Pieni apinanpoikanen

Täytyy myöntää, että minussa jossain syvällä (hyvin hyvin syvällä) piilevä opettajansielu on riemuissaan. Olen nimittäin aina ajatellut, että parasta lapsen kanssa olemisessa on varmasti se, kun voi yhdessä opetella, että millainen tämä maailma oikein onkaan.

Ja nyt se aika on jo alkanut!

(ai joo ja parempi ehkä antaa etukäteisvaroitus:
tämä juttu sisältää potentiaalisesti ärsytystä herättävää ”on se niin fiksu” -hehkutusta)

*******

Tirpan maaninen osoitteluvaihe alkoi jo ennen vuoden ikää. ”To! To!”, tirppa osoitti sormellaan, ja äidin/isin/mummin/ukin tehtävä oli kertoa, mikä mikäkin esine on. Oman kodin kaikki tavarat on käyty läpi ja nimetty uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Uudet taidot hämmästyttävät meitä joka päivä: miten se VOI tietää jo tuonkin. Muutama viikko sitten löytyivät ruumiinosat: missä Silvan nenä/korvat/suu/masu/peppu – jopa varpaat. Puheesta Silva bongailee jatkuvasti tuttuja sanoja. Esimerkiksi jos lause sisältää vaikkapa sanan keinutuoli, Silva alkaa keinutella itseään ”mä ymmärsin ton!”-riemukkaana. Samoin vaikkapa sanat ruoka, nälkä, syödään saavat aikaan välitöntä maiskutusta.

Jepjep, selvää ihmelapsiainesta.
(lue uudestaan tuo etukäteisvaroitus)

Eilen kesken lounastelun Silva katsoi minua hymyillen ja sanoi ”Khii! Khii! Khii!”. Ja jälleen sellaisella voitonriemuisella kato-mitä-mä-nyt-osaan ilmeellä. Hetki piti pähkäillä ennen kuin…
”Voi kulta, sähän sanot kiitos!”
Olin juuri ojennellut Silvalle leipää ja mansikoita ja muita pieniä paloja vuohenjuustosalaatistani – ja nyt Silva sanoo kiitos. Oh!

Uutta taitoa sitten esiteltiin koko loppupäivä. Aina, kun Silvalle ojensi jotain uutta esinettä, tuli leveä hymy ja riemukas ”KHII!”

*******

Eilen tapahtui myös tällainen: Silva ihmetteli haravaa pihalla.
”Se on harava. Sillä haravoidaan maata. Vähän niin kuin harjalla harjataan tukkaa”, minä selitin (okei aika ontuva vertaus, myönnettäköön).
Silva teki harjausliikettä omaa tukkaansa.
”Joo, harjalla harjataan tukkaa”, minä jatkoin.
Tirppa selvästi mietti hetken ja katsoi minua. Ja sitten vei sormen suunsa eteen ja näytteli hampaiden harjaamista.
”Joo, on myös hammasharja! Sekin on harja! Hammasharjalla harjataan hampaita”.

Oh!

*******

Ja sitten on näitä, jotka saavat äidin ja isin totaalirepeämään naurusta. Niin kuin tämä.

kamera.jpg

Niin joo totta – näinhän niitä valokuvia otetaan.

Ja tämä.

Silva pallolla.jpg

Miksi ihmeessä tuo tirppa yrittää sitkeästi mennä pallon päälle istumaan…? Sitten tajuttiin:

pallolla.jpg

Aaaa niin joo meillähän istutaan pallolla.

Ja totta kai myös nalle istuu pallolla.

nalle istuu pallolla.jpg

Nallekin on hyvin hyvin taitava.

 

Vielä kun tirppa oppisi sanomaan ”kyllä” ja ”ei”. Kommunikaatio esimerkiksi ruokapöydässä helpottuisi huomattavasti.

Kommentit (42)
  1. Komppaan edellisiä, ja ilmineeraan samalla roikkuvani edelleen lukija-listoilla (koitan saada kiinni, olen monta postausta jäljessä). Ihana Silva! Ihana Puutalo-landia!

    1. Jee, kiva kun ilmoittelet olevasi mukana! Mulla tuli heti sellainen ”hip hei, pitkästä aikaan viesti Sandelsilta” -fiilis, kun tuo Ilmoitukset kertoi, että kommentti on tullut just sulta 🙂

      1. Tykkään sun tavastasi selättää arki positiivisin fiiliksin. Käyn ammentamassa täältä energiaa 🙂

  2. Hih, ihana Silva!

    Oppiminen on ihanaa! Etenkin kun lapsi ite oivaltaa jotain, niin oih! Ja voih!

    T. toisen tulevan neron äiti 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *