Oppitunti huolellisuudesta

”Ota hei vielä tosta mukista hörppy, jos haluat. Sitten mä kaadan loput vedet lavuaariin”, minä sanoin Silvalle tempputunnin jälkeen.
”Miksi sinä kaadat ne vedet pois?”
”No ettei se vesipullo pääse vuotamaan ja kastele kaikkea tavaroita”, minä vastasin.

WP_20150313_003.jpg

”Tarkoitatko vaikka sinun kännykkää?” Silva kysyi.
”Aaaa sä muistit sen, no just sitä mä tarkoitin”, minä vastasin.

”Joo, muistan”, Silva aloitti ja jatkoi:
”Silloin kun me mentiin tanssitunnin jälkeen hakemaan sitä Seelan passia, niin sinä laitoit sen vesipullon taskuun. Ja sitten se vuosi ja sinun puhelin kastui eikä enää toiminut. Ja sitten vaikka sitä kännykkää kuinka kuivattiin, se toimii silti vain vähän eikä ihan kunnolla. Ja siinä palaa se valo aina vaan.”

”Joo, niin siinä kävi”, minä myönsin.
”Ja sit me mentiin siellä Espanjassa ostamaan sitä nettiä sieltä kaupasta, mutta sinä sitten unohditkin sen ajokortin sinne. Ja minä leikin, että mä soitan sille nettikaupan sedälle ja sitten minä lohdutin, että älä välitä äiti, kyllä se setä ottaa sen ajokortin talteen. Ja sitten me käytiin hakemassa se sieltä sedältä ja sinä sait sen takaisin.

”No joo, noin se oli.”

(hetken hiljaisuus)

”Äiti – sitä vaan minä tässä ajattelin, että voiko se sinun kamerakin mennä rikki?”
”Joo, kyllä se voi.”

”Minä olen nyt kyllä kuule sitä mieltä, että sinun ei pitäisi antaa Seelan leikkiä sillä. Koska Seela voi sitä jotenkin kopsauttaa, ja jos se menee sitten rikki, niin sitten sinua kyllä kovasti harmittaa.”
”Sä oot kulta kyllä ihan oikeassa. Ei varmaan pitäisikään.”

(hetken hiljaisuus – sitten napero katsoo mua lempeästi silmiin)

”Mutta ei se haittaa mitään, äiti. Kyllä sä vielä opit nämä asiat sitten, kun olet vähän isompi tyttö.”

20150220_163303.JPG

Silva soittaa nettikaupan sedälle, että onko äidin ajokorttia näkynyt.

 

PS. Mä olin aikoinaan koulussa muuten kympin oppilas, mutta huolellisuus jopa seiska. Eikä ihme. Jotkut asiat eivät muutu.

Kommentit (21)
  1. Devika Rani
    15.3.2015, 22:11

    Me naurettiin vedet silmissä miehen kanssa tätä postausta. Voi, Silva on kyllä aivan mahtava.
    Odotan haaveillen milloin meilläkin päästään tuohon vaiheeseen.

  2. Niin liikuttavaa kuin tuo Silvan käytös onkin, olisin kyllä itse huolissani, jos lapsi kantaisi meillä tuolla lailla huolta aikuisten puolesta. Voi käydä raskaaksi parivuotiaan voimille, jos yrittää kaikki asiat pitää raiteillaan, aikuisilla on niin paljon unohdettavaa. Hoidossa ja koulussakin riittää toisten tavaroita ja tekemisiä vahdittavaksi ja energia voi kulua siihen, jos on siihen suuntaan kallellaan. Toivon huoletonta lapsuutta Silvalle. Toivottavasti saatte hänet vakuutettua siitä, että pärjäätte ilman hänen huolenpitoaan. 🙂

    1. Voi luoja, ei se lapsi varmaan tunne olevansa vastuullinen. Lapset matkivat. Kun heille esim. nauretaan hyväntahtoisesti he oppivat toistamaan näitä juttuja. Oiso Silvankin kohalla näin, tuskinpa tuon ikänen tuntee oikeesti kantavansa huolta vanhemmistaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *