Päivä, jolloin äiti melkein-laittoi korkkarit
Lähdettiin pähkäilemään tapetteja Tapettitaloon ja syömään uuteen afrikkalaiseen Tam-Tamiin. Ja äiti laittoi jalkaansa KORKKARIT!
Tai siis melkein-laittoi. Roudattuani kiilakoroissani Bugikset puutalon portaita alas pihalle tulin toisiin ajatuksiin. Äh, näillähän on vaikea kävellä. Tai ainakin paljon vaikeampi kuin näillä:
Ah, ihanat mokkaläpyskät.
…ja ennen mulla oli aina korkkarit. Siis AINA. Jalat itkivät verta ja rakkulat räiskyivät. Oi niitä aikoja.
Kommentit (5)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.
Heh, no mä oisin ihan tyytyväinen, jos jalka ois vähän kasvanut: mulla on kengännumero 35-36 ja monet kolmikutoset lonksuu jaloissa – ja kolmivitosia ei normikaupoista oikein löydäkään. Paitsi lastenosastolta, josta muuten olenkin löytänyt useammat talvisaappaat; pitävät muuten vettä paremmin kuin aikuisten kengät 🙂
Mä olin muuten nimiäisissäkin matalissa kengissä. Juhlat oli tuossa pihalla enkä ollut ehtinyt miettiä kenkävalintaa sen kummemmin, nappasin vaan ulos mennessäni ensimmäiset jalkaan osuneet lipokkaat (tai ne ainoat, joita ei oltu siivottu kaappiin) ja juhlin tyylillä niissä 🙂
Tuttua, kävelin puolipäivää kaupungilla korkkareilla tässä yksi päivä ja meinasin KUOLLA siihen kipuun! Tyytyväisenä sitten tassuttelen tasapohjilla toistaiseksi, juhlia lukuunottamatta.