Pienenpieni surullinen tarina

Tämän pienen tarinan isoveli ja pikkuveli ovat jo aikuisia. Kuulin tarinan tyylillä ”kaveri kertoi, että se ja sen pikkuveli…”. Kertomus on siis saattanut hieman muuntua totuudesta, mutta:

Yläasteikäinen isoveli ja ala-asteikäinen pikkuveli olivat aamupalapöydässä – heillä oli eri isät, joten osan viikosta he viettivät eri osoitteissa. Pikkuveli otti jugurttipurkin ja lusikan. Sen sijaan, että hän olisi avannut purkin kannen siististi kulmasta, hän otti lusikan kouraansa ja vihaisesti hakkasi kannen rikki lusikallaan, ihan pieniksi säpäleiksi. Kun pääsy jugurttiin oli saavutettu, hän alkoi syödä. Isoveli ärsyyntyi:
”Mikä sulla on oikein vikana, miksi sun pitää riehua noin? Miksi sä et voi edes jugurttipurkkia avata niin kuin normaalit ihmiset?!?”
”Noin isäkin sen avaa”, pikkuveli perusteli.

:'(

Kommentit (81)
  1. Eikä 😀 Hoksasin kyllä ajatellun surullisen aspektin, mutta odotin kyllä otsikolta vähän jotain muuta. En ole ikinä tykännyt jogurtista, mutta vanukaspurkkien kansia kyllä teurastin lapsena. Myös tuo joissain viesteissä mainittu silittely kuului hupeihin silloin, kun naminameissa vielä oli metallikansi. Huolestuttavampana ehkä kuitenkin pitäisin sitä, että joskus tykkäsin käyttää huomattavaa voimaa jauhelihapaketin puhkaisemiseen veitsellä 😀 Sen sijaan kun joku ihmetteli miten hajonnut kansi kierrätetään, niin veikkaanpa, että tätä harrastavia ei ihan hirveästi kierrätys kiinnosta. Minun lapsuudessani sellaista ei ylipäätään vielä tunnettu, biojäteastiatkin tulivat vasta 90-luvun puolivälissä, ja energiajae on meidän talossa ollut vasta kolmisen vuotta.

  2. Hihih, ihana keskustelu!

    Mä en nykyisin syö enää ”perus” jugurttia juuri ollenkaan, joten olen aivan täysin unohtanut, että sen purkin kannen voi tosissaan silittää! Jee, heti meen kyllä ostaan ja silittelen!;)
    Tosin pienenä tein siihen välillä myös lusikalla reiän ja join sitä kautta, koska eihän muksuna nyt voinut syödä kuin niitä makuja, joissa ei ole klönttejä. Yh. Eli taisi banaani olla siihen aikaan ainoa vaihtoehto, nyt aikuisena en ole kerran kertaa ostanut banaanijugua, lienee yliannostus..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *