Piilossa

Jännä huomata, miten muutama leikki näyttäisi olevan selvästi ihmislapselle jotenkin sisäsyntyisiä – tarkoitan siis piilosta tai hippaa. Niitä ei ole mistään opittu tai opeteltu, vaan napero on alkanut niitä hyvin varhaisessa vaiheessa itse ehdotella. Tosin hippaleikin nimi on meillä ”ÄKKIÄ KAAKUUN!”, ja sitä tirppa leikki useimmiten ilman, että me vanhemmat niin varsinaisesti toivoisimme… Mutta siis piiloutuminen ja karkuunjuoksu – ne taidot ovat varmasti joskus ammoisina aikoina olleet pienelle ihmisille niin tärkeitä, että ne ovat jotenkin kirjattuina geeneihimme edelleen.

Erityisen hauskaa on piiloleikki. Useimmiten tirppa kyllä heti kanssaleikkijän laskettua kymmeneen ryntää ulos piilostaan hihkuen ”TÄÄLLÄ MINÄ OLEN!”

Mutta välillä Silva myös malttaa pysyä piilossaan. Silloin hän on tietysti niin mestaripiiloutuja, että löytäminen voi olla hyvinkin vaikeaa:

piilossa.jpg

 

Kommentit (11)
  1. Lastenpsykiatri (Sinkkonen vai Jukka Mäkelä, sitä en nyt muista) selitti, että piilo-ja kukkuuleikit kuuluvat lapselle. Niiden avulla lapsi muodostaa kiintymyssuhdettaan läheisiinja oppii olemaan erillinen ihminen. ”Tulee nähdyksi”. Lapsen kanssa pitäisi jaksaa leikkiä näitä leikkejä aina vaan, se vahvistaa itsetuntoa ja suhdetta muihin. Osalla adoptiolapsilla näkyy, että kukkuuleikkejä ei ole ole lastenkodissa ehditty leikkimään. Lapsen tullessa Suomeen uuteen perheeseen esim. Nelivuotiaana ja alkaa leikkiä näitä. Pikaspurtteja ja kunnonkohotusta on tiedossa monella vanhemmalla, kun nelivuotias piiloutuu tai lähtee leikillään karkuun, ehtii aika paljon pidemmälle kuin vuoden tai parin ikäinen… Onneksi tuo vaihe menee ohi, kun on tullut riittävästi leikinkin varjolla nähdyksi ja kiintymyssuhde on vahvistunut.

    1. Komppaan edellistä! Lapsi opettelee ”irtautumaan” vanhemmasta piiloutumalla ja juoksemalla karkuun ja samalla turvallisuuden tunne kasvaa kun lapsi kokee että taas se etsi mut ja haki mut takaisin kun menin piiloon ja juoksin pois 🙂

  2. Ja koskaan en opi, että tämä ei tunne sydän-hymiötä. Edellinen kommentti siis kaikella rakkaudella 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *