Pö pö pö pölkkypää

”Pö pö pö pölkkypää – äääää
Pö pö pö pölkkypää – äääää

On kiipeily* kivaa ja ihkua,
taidot karttuu ja korvissa tuuli soi.

ilman_kyparaa.jpgIhan pakko riemusta hihkua,
kun lelun kanssa taituroi.
kops.jpgMut haavereista paremmin selviää…
lahis.jpg…jos on kypärässä pää,
kypärässä pää,
kypärässä pää.
kyparassa_paa.jpgPö pö pö pölkkypää – ei käytä kypärää
Pö pö pö pölkkypää – ei käytä kypärää
Kunnolla jos rysähtää,
niin ruma jälki jää…

Leikki nostaa elämäsi laatua,
kun se taitosi hienoiksi kohentaa.

ikea_kortti.jpgMutta voit vauhdissa – kaatua,
ja pikkuruhjeita polveen saa.
sivulta.jpgKypärä on kaikilla,
Teemulla ja Maikilla,
formulamestari Kimillä,
ja muilla lajin nimillä.

Kartturi-Kakella,
jääkiekon Sakella,
nyrkkeilijä Miljalla,
puutalon Silvalla.

Kypärä oli tuntemattomalla sotilaalla,
mut kypärää ei ollut tuntemattomalla kiipeilyonnettomuuspotilaalla…

Pö pö pö pölkkypää…
jee_jee.jpg(jee jee)

Pö pö pö pölkkypää…
ooo_oooo.jpg(uuu uuu)

Pölkkypää ei käytä kypärää.
A a a pölkkypää, ei käytä kypärää.”

 

 

PS. Turhakkeeksi kuvittelemani (Vekarakirppikseltä neljällä eurolla hankittu) konttauskypärä on siis jo otettu testikäyttöön.

 

* sanat (erittäin) vapaasti mukailtu kappaleesta Siiri Nordin & Aleksandra Babitzin: Pölkkypää ei käytä kypärää

Kommentit (14)
  1. Hihi! Ihana.

    Meillä ei käytetty(tai käytetä)pehmo kypärää ja muksauksia on tullu monet kerrat, mutta vielä tuo on ehjänä pysyny(: Nykysin pitää aika kovaa pamahtaa että tulee itku, yleensä jää vaan selälleen vähäksi ihmettelemään ja jatkaa tuhojaan. Niin ja oppi aika hyvin ottamaan vastaan käsillä, kun muutaman kerran lenti turvalleen! Mikähän kuplamuovipuku tuolle pitäisi kohta pukea kunhan alottaa kunnolla kävelemään(paria askelta meneepi jo, iik), neiti nimittäin osaa kiivetä ketterästi kuin pieni apina, nyt sentään ehtii perässä kun kontaten ei mee ihan NIIN kovaa..

  2. Ei se kypärä niin paljoa pehmennä, etteikö tuntuisi. Meillä oli pojulla pehmokypärä, kun viisikuisena itsensä väkisin väänsi pystyasentoon tukea vasten, ja kuusikuisena päätti osaavansa kävellä. Ei osannut, eikä järki päätä pakottanut, vaan kaatui suorilta jaloilta aina. Kaksi viikkoa syöksyin alle, sitten ostin kypärän. Se sitten laitettiin pähän aina aamulla herätessä ja otettiin pois illalla nukkumaan mennessä parin kuukauden ajan kunnes hoksasi mitenkä se homma toimii. Tosin kyseinen lapsi on kiidätetty jokusenkin aivotärähdyksen vuoksi päivystykseen myöhemminkin, on paikattu, liimattu, teipattu ja sidottu… 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *