Pari joulukuvaa
Jouluflunssa alkaa jo (ehkä) vähitellen helpottaa, joten kerrottakoon nyt sitten vielä, että kyllä meilläkin tietysti joulua vietettiin. Ei kylläkään kotona puutalossa, vaan ”ison tien toisella puolen” Kumpulan-mummolassa.
Wohoo katsokaa, mikä valmistui jouluksi! Mamma Koo, voitinko…? 🙂
Silva sai omia paketteja…
…joita lähinnä yritti syödä.
Oh, mikä ihana puulelu!
…mutta voisinkohan vielä kuitenkin maistella tuota muovipussia…?
Meidän vanhempien iloksi kaikenlaisilta tavaraylilyönneiltä säästyttiin: Silva sai yhden lelun, yhden kirjan, yhden vaatteen (sen äidin kutoman haalarin) ja yhdet töppöset. Kaikki tosi kivoja ja hyödyllisiä. Mainiota.
Silva on tutkinut sekä uutta lelua että uutta kirjaa pitkään ja hartaasti:
Ensimmäinen vedettävä puulelu! Äiti-tylsimys vaan leikkasi vetonarun turvallisuussyistä toistaiseksi pois.
Ja ensimmäinen kurkistuskirja! Etsimisen idea ei ehkä vielä ole Silvalle ihan selvä, mutta luukkuja on silti iiiihana heiluttaa ja hypistellä – ja yrittää tarttua kuvissa esiintyvien vauvojen kasvoihin.
Nämä tulivat tarpeeseen! Puutalon kylmille lattioille ihanat Shepherd-tohvelit koko perheelle.
…ja sitten vielä jotain ihan mahtavaa:
Itse tehty tarinakirja Silvan isoisän isoäidin 1900-luvun alussa ottamiin lapsivalokuviin perustuen. Oh. Arvostamme.
Myönnän rehdisti hävinneeni. Vähän hävettää, mutta mun päättelytyöni on vieläkin ihan alkutekijöissään.
Ihania lahjoja! Varsinkin tuo kirja, ooh!! <3
Kivat lahjat Silvalla ja tätä äitiä ilahduttaa erityisesti tuo kohtuullinen määrä. Meillä mun suvun puolen lahjonta pysyi aisoissa (yksi paketti siskolta ja kaksi äidiltä) ja kummeilta pienet paketit, mutta miehen puolen isovanhemmat sitten latasi täyslaidallisen (seitsemän pakettia, huoh ja vaikka kivoja juttuja, niin en ilahdu suuresti että meille ahtaaseen asuntoon roudataan ylitsetursuava ikea-kassillinen uutta rojua…ja lapsen 1v. synttärit on ihan just ja en tiedä miten saisin torpattua vastaavanlaisen rojuryöpyn, pirhana).