Perhepoliittista päätöksentekoa

Vuodenvaihde lähestyy, ja se on tarkoittanut taas meidän perheessä yhtä rajapyykiä. Siihen mennessä on täytynyt taas tehdä tällaisia tietynlaisia perhepoliittisia päätöksiä. Tyyliin kuka hoitaa lapsia, miten ja missä – ja kuka vastaavasti käy töissä.

Hmm voisin sanoa, että asiaa mietittiin pitkään ja hartaasti. Ja tavallaan sitä varmaan mietittiinkin. Ehkä. Vaikka alitajunta tiesi kyllä koko ajan, että mikä se meidän valintamme on.

Eli oikeastaan ratkaisu oli meille kuitenkin ihan yllättävän helppo. Tämän perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta oli nimittäin vain yksi ratkaisu ylitse muiden. 

Kuka meidän perheestä sitten laittaa tammikuun 2. päivä herätyskellon klo 6.30 soimaan?

Ei kukaan.

_M8A9372_preview.jpg

Kuva: Kirsi Tuura/ Kauneus ja terveys -lehden juttu ”Erilaiset nukkujat”, lokakuu 2014.

 

No, todennäköisesti Seela meidät kuitenkin siihen aikaan herättää. Tai no kröhöm Joelin – minä ajattelin jäädä Silvan kanssa nukkumaan ainakin yhdeksään, ha.

Mutta joo. Kuluva syksy on ollut meille monin puolin vaikea. Siksi tunsimme, että nyt jos koskaan (ja mieluiten kyllä aina) täytyy tehdä päätöksiä perheen kokonaishyvinvoinnin mukaan. Taustalla tietysti myös se, mitä ylipäänsä ajattelemme haluavamme – noin niin kuin elämältä. Asiaa pohdittiin jo viime talvena (kantsii lukea tämä); ja jos jotain haluaa, kannattaa varmaan tehdä elämässä sellaisia päätöksiä, jotka vähitellen kuljettavat edes oikeaan suuntaan.

Meidän perheessä asustelee siis pian yksi opiskelija ja yksi hoitovapaalainen. Ja kaksi pientä lasta, joiden molemmat vanhemmat ovat kotona.

_M8A9404_preview.jpg

Kuva: Kirsi Tuura/ Kauneus ja terveys -lehden juttu ”Erilaiset nukkujat”, lokakuu 2014.

 

No okei. Ei me nyt ihan pelkästään tälleen sängyssä ajateltu söpöstellä.

Joel aikoo valmistua tulevan vuoden jälkeen psykologiksi. Minä puolestaan pyrin hoitovapaan aikana tekemään freelance-töitä kotoa käsin niin paljon kuin suinkin kykenen. Koska raha – ja ennen kaikkea koska haluan. Haluan tehdä taas töitä, mutta en ainakaan juuri nyt kokoaikaisesti.

Meidän lapsemme ovat pieniä juuri nyt. Juuri nyt meitä tarvitaan enemmän kotona kuin kokopäivätyöelämässä.

Entäs sen jälkeen? Jaa-a. Joelin kaveri esitti vähän aikaa sitten Joelille sen kysymyksen.
”Aion etsiä töitä, käydä kuntosalilla, leikkiä lasteni kanssa ja rakastella vaimoani”, Joel oli vastannut.

Ööööö okei. Sopii.

Kuusi työpäivää siihen, että Joelin vapaa alkaa. Lasken tunteja.

Kommentit (82)
  1. Meillä on ollut se ihana tilanne, että mies on ollut työttömänä (työttömyys nyt sinänsä ei ole kovin ihanaa, mutta tässä tilanteessa ihan jees), ja olemme saaneet olla molemmat kotona. Nyt mies on kuitenkin menossa tammikuussa töihin, ja itse mietin vain, että miten me sitten vauvan kanssa pärjätään… Tiedän, että suurimmalle osalle on ns. normaalitilanne se, että isä on töissä melkeinpä syntymästä saakka, mutta mulla alkaa vauva-arjen opettelu 2,5 kk:n iässä täysin alusta.

  2. Kuulostaa hyvältä päätökseltä! 🙂

    Sulla on ihana blogi, oon lueskellut jo kauan, mutta vasta nyt innostuin kommentoimaan 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *