Pieni hampaidenpesuvinkki

Naperon hampaiden peseminen on useampaankin kertaan tullut puheeksi ihan muiden aiheiden yhteydessä. Meiltä on kysytty, että miten se puutalossa sujuu – ja että onko meillä ollut samanlaisia ongelmia kuin kysyjillä.

No on…

Homman harjoittelu meillä kyllä aloitettiin mukamas ennakoiden ja hyvissä ajoin. Tirppa sai ensin harjan leikkikäyttöön ja tutustuttavaksi – kaikki sujui hyvin, hyvähyväme! Varsinaiset hampaiden harjaukset aloiteltiin sitten jossain vaiheessa kylpyhuoneessa niin, että harjaaminen tehtiin yhtä aikaa äidin ja isin kanssa. Ja niin, että harjailuhetki oli mahdollisimman mukavaa yhteistä aikaa.

Jossain vaiheessa homma kuitenkin alkoi käydä vähän haastavammaksi; tirppa kun keksi, että harjan imeskely on paljon mukavampaa kuin suun avaaminen. ”Suu auki” -maanittelut ja esimerkin näyttämiset eivät juuri auttaneet. Joinain iltoina (tai aamuina) suu vaan pysyi kiinni ja sillä selvä. Harjan sinne sentään sai sujautettua, mutta se olikin sitten joinain kertoina parasta, mihin pystyttiin. Kovasti yritettiin varoa sitä, että hampaiden harjaus ei muuttuisi kokonaan vastenmieliseksi. Mieluummin sitten välillä tyydyttiin muutamiin onnistuneisiin harjaussekunteihin ja toivottiin, että harjanimeskelyvaihe menisi jossain vaiheessa ohi. Itkuksi homma ei sentään juurikaan riistäytynyt.

Hmm kuinkakohan pitkään tuota imeskelyvaihetta olisi kestänyt…? Puoli vuotta? No ei ehkä niin kauan. Mutta useamman kuukauden joka tapauksessa. Välillä pesut menivät (vahingossa?) kyllä ihan hyvin, mutta varsinkin liian väsyneenä hommasta ei tullut yhtään mitään. Onneksi sentään meillä ollaan tosi-tosi aktiivisia xylitol-pastillien käyttäjiä (vaikka pastillit eivät tietysti pesemistä korvaakaan) ja muutenkin tarkkoja viiden syömiskerran päivätahdista – eli kovasti toivotaan, että ”huonomman pesun vaiheet” eivät aiheuttaneet mitään tuhoja maitohampaistoon.

v hammaspesu.jpg

Kuva marraskuulta eli ajalta, jolloin homma ei just kovin hyvin sujunut…

 

Mutta sitten tuossa kuukausi sitten tapahtui mahtava ahaa-elämys; kiitos spontaanisti mieleen tulleen hampaidenharjauskikan!

Eräänä iltana Joel yritti pestä Silvan hampaita ja minä siinä vieressä harjasin omiani.
”Kuuletko, äidillä tulee hampaita pestessä tällainen ääni!”, minä näytin.
”Miten Silvalta tulee ääni?”

Ääni!

Ja sehän toimi. Suu aukesi.

Sen jälkeen hampaiden pesuun on kuulunut olennaisesti äänen etsiminen.
”Miten Silvalta tulee ääni? Hieno ääni! Vautsi, kuuntele millainen ääni äidiltä tulee! Oi, mikä ääni!”
…ja sitten vuorotellen kuunnellaan, millaiset äänet hampaidenpesusta kuuluu.

Jos suu meinaa mennä taas kiinni:
”Voi, nyt ei kuulu Silvalta ääntä. Miten tulee ääni?”
Suu aukeaa. Hampaidenpesun jälkeen taputetaan innokkaasti käsiä:
”Oi, miten hienot äänet Silvalta tänään tuli!”

*******

Nojoo, en tietysti tiedä, toimiiko sama kikka kenelläkään muulla naperolla, mutta halusin kuitenkin jakaa tämän kokeiluun niille, jotka ovat tästä aiheesta kyselleet – ja muillekin 🙂

Onko muilla ollut käytössä vastaavantyyppisiä kikkoja hampaidenpesuun, vai onko teillä kaikki sujunut helposti ihan itsestään?
Vinkit jakoon!

Kommentit (36)
  1. Meillä toimii näin, että lapsi seisoo käsienpesualtaassa kasvot peiliä kohti ja minä seison takana ja harjaan hampaat sillä aikaa kun lapsi tuijottelee meininkiä peilistä. Kovasti naurattaa ja hampaat tulee pestyä 🙂 Ja tätä ennen siis myös yli kuukauden kausi kun hampaidenpesu oli lähinnä epätoivoista yrittämistä..

  2. Kiitos Krista, kun kirjoitit tästä 🙂 Kiitos myös hyvästä vinkistä, jonka annoit. Samoin kiitokset kaikille muille kommentoijille, jotka kertoivat omista erilaisista vinkeistään onnistuneeseen hampaiden pesuun 🙂

    Meillä pojan (1v5kk) hampaiden harjaus onnistuu kausiluontoisesti. Nyt on taas välistä sellainen vaihe, ettei siitä oikein tule mitään. Se, että harjaus myös onnistuu tiettyinä aikoina, luo toivoa, että eiköhän meidän pikkumies jossain vaiheessa innostu siitä kunnolla.  

    Meidän kotona minä olen se, joka ottaa astetta vakavammin nämä hampaiden harjaus- ja hoitojutut. Ateriarytmit ja Herra Hakkaraisen ksylitolipastillien ottaminen on siis tarkoin seurattuja juttuja. Johtuneeko tämä kaikki siitä, että onnistuin itse saamaan ensimmäisen reiän hampaaseen viitisen vuotta sitten. Ja ikää meikäläisellä on yli 30v 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *