Pihalla

Joskus sitä vaan tajuaa, että omat kyvyt eivät enää riitä. Silloin täytyy hakea ammattiapua.

Apua.

puutarhasuunnittelija kukkapenkissä.jpg

Asiantuntija tuli apuun.

 

Eli: me ei varsinaisesti olla mitään viherpeukaloita. Tai siis ei yhtään. Ei sitten tippaakaan.

Huutelin jo viime kesänä vuonna omassa Facebookissani puutarha-avun perään – mutta kumma kyllä kukaan ei silloin innostunut tulemaan pikakahvipalkalla meidän pihalle rikkaruohoja tunnistamaan. Ihme kavereita meillä, terveisiä vaan.

No, tänä keväänä otin sitten astetta järeämmän keinon käyttöön (kröhöm eli Googlen) ja löysin sieltä Pihasektorin ja Laura Gripenbergin.

Tällä viikolla Laura sitten kierteli kanssani ”tiluksia” (heko heko: oikeasti tämä on tosi pieni piha) ja kertoi, mikä on rikkaruohoa ja mikä perennaa. Ja antoi aika paljon vinkkejä – tässä niistä muutamia.

*******

Aloitetaanko positiivisesta? Piha sai nimittäin aika paljon kehuja, ja käsittääkseni aika vilpittömiäkin. Vaikka puutarha on päässyt pahasti villiintymään, heinien alta löytyy kuulemma ”oikeita juttuja” ja hyvin tehtyjä pohjatöitä. Kuten kukkapenkki, jossa oli kuulemma juuri tämän talon henkeen sopivia, perinteisiä perennoja. Kas näin:

kukkia.jpg

Laura totesi, että isoin virhe tällaisella pihalla olisi nimenomaan se, että lähtisi liikaa muuttamaan pihan nykyistä henkeä. Eli mitään megalomaanisia muutoksia ei kannata alkaa tekemään, vaan sen sijaan rajata ja karsia – ja kesyttää villiintynyttä. No sehän sopii. Ja sitä paitsi meidän makuun sopii, että piha saa näyttää vähän villiintyneeltä.

Heh sanoin muuten myös ehkä seitsemäntoista kertaa, että me muuten ei sitten olla sellaisia ihmisiä, jotka kykkivät tuolla joka viikonloppu kitkemässä. Eli helppohoitoista, helppohoitoista, helppohoitoista. Kiitos.
(ja mieluiten hoitajana joku muu kuin me itse)

*******

Mutta joo, pihassa on pari ongelmakohtaa, johon kaivattiin sitä asiantuntija-apua. Kuten:

takapiha.jpg

Ööö tervetuloa vaan meidän pihalle?

 

Talon takapiha on kamala. Varikko. Joutomaa. Kaatopaikka. Ja pahinta on se, että sen kautta meille tavallisesti tullaan; se osuu siis silmiin joka ikinen päivä. Aaargh.

Laura kertoi ikäviä uutisia: nurmikko tällä alueella ei todennäköisesti tule koskaan menestymään – on kuulemma sen verran pimeää. Hän ehdotti liuskekivikäytävää ja varjoisassa viihtyviä kasveja. Ajatus kuulostaa kivalta, mutta jotenkin mielessäni vielä kummittelee toive saada tämäkin osa pihaa hyötykäyttöön. Ehkä keinuteline Silvalle?
”Mutta haluatteko sitten istua täällä pimeässä varjossa leikkejä vahtimassa?”, Laura kysyi.

Hmm, aika hyvä kysymys.

Ja sitä paitsi Joel haluaa takapihalle painonnostoalueen.

Okei, tämä osa jääköön mietintään.

*******

Seuraavana ongelmakohtana tämä:

kulkuaukko.jpg

Nojoo, ei näytä kovin pahalta, lapsihan se siinä – vähän liian isoissa farkkushortseissa.

Mutta tarkoitan siis tuota aukkoa: haluaisin sen umpeen ja pihalle enemmän yksityisyyttä.

Itse olin ajatellut jatkaa tuohon jotenkin tuota syreeniaitaa, mutta Laura kertoi syreenien kärsivän tuollaisessa kohdassa: kallion päälle saa liian vähän multaa ja aurinko porottaa siihen liian kuumasti. Laura ehdotti jasmiketta. Okei, nätiltä näyttää ja kuulemma hyvältä tuoksuukin.

Apua mutta ajattelen vaan sitä homm, kun me aletaan roudata tuohon multaa ja kiviä… Eijeijeijei. Arvatkaa vaan, tuleeko sitä tapahtumaan. Ehkä ei vielä tänä kesänä.

Ja ehkä säästetään rahaa ja palkataan joku muu tekemään se.

*******

Kolmas ongelmakaan ei näytä kovin ongelmalliselta:

syreenit.jpg

Ihana kukkiva syreeniaita. Mutta ongelma on se, että jos kukkia haluaa ihailla, sen voi tehdä parhaiten helikopterista. Vanhat syreenit ovat kasvaneet korkeuksiin asti – eikä harva runko anna enää näköestettä pihalle.

Oma isäni olisi jo viime kesänä (Silvan nimiäisten yhteydessä) halunnut vetäistä koko aidan matalaksi.
”Niin se teki aina meidän kotipihallakin”, äitini supatti huolestuneen näköisenä.

Onneksi en antanut moottorisahaa (tai millä se nyt sitten tehdäänkin) isäni käteen – Laura nimittäin ei sellaista tuhoa suosittelisi. Ennemminkin kannattaisi kuulemma harventaa korkeimpia töröttäjiä (mieluiten maaliskuussa) niin, että alaosa saa valoa. Sieltä sitten hyvällä tsägällä uudet versot alkavat kasvaa.

*******

Yksittäisiä, suht helposti toteutettavia (lue:sellaisia, joita itse osattaisiin ja saataisiin aikaiseksi) vinkkejäkin saatiin. Nätti kallio kannattaisi kuulemma putsata näkyviin repimällä töhkät pois:

kallio.jpg

Silva auttaa.

Entä mitä näet tässä? Aika moni näkee villiintyneen kivikkopuutarhan:

kivikkopuutarha.jpg

…mutta puutarhasuunnittelija näki tässä hiekkalaatikon!
(sen jälkeen, kun minä totesin, että en tarvitse kivikkopuutarhaa vaan neliöt hyötykäyttöön)

Eli kivet saavat jäädä paikoilleen, kukat vaan toisaalle, kaivetaan mullat pois, jotain sellaista verkkokangasta pohjalle ja hiekkalaatikkohiekkaa päälle. Tadaa! Ja joku kansisysteemikin täytyisi keksiä – tällä hetkellä kukkapenkki toimii lähinnä naapurin kissan päikkäripaikkana.

*******

Ikäviäkin yllätyksiä löytyi: puutarhasuunnittelija katseli meidän ihanaa omenapuuta…

puutarhaneuvoja.jpg

…ja löysi tällaisen:

kehrääjäkoi tuhot.jpg

Graaaah! Ne tuomenkehrääjäkoit ovat siis löytäneet tiensä meillekin! Ei omenoita tänä syksynä?

 

Pari isompaakin projektia päätettiin pistää pystyyn: nurmikkoalue uusiksi ja oleskelualueelle puinen kaunis terassi – jostain sellaisesta kauniista tummasta puusta, joka on myrkytön ja (ööh) jonka nimeä en just nyt muista. Täytyypä laittaa Lauralle vielä meiliä. Apua! 🙂

 

 

PS. Merkkasin tämän bloggauksen sanalla ”yhteistyö”, ja suomeksi se tarkoittaa sitä, että Laura tuli meille konsultaatiokäynnille ihan ilmaiseksi. Heh ja pikakahviakaan ei maistellut – yritin kyllä nätisti tarjota 🙂

Kommentit (26)
  1. Apua, meilläkin taitaa olla tuota tuomenkehrääjä koita pari vuotta vanhassa puussa 🙁 Sanoiko Laura mitään vinkkiä siihen?

  2. Ei niiden pohjatöiden tekeminen nyt niin kovin työlästä loppujen lopuksi ole, kun ei yritä haukata liian isoa palaa kerralla. Netistä voi tilata mullan kotiovelle tuhannen litran suursäkissä satasella jne. Tuon jasmikepenkin tekemiseen tuskin menisi muutamaa tuntia kauempaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *