Pieniä ihania paketteja

Joissain asioissa en ehkä ole (kröhöm) ihan maailman malttavaisin tyyppi. Niin kuin esimerkiksi lahjojen aukaisemisessa. Omat tietysti aukaisen heti. Siis tietysti. Ihan luonnollisesti. Mutta esimerkiksi eilen oli aika lähellä, että en kesken päivän soittanut Joelille töihin, että ”hei saisinko mä aukaista yhden tällaisen sulle tulleen paketin”. No hitsi. Arvatkaa, kiinnostiko – se oli kuitenkin mun omalta isältä. Mitäköhän se ois Joelille osannut ostaa…?

En sitten kuitenkaan soittanut. Ehkä vähän kuitenkin salaa puristelin. Avasin sen (Joelin luvalla tietysti) vasta illalla. Sukat oli.

*******

Ihmeellistä olla joulu Suomessa. Vaikka puutaloa ei ole mitenkään kuorrutettu joulukuntoon (saatais nyt ensin vaikka kirjahylly valmiiksi ja sen myötä viimeiset kirjoja sisältävät muuttolaatikot purettua…), tähän kotijouluun nyt selvästikin sisältyy jotain ihanaa kivaa jouluista. Pieniä kauniita joulupaketteja. Tai ehkä olemme tänä vuonna olleet poikkeuksellisesti tosi-tosi kilttejä, koska ei täällä juuri ennen ole paketteja näkynyt.

No, koska olen siis jo tietysti avannut kaikki tänne tulleet paketit, voisin ehkä vilauttaa niiden sisältöä.

*******

Naapurin tekstiilitaiteilijatädille olin pihalla ohimennen maininnut, että en ole viitsinyt kaivaa tänä vuonna joulukoristelaatikkoa esille – yksi intialaishenkinen joulutähti olohuoneen ikkunassa saa riittää. Eilen oveemme koputettiin ja naapuri toi meille lahjaksi pienen joulukoristeen – itse tehtyä keramiikka:

oranssi_koriste.jpg

Olin aivan häkeltynyt: tämä on kaunis! Ja tiesitkö, että oranssi on nii-iin mun väri.
”Olen minä ehkä sen huomannut”, täti hymyili.

Aivan mielettömän ihana. Jää kyllä näkyviin meille ihan ympäri vuoden.

Vastalahjaksi täti sai meiltä pussillisen kissanhiekkaa. Käytettyä. Hänellä  on ollut hiirivieras riesanaan ja hän arveli, että haiseva kissanhiekka saattaisi sen saada häipymään. Hmm. No okei, ole hyvä vaan.  ”Vuoden paras naapuri” -palkintoa odotellessa.

*******

Silvan kummit Katri & Antti kävivät kyläilemässä viime viikolla – ja iik, heilläkin oli pienet paketit mukanaan. Eikä! Ja meillä ei ollut tarjota muuta kuin pikakahvia ja glögiä. Me ollaan ilmeisesti aika pihalla koko tästä jouluskenestä, ei me olla tajuttu varustautua paketein…

Silvan paketista löytyi hauska jouluinen piparipyjama hattuineen. Ja äidin paketista – oh!

katrilta.jpg

Ihan mun näköiset korvakorut, ja lisäksi hauska sormus. Ja itse tehdyt – Katrin Valve Design-koruja. Korvisten kuvio on origamipaperista peräisin. Oh! Oh! Oh!

*******

Ja perjantaina postiluukussa oli Silvan nimellä varustettu pehmeä paketti, Silvan Teija-kummitädiltä ja rakkaalta ystävältäni (jo yli 30 vuoden ajan).

villasukat.jpg

Pehmoiset lämpimät villasukat pitkällä varrella! Ja todella kauniit. Pääsivät välittömästi käyttöön, ovat muuten Silvalla jalassa tälläkin hetkellä.

*******

Ihania ylläreitä nämä kaikki! Ja ylläri oli myös tämä joulumuistaminen:

enkeli.jpg

Paketti nimittäin tuli Anninalta Tampereen Fysioterapiasta – se nenäimuri-case, jos muistatte… Iik, olinkohan mä nyt ansainnut tätä(kään) lahjaa, vautsi… Mutta kaunis kiitos!

*******

Ja vielä yksi. Jouluksi ei tosiaan tainnut jäädä mitään 🙂 Tämä puolestaan ei ollut minkäänlainen ylläri vaan vuosia-vuosia-VUOSIA jatkunut perinne:

perhoskoru.jpg

Oma isäni antaa minulle ja siskolleni joka joulu Kalevala-korut; mallin saamme toki itse valita. Tätä perinnettä on jatkettu jo varmaan kaksikymmentä vuotta – arvatkaa vaan, kuinka monet Kalevala-korut minulla jo on…?

Tai no arvaattehan te: varmaan kahdetkymmenet.

Joka vuosi sieltä on kuitenkin löytynyt joku kiva malli, nyt valitsin tällaiset perhosmalliset Ilonat. Tykkään.

*******

Ja nyt askartelemaan. Kuulitte oikein: askartelemaan! Kyllä tässä alkaa jo joulutylsimyskin vähän pehmetä. Ensi jouluna varmaan paistan pipareita tonttulakki päässä 🙂

Kommentit (10)
  1. Juu, naapurin täti = paras, sama täti tuo meille esim. korvapuusteja leipoessaan <3

    Mä en itse asiassa edes tullut ajatelleeksi, että tuo oranssi koriste on enkeli ennen kuin sylvi taimi sen sanoi – mä näin sen jotenkin sellaisena maatuska-henkisenä tyttönä, jolla on iso kellohame 😀 Mutta joo, muotohan onkin enkelin, jos se ois ollut valkoinen niin sen ois varmaan huomannut ensinäkemältä 🙂

    Jonayla: ihana tuo miehesi lahjanostotaito, arvostan!

  2. Eiiih, mä repesin täysin tolle käytetylle kissanhiekalle, mikä vastalahja. 😀 Olet vuoden naapuri! Mutta aivan ihastuttava naapurintäti teillä (mistä niitä saa?!), ja kerrassaan upea koriste. En pidä tilpehööristä ja pikkuesineistä, mutta tuollainen voimakkaan värinen on kaunis. Ja ajatushan on toki tärkein.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *