoja sitten umpeutuneet eikä kuittiakaan missään. Kädet täristen ja itku kurkussa soitin Kodin Terraan.
”Hetkinen, tarkistetaan, että onko meillä vielä tuota sarjaa myynnissä… No onhan sitä! Onko tuote varmasti vielä myyntikuntoinen?”
On, on! Onneksi olin avannut paketin siististi paperiveitsellä teipin kohdalta.
”No tulkaa vaan tänne vaihtamaan, ei siinä mitään ongelmaa ole!”

Voi kiitos! Kiitos! Kiitos! KIITOS! Voitte kuvitella, että oli pari tyytyväistä asiakasta. Niiden ei oikeasti tarvinnut joustaa noin paljon, mutta silti joustivat – ihan mahtavaa!

peilikaappi.jpg

Siivoamisoperaation jälkeen jopa peilikaapin sisustasta uskaltaa ottaa kuvan.

kynsilakat.jpg

Aika monta kynsilakkapulloa verrattuna siihen, että mä en nykyään koskaan lakkaa kynsiäni.

 

Omat Facebook-kaverini muistavat ehkä massiivisen ”maailman hienoin pöntönkansi” -projektin parin vuoden takaa. Huh, mikä operaatio sekin!

Olin nimittäin useampi vuosi aikaisemmin ostanut Stokkalta tällaisen… no: maailman hienoimman pöntönkannen. Kansi ehti olla minulla käytössä alle vuoden ennen Punavuorekadun putkiremonttia. Ja totta kai: remontin yhteydessä sitten kannen kiinnityssysteemit täydellisesti hävisivät. Punavuoren-kodissa tämä huono-onninen pöntönkansi ei siis koskaan enää uudestaan sijoittunut paikoilleen, mutta puutalon halusin sen. Halusin-halusin-HALUSIN.

Itse asiassa koko pikkuvessan väritys suunniteltiin kannen värien mukaan.

Eikä tällaisia kansia löydy Suomesta enää mistään. Kolusimme kaikki mahdolliset rautakaupat (kyllä: kantta mukana roudaten) ja yritimme henkilökunnan kanssa selvittää, että millaisilla osilla sen voisi kiinnittää. Ei, ei ja ei. Ei ole tuollaisia osia olemassakaan.

pöntön kansi.jpg

Täydellinen hippipönttö.

 

Soittelin ja meilittelin vanhat maahantuojat ja tehtiin yhdessä kaikki mahdolliset valistuneet arvaukset – olisimme olleet valmiita jopa ostamaan uuden samanlaisen, jotta saisimme kannen käyttöön. Mutta ei… Sitten, ihan randomina, soitin Kampissa sijaitsevaan Kylpyhuonekeskukseen ja:
”Joo, meillä on näitä! Haluatteko kokonaisen kannen vai tilataanko vaan kiinnitysosat?”

Ooooooh! Niin kuin lottovoitto!

ikkuna.jpg

Verhoa ei tarvita, koska buddhat suojelevat naapureiden katseilta.

 

Nämä monta-monta vuotta sitten Thaimaasta roudaamani lankunpalaset ovat Joelin mielestä aivan kamalia. Ei todellakaan noita meille mihinkään.

Niisk.

Mutta entä edes vessaan? Sille sain varauksellista vihreää valoa. Hetken mielijohteesta laitoin lankut ikkunalaudalle ja viritin pienen narun pitämään ne suht turvallisesti paikoillaan – ja siihen saivat jäädä! Jea!

lamppu.jpg

Tässä näkyy ehkä parhaiten pikkuveskin väritystä: kolme keltaista seinää ja oranssi takaseinä. Lisäksi aiemmin siniharmaat kaakelit (näkyvät myös siellä vanhassa kuvassa) maalattiin kellertävällä kaakelimaalilla. Ilman kunnon kattolamppua eleltiin pitkään ennen kuin bongattiin ihan sattumalta Kodin Anttilasta tähän huoneeseen ihan täydellinen lamppu.

Pienemmissä yksityiskohdissa puutalon sisustaminen on vielä täysin kesken. Monet rakkaat (ja rakkaudella maailmalta roudatut) tavarat odottelevat vielä pehmusteiden sisällä laatikossa. Tämän hirviöpään kuitenkin tiesin haluavani vessaan:

paperiteline.jpg

Intiasta tuotu pelottava naamari vartioi vessapaperin käyttöä.

Myös vessapaperitelineen suhteen eleltiin pitkään niin, että vain odoteltiin ”sen oikean” osumista kohdalle – aiemmin veskeissäni oli ollut aina perus-Ikea-telineet, mutta tähän veskiin en sellaista halunnut. Ja kävelihän se oikea telin sitten lopulta vastaan: Punavuoren Perobassa, kun Silva oli muutaman kuukauden ikäinen. (niisk katsokaa sitä kuvaa meidän minipienestä vauvanmurmelista <3 <3 <3)

Heh no siinäpä aika monta kuvaa parin neliön tilasta 🙂
Miltäs näyttää?

Kommentit (31)
  1. Mulla on sama lamppu samanvärisenä keittiössä! Se sopisi ehkä puutaloonkin, kun on appelsiininoranssit seinät (tai no, se yksi seinä, joka on ollut mahdollista maalata) 😉

    -Niina

  2. Hei miten tää teidän kuvaushommeli päätty? Mistä voi käydä kattomassa kuvia 😀
    http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/huippumallit-hakusessa

    1. Hih sen kun tietäis! Ei olla itsekään edes nähty yhtä ainutta kuvaa, niisk… Harmittaa aika lailla, kun meidän piti saada niitä kuvia itsellekin. Kuvien piti tulla HUS:n uusille nettisivuille. Nyt ne on julkaistu (viime talvena), mutta en mä ainakaan nähnyt yhtään kuvaa meistä. Ehkä meidät diskattiin 😀

      …että sellainen huippumallinura 😀 😀 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *