Pa pa pa pa pa pa pa pa

Otsikko ei ole Silvan jokellus vaan vakava muistutus:

Milloin viimeksi olet käynyt Papa-kokeissa?

Jos et muista tai siitä on kulunut yli kaksi vuotta, varaa itsellesi aika gynekologiseen irtosolukokeeseen välittömästi. Oikeasti. Älä lykkää asiaa hamaan tulevaisuuteen. Tee se heti.

*******

Ihanaa, saan viikonlopuksi rakkaan ystäväni kylään! Hih, kuulumisten vaihdosta tulee kyllä hieman yksipuoleista, sillä hän kuulemma käy lukemassa puutalobabylandian kuulumisia lähes päivittäin. Hänellä itsellään ei kuitenkaan lapsia ole. Eikä tule.

Häneltä löytyi siinä valtakunnallisessa 30-vuotisseulonnassa kohdunkaulan syöpä. Vaikka hän oli käynyt Papa-kokeessa kaksi vuotta aikaisemmin ja saanut silloin puhtaan (ei solumuutoksia) tuloksen.

Tavallisesti syöpä ei toki kehity niin nopeasti – Papassa seulotaan esiasteita, ja alle 30-vuotialla usein esiasteet kai ennemminkin häviävät itsestään eivätkä siis muutu syöväksi. Ystävän tapaus oli siis harvinainen.

Miten sitten syövästä selvitään?

Upealla sairaanhoidolla, totta kai. Ja tässä tapauksessa myös itkemällä ja nauramalla – useimmiten epäsovinnaisesti ”väärässä” paikassa ”väärään” aikaan.

Ystäväni otti vakiajatuksekseen: ”Mulla on oikeus itkeä, mulla on SYÖPÄ”. On oikeus itkeä kaupan kassajonossa, työpaikan opettajanhuoneessa, sairaalan käytävällä. Mitä siitä, jos joku ihmettelee tai katsoo pitkään? Nyt jos koskaan on oikeus itkeä ihan milloin huvittaa, tursuta räkää ja valua kyyneleitä, ”mulla on j*mankauta SYÖPÄ”.

Ja nauraa! Ystäväni hervoton huumorintaju muuttui (jos mahdollista) entistäkin roisimmaksi.

Eräissä bileissä ennen leikkausta ystäväni heitti koko illan rajua läppää homomiehen kanssa – ystävä vitsaili omasta syövästään, mies homoudestaan. Kun tuli kotiinlähdön aika, ystävä heitti hyvästiksi:
”Hei ens kerralla, kun nähdään, mulla ei ole enää syöpää – mutta sä oot edelleen homo!”

*******

Ystäväni ei siis koskaan saa lapsia. Eipä olisi halunnutkaan. Ja säästyypä siltä yli kolmekymppisten ”apua apua tehdäkö lapsia vai ei” -kriisiltä, kun asia on jo ikään kuin päätetty ja käsitelty.

Onni, rakkaus vai lapset -kolmikosta hän sai kaksi ensimmäistä – ihanaa! Hän saa rauhassa juoda aamukahvinsa ja lukea lehtensä. Pestä tukkansa. Katsoa miehensä kanssa scifi-leffoja aamuyöhön ja nukkua viikonloppuaamuina niin pitkään kuin huvittaa.

Hän on minulle kovasti rakas.

 

ps. Ystäväni totta kai luki tämän tekstin ja antoi luvan sen julkaisuun 🙂

Kommentit (18)
  1. Oho. No, onneksi ei tarvitse tuon rokotteen suhteen tehdä päätöstä vielä moneen moneen vuoteen… Aika jännittäviä kyllä aina nuo rokoiteasiat…

    Vim, osanottoni lapsuudentuttavasi kuolemasta. Se on aina pysäyttävää, kun joku, joka on lapsena ollut mukana samoissa leikeissä, onkin yhtä äkkiä lopullisesti poissa. Tajuaa jotenkin kaiken rajallisuuden. Itsellänikin on vähän vastaavia kokemuksia. Huh.

  2. Kannattaa miettiä, mitä myrkkyjä lapsiinsa tunkee rokotteina… http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=5418

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *