Päivien asuja

Enpä olisi ennen blogia tullut ajatelleeksi, että kaikista maailman ihmisistä minä olisin sellainen, joka vaikkapa ottaa kuvan omasta lautasestaan ennen syömistä. Miksihmeessämätotanytkuvaisin? Hehe, aika monta Mama’s-vegenuudeliannosta olisin voinut elämäni aikana kuvata – mmm…

Toinen blogihassu juttu on tämä itsensä kuvaaminen peilin kautta. Mmmmmmitä? No, aika monesti olette kyllä nähneet mun enemmän tai vähemmän omituisen ilmeen (en vieläkään ole ihan varma siitä, onko parempi yrittää hymyillä nätisti vai virnistää jotenkin tyhmästi – molemmat näyttävät yhtä… …tyhmiltä) tuosta eteisen peilin edestä.

Mun päivän asuissa ei mun omaan silmään ole ehkä kovin paljon näytettävää. Useimmiten ”mitä käteen sattuu” -periaattella, ja kirpparilta tai kierrätysryhmästä (tai oman vaatehuoneen uumenista) poimittua kotiäitikamaa. Mutta hei – niin kuin oon ennenkin sanonut, niin vaatteet ne on mullakin päällä. Aika usein jopa. Ja kun päivän asuja on multa erityisesti pyydetty, niin hitsi totta kai; tässäpä niitä viimeisen reilun viikon ajalta!

Aloitin kuvausajatukseni heti samana päivänä asupyynnön saatuani – silloin olin just sopivasti lähdössä A-lehdille tuttuja moikkaamaan. Tämännäköisenä:

päivän asu 1.JPG

A-lehtien veskissä otin vielä toisen kuvan, ilman takkia ja huivia:

päivän asu 1b.JPG

Paita on muistaakseni 1,80 e kirppikseltä – samalta kirppikseltä kuin nuo euron feikkimokkasiinit (jotka olivat jo täällä). Korvissa on Fuengirolan Bioparcin myymälästä ostetut sulkakorvikset ja laukkuna tuo ikuinen lempparilaukku, Italiasta pari vuotta sitten (täällä). Eka kuvan vihreä feikkinahkatakki on Prisman alesta (auts ei olisi ehkä pitänyt paljastaa) ja kaulassa oleva ihanan pehmeä pashmina (?) appivanhempien tuliaisia, ehkä myöskin Italiasta.

Takana portailla lojuu keittiön verho, jonka Seela veti (verhotankoineen, auts) alas. Eurokankaasta 🙂

päivän asu keltainen.JPG

Seuraavana (tai ainakin jonain toisena) päivänä oli myös keltaista. Ja samaa Lanttila-kirppiskamaa, eurolla 🙂 Jalassa ykköslemppariäitiysfarkut, joita olen pitänyt nyt tässä yli kolme vuotta ja jotka kirjaimellisesti lahoavat jalkaan.

Uloslähtiessä ”asustettuna” Desigualin paidanliehukkeella, takilla ja kahdella lapsella kas näin:

päivän asu keltainen lapset.JPG

Sit oli se yks päivä, jolloin mulla oli päällä turkoosi paitapusero (heh, sekin Lanttilasta eurolla), mutta Seela pissasi siihen ennen kuin ehdin ottaa kuvan. Päivän asukuva myöhemmin jumppaan lähtiessä:

päivän asu jumppaan.JPG

Kevättakki sama kuin täällä ja huivin alkuperä paljastui just äsken itsellenikin yllättäen tuolta vanhasta Italia-bloggauksesta. Kengät on -70 prossan alella nyt viimeksi Espanjasta; hitsi että siellä on halpoja kenkiä!

Peruspäivänä näytän usein jokseenkin tällä – tässä lähdössä eilen Arabian katufestareille:

päivän asu kirpparipäivä.JPG

Alla ystävältä saatu imetyspaita, jonka oon ajatellut värjätä mutta en ole saanut aikaiseksi… Päällä lempparihuppari, alkaa olla jo kymmenisen vuotta vanha, Seppälästä. Asustena pöllöilevä napero, jolla phocahispidalta Seelalle (!) lahjaksi saatu Nosh Organicsin vauva(!)pipo, Prisman -70 prossan alesta Tutan paita ja ystävältä 2-vuotislahjaksi saadut lempparilegginsit.

Taustalla edelleen se hemmetin verho – mitä se muuten ylipäänsä tuossa tekee?

Viime viikolla treffasin myös omaa pomoani lounaalla. Tältä näytin noin viisi minuuttia ennen lähtöä:

päivän asu 2.JPG

…ja viisi minuuttia myöhemmin lähdön hetkellä hieman asiallisemmin (heh) tältä:

päivän asu 2b.JPG

Tunika Indiskasta, huivi siltä samalta parin vuoden takaiselta Italian-reissulta – muut vaatteet taisivat aiemmin jo tullakin.

Myös tuo verho.

Ja just nyt tällä hetkellä näytän sotkutukkaisena tältä:

päivän asu kotona.JPG

Ei mitään käsitystä, mistä nuo haaremihousut ovat peräisin. Ne ovat niin vanhat, että todennäköisesti oon syntynyt ne päällä. Samoin nuo urheilusukat.

Hmm. Pitäiskö nyt oikeasti käydä nostamasta tuosta lattialta tuo verho…?

Lisää päivän asuja silloin tällön – jees-jees vai nou-nou?

Kommentit (32)
  1. Lisää, lisää!! :))

  2. Jorisen vielä sen verran, että meilläkin tuosta aiemmasta tapaturmasta huolimatta portaat on lähtevien laivojen satama: alapäässä mutka täynnä ylös menevää tavaraa ja ylhäällä vastaavasti alas lähtevää roinaa. Eikä lapset ihan helposti tunnu oppivan että aina ottaisivat siitä omansa mukaansa sinnepäin kun ovat menossa. Haaveena talo yhdessä tasossa…

    1. Meillä oli kans lapsuuskodissa (viimeisessä sellaisessa) tää systeemi, että portaille aina kerättiin ylös/alas menevää. Olisin ottanut spontaanisti tän käyttöön täälläkin, mutta Joel sit kielsi 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *