Päivien asuja

Lisää kömpelöitä kenotusposeerauksia, olkaa hyvä!

Asuja siis viimeisen muutaman viikon varrelta. Ja ihan ensin: check this katu-uskottava tausta – kuvanottajana sukulaisteinityttö, matkalla sinne Live Aid -konserttiin oltiin:

live aid.JPG

Toi toppi on osa nettiostoslankeamistani Desigualin aleen – siihen-samaan-aggressiivisesti-mainostavaan-nettikauppaan, jonka bannereihin mä sorrun kerta toisensa jälkeen. Ja joista mä en siksi pääse koskaan eroon. Enkä tavallaan haluakaan päästä. Tekonahkatakki sama kuin aiemmassa asupostauksessakin, ja feikkimokkasiinit myös nämä tutut.

Sama toppi päällä myöhemmin lempparivillatakkiliehukkeen kanssa.

desigual villatakilla.JPG

Villatakki ostettu pari vuotta sitten… hetkinen tarkistan… merkki on Object. Olisin sanonut Zara tai Mango, mutta ehkä jopa Seppälä? Sulkia tukassa – sellainen hiuskorusysteemi Glitteristä.

Minneköhän olin tässä lähdössä…? Ehkä vaan ihan perus-leikkipuistomeininkeihin.

kukkatoppi.JPG

Toppi parilla (muistaakseni) eurolla kierrätysryhmästä. Malli on kivempi kuin mitä tässä näyttää, ja vetskari selässä. Mutta koska on ollut viileää, sekin kyllä todellisuudessa piiloutui villatakkiliehukkeen alle:

kukkatoppi villatakilla.JPG

Ja olkaa hyvä, seuraava leikkipuistoonlähtö-look:

leikkipuistoon illalla.JPG

Pehmeä trikoopaita Indiskalta (saatu blogin kautta), ja kaulakoru myös. Kengät Eccoa, nekin saatu, ja mulle itse asiassa numeroa liian isot. Mutta ovat sen verran mukavat, että pidän niitä silti.

Tätä seuraavaa toppia yritän ottaa vielä haltuun – lapsuusystävä osti tämän Thaimaasta ja myi eteenpäin minulle. Malli ei välttämättä ole ihan imartelevin, mutta kuvio on iiiiihana. Naperokaverin synttäreille lähdössä.

thaimaa toppi.JPG

Samoin synttäri-look on tämäkin:

synttäriasut.JPG

Desiqualin mekko sitä samaa nettishoppaussessiota kuin tuo aiempikin saman merkin vaate. Ja samoin nämä kreisit kesäpökät:

desiqual pöksyt.JPG

Ihan sai-raan mukavat jalassa. Oon nyt ihan tykästynyt tähän lökärimalliin, tämähän on sama kuin niissä toisissa lempparilökäreissä, jotka oli niissä Espanjan-kuvissa.

Päivän asu hei tämäkin:

bollywood.JPG

Laittautumisessa menikin sitten about kolme tuntia pidempään kuin normaalipäivänä. Hehe ihan au naturel ja silleen – mutta lavameikin pitää olla mallia drag queen, että se jonnekin näkyy. Tämä siis Oriental Hype -festareiden takatiloista.

Oho onpa näitä kertynyt paljon. Tällä lähdettiin aamupäivällä leikkipuistoon:

leikkipuistoasu.JPG

…ja iltapäivällä duunitapaamiseen:

leikkipuistosta töihin.JPG

”Onpa erikoinen huppari”, tirppa kommentoi.

Toppi Lanttilan kirppikseltä muistaakseni 1,50e, ja sen alla oleva keltainen toppi… Apua, kerronko 😀 No, se on sellainen perus-HM-painijanselkätoppi, jonka ostin sen noin vuonna 2009 naamiaisiin, joissa esitin Peppi Pitkätossua. Ostin sen silloin mekoksi. No, nykyään se on paita. Varmaan kutistunut pesussa kröhöm.

Sukat melkein samaa paria.

Työtapaamis-lookissa päällä farkkukankainen lyhythihainen bleiseri en-edes-muista-mistä. Ja mokkaloaferit, muistaakseni alle 7 e sieltä Espanjasta helmikuussa.

Ja tuorempana kolean juhannuspäivän kotiasu:

juhannus kotiasu.jpg

Indiskasta (blogin kautta saatu) järjettömän pehmeä villakietaisupaita ja Thaimaan-reissulta toissa talvena ostetut haaremihousut. Oon muuten jotenkin ihastunut noihin hiuspantoihin – ostin useamman shoppailureissuilla sen sukulaistytön kanssa. Tämän ostin Jumbosta jostain-kaupasta-jonka-nimeä-en-muista. Aiemman kuvan turkoosi hiuspanta Glitteristä. Heh oon sittenkin käyttänyt sitä keräilyleimakorttia.

Tuon poseerausasennon lisäksi on muuten toinen juttukin, mikä pysyy koko ajan samana. Tuo mun ikuinen sykerökampaus. Oon siihen ihan jumiutunut. Mutta ehkä edes tuo hiuspantasysteemi vähän piristää.

Aiempia päivien asuja täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/paivien-asuja

 

Kommentit (32)
  1. Oi iik mä ostin tänään elämäni toisen ja kolmannen ja neljännen desigualvaatteen ja yks niistä on just toi sama mekko mutta erivärisenä, ja just mietin että minne mä sitä hehkuttaisin 🙂 Ja joo alesta, ei mitään jakoa normihinnoilla.

  2. Ootko menossa töihin syksyllä?

    1. Riippuu siitä, ajatteleeko sitä ”perinteisenä työsuhteena” vai ”epätyypillisenä” 🙂 Eli 40-tuntiseen työviikkoon en ole vielä(KÄÄN) palaamassa, mutta teen töitä projektiluontoisesti ja keikkahenkeen, silloin kun joku tajuaa mua pyytää – tyyliin tänään tein töitä lasten päikkäriajan, siksi en ehtinyt blogata 🙂 Jos olisi aikaa ja paukkuja, voisin tehdä sitä enemmänkin. Mutta nyt ikään kuin oon harrastanut työntekoa 🙂

      Meidän perhepoliittinen päätöksenteko syksyn osalta on vielä vaiheessa, bloggaan siitä varmaan, jos ensin tietäisi sen edes itse 🙂 Jotain palapelinloksahtanista tässä odotellaan…

    2. Tähän epäsuorasti liittyen mä kaipaan edelleen sitä postausta kahden kotonaolijan budjetista 🙂 Mun päähän ei mahdu miten kotihoidontuella ja ilman opintotukea elävillä jää asuntolainan lyhennyksen jälkeen rahaa enää mihinkään muuhun kuin ruokaan (viitaten siihen että alessakin olevalla Desigualilla on hintansa, samoin matkustelulla vaikka perillä söisikin halvemmalla kuin kotimaassa, lisäksi auto, vakuutukset, harrastukset…). Mä olen aina luullut, että me ollaan kohtuullisen hyviä venyyttämään penniä, mutta te tunnutte suorastaaan elävän pyhällä hengellä!

      1. Haha tätä me ihmetellään itsekin – ollaan vakuuttuneita, että jompikumpi meistä tekee muiden nukahdettua ”Breaking Badia” 😀 Mutta joo, joskus jopa harjoitin menokirjausta tätä ajatellen – ja sit se vaan jäi…Vois ottaa hommaksi uudelleen!

        Kyllähän me tosiaan rahanmenoa pyritään rajoittamaan, mutta sitten taas tuntuu, että mistään ei olla edes luovuttu. Tyyliin että Espanjan-lomalla oltiin, mutta tehtiin se ”nollalla” eli vaikka lennot maksoivat, lopulta saatiin ne takaisin elämisen halpuudessa (majoituksesta ei tarvinnut maksaa, mikä ratkaisi yhtälön). Ja tyyliin auto on maksettu silloin kun oltiin töissä, samoin asuntolaina on mun vanha ja silloin tehtiin piiiiiiiitkiä lainoja melkein nolla-marginaalilla eli lyhennys on pienempi kuin keskustakaksion vuokra…

        Hehe nyt mä aloin kirjoittaa kännykästä romaania lasten nukahdettua. Täytyypä ottaa koko bloggaukseksi joskus! Mutta ei mulla ehkä ole antaa mitään reseptiä, toisaalta tingitään menoista hurjasti mutta toisaalta laitoin just pari sataa noihin alevaatteisiin..

        1. Toi on kyllä hassu yhtälö ja ehkäpä ne keikkatyötulot on se joka mahdollistaa tuon ”tuhlailunkin”? Meillä eletään oikeasti pelkällä kotihoidontuella ja opintotuella (+lapsilisät) ja ei näillä vajaa 1000€ tuloilla kyllä tehdä muuta kuin asutaan ja syödään, vaikka asumiskustannukset ovat meilläkin pienet.

          1. Tää on varmaan totta! Lisäksi meidän kulutus on vähän niin kuin mitoitettu siihen, että niitä keikkatyökustannuksia ei olisi – niinpä se tosiaan sitten tuottaa sen verran väljyyttä, että silloin tällöin (no okei tyyliin kerran vuodessa; paitsi aaa jumppavaatteita ostin talvella kyllä) voi ostaa jotain vaatettakin uutena ja ihan hyvällä omatunnollakin vieläpä 🙂

        2. Liikuminen on ainakin näin maalla asujana iso rahareikä: julkista liikennettä (jossa kulkea ilmaiseksi vaunujen kanssa) ei ole, auto kannattaa olla mallia diesel kun kilometrejä kertyy ja silti polttoainemenot + dieselvero + vakuutukset on hintavat.

          Keikkatyötä voi tosiaan olla kovin monenlaista ja jollain ne satunnaisten keikkojen tulot voi vastata jonkin pienipalkkaisen työn normaaleja kuukausiansioita. Ammatinvalintakysymys siis osittain.

          1. Joo – ja me puolestaan liikutaan enimmäkseen julkisilla (vaunujen kanssa ilmaista; ihan luksusta!) ja autoa käytetään niin vähän, että 20 euron tankkauksella ajelee tyyliin kuukauden… Tällaisista pienistä jutuista ne varmaan kertyvät just – ja tosiaan ne muutamien satasten työpalkkiot ovat tietysti myös olennaisia satasia. Samoin Helsingissä saa Helsinki-lisää hoitorahaan, ja kotihoidon tukeahan tulee molemmista tytöistä. Sekin on itse asiassa yksi syistä, jonka takia Silva ei mennyt vielä hoitoon; olennaisia satasia nekin tässä kokonaispaketissa 🙂

      2. En minäkään tuota yhtälöä saa toimimaan millään. Meillä ei todellakaan ole varaa matkustaa, syödä ulkona, tai ostaa parilla sadalla vaatteita nyt kun minä olen hoitovapaalla ja mies käy töissä. Miehellä ihan ok palkka, mutta siltikin rahat on tosi tiukalla. Asuntolainakin on lyhennysvapaalla. Meillä ei kyllä ole säästöjäkään, mistä voisi ottaa ”luksukseen”. Meillä on jo pari isompaa lasta, joilla molemmilla on yksi harrastus ja niihin menee jonkun verran rahaa.

        Mielelläni minäkin kuulen tai luen, että miten pystytte elämään noin ”mukavasti” lähes nollatuloilla.

        1. Hihi mullahan tulee paineet jo kohta keksiä tähän joku ”resepti onneen” 🙂 Vaikka tosiaan sellaista ei kyllä ole, ainakaan niin että sen itse tajuaisin. Me ollaan muuten aina eletty yhden ihmisen tuloilla (silloin, kun minä olin töissä niin Joel opiskeli), ja silloin ei ollut edes hoitovapaarahoja tai lapsilisiä 🙂 Ja silloin matkusteltiin monta kertaa vuodessa ja kalliitakin matkoja (esim. se safari), ja kaikki yhden keskituloisen ihmisen palkalla. Ja asuttiin kahta asuntoa. En osaa sanoa muuta kuin että ehkä me vaan perusarjessa silleen ”automaattisesti perustilassa” eletään niin vähällä kulutuksella. Toisaalta niin elävät varmasti monet muutkin – eli joo, en tiedä 🙂 Mutta samaa mieltä, että ”mukavasti” eletään eikä koeta mistään joutuvamme luopua, vaikka tulot ovatkin ihan naurettavan minit.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *